Vaikea 4v tyttö...

Meillä 5v poika oli jonkin aikaa kanssa tosi hankala. Onneksi satuin silloin lukemaan ketjuja joissa kerrottiin että sama juttu monilla muillakin ja kuuluu ikään. Oliskohan teillä vähän aikainen "viisivuotisuhma".



Ainut neuvo mitä keksin tilanteesta enempää tietämättä on että koeta pyytää syliin aina kun mahdollista. Hali ja sylittele urakalla jos se edes vähän auttaisi ainakin vähentämään uhmaa. Kyllä ne astiat kerkeää pestä vähän myöhemminkin jne. kun vaan istahdat itsekkin lepäämään pariksi minuutiksi ja pyydät lasta syliin. Ja tosiaan mielellään heti aamusta ja jo ennen ensimmäistä yhteenottoa eka halitauko.



No tuli vielä mieleeni että toisena konstina voisi kokeilla höpsöttelyä. Pue vaatteet "vahingossa" väärin, keksi ruuille hassuja nimiä jne.



Tsemppiä

vauva, ja varmaan kivempi kun tytöt? Eikä kukaan oikeesti tule kiltimmäksi rangaistuksilla, niistä syntyy lisää katkerutta ja kosto ja kapinamieltä. € vuotias arvelee lultavasti että siinä on ollut jotain vikaa kun teille piti uusi vauva hankkia, ja 4 vuotta ei ole mikään suositeltava väli lapsille, riippumatta siitä onko lapsia välissä. Miksi niitä lapsia pitää hankkia peräkanaa, eihän niille riitä aika tasapuolisesti, kukaan ei ole yli-ihminen, et edes sinä.

Puuhaan paljon kaikkea molempien tyttöjen kanssa. Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että vaikka olisin kuinka väsynyt, järjestän molemmille tytöille aikaa yhdessä ja erikseen.



Me luetaan paljon, piirretään, leivotaan ja leikitään. 4kk poikani on TODELLA helppo vauva, ja usein hän tykkää katsella, kun me esimerkiksi luetaan tyttöjen kanssa.



Käyn molempien tyttöjen kanssa uimassa (erikseen tietysti), lenkillä ja ystävieni luona leikkimässä. Sylittelyä tulee paljon joka päivä, koska molemmat leikkien lomassa haluavat usein tulla hetkeksi syliin. Silloin jätän omat askareet.



Pojalla on samanlainen rytmi kuin tytöillä, eli syöminen ja nukkuminen osuvat samaan aikaan!! Sekin helpottaa asioita.



Isä osallistuu myös iltaisin leikkimiseen, lenkkeilyyn ja lukemisiin, ja hän yleensä haluaa hoitaa lasten nukuttamisen.



Tytöt rakastavat pikkuveljeään silminnähden ja haluavat olla mukana hoidossa niin paljon kuin vain voivat. Annan heille pieni hommia, kuten vaipan hakua, viemistä ja tutin etsimistä ja pehmolelujen esittelemistä vauvalle.



ap

Ei kukaan lapsikaan jaksa olla hyvällätuulella kaiket päivät, ehkä teidän esikoisella on vain huono päivä, tai se on väsynyt, tai ulkoilun puute? Yleensä menee niin et jos äiti on huonolla tuulella, ni sitten on kyllä lapsetkin. Itse olin vanhin, ja 5 vuotiaana mulla oli 2v ja0v veljet, oltiin kotona, ja mulla ei ollut yhtään mitään tekemistä, ja ystäviä ei ollut lähistöllä, eli muistan vieläkin kuin kurjaa mulla oli, ja tästä on aikaa lähes 50v.

käsitinkö mä nyt oikein että teillä on eka tuommonen hankala päivä menossa? ja nyt olet jo apua hakemassa?



Se mulle lähinnä tuli mieleen että onko sillä tytöllä psyykkisesti tilaa olla mitään muuta kuin kiltti? Jos äiti joutuu heti kauheaan pulaan kun on hankalampi päivä niin voiko tyttö näyttää oikeaa oloaan?

Meilla on kohta 4 v poika (ja 6 v tytto ja 8 kk vauva), joka valiin saa itkupotkuraivareita kotona, milloin mitsakin. Hoidossa/esikoulussa (ei asuta Suomessa, kay siis eskaria) ei niita ole koskaan saanut, mutta minusta se on vain merkki siita, etta kotona uskaltaa relata ja paastaa ne negatiivisetkin tunteet valloilleen. Juuri eilen juttelin eskariopettajan kanssa, ja han naki taman asian juuri nain, eli etta kotona rentoudutaan. Epanormaalia on vasta, jos ei kodin ulkopuolellakaan osaa tuossa iassa yhtaan hallita reaktioitaan.

surullinen, iloinen ja innoissan. Kaikki tunteet sallittuja :). Yleensä, jos tyttö on kiukutellut olen antanut kiukutella ja kun on rauhoittunut, olen jutellut siitä, miksi kiukkusi.



Joku kysyi, että onko tosiaan eka päivä ja jo nyt olen hätää kärsimässä. Kyllä on siis eka tällainen, näin paha päivä! Ehkä kyseessä on sitten vain "paha päivä", eikä muuta, mutta jos tämä on pitkään jatkuvaa, niin sitten kyllä olen hätää kärsimässä ;).



Kyllä mä lasten kanssa pärjään, ei siinä mitään, mutta tulee itsellekin paha mieli, kun tyttö ei koko päivänä tee mitään muuta kuin kiukuttelee ja tahallaan kiusaa pikkusisaruksiaan... Ja sekin pelottaa, etteivät mitkään rangaistukset näytä tehoavan, joten jos tekee jotain esimerkiksi todella vaarallista, niin mitäs sitten?



Kuten edellinen kirjoitti, ei meilläkään ole hoidossa/kavereiden luona koskaan mitään ongelmia. Kiukuttelut ja tottelemattomuus rajoittuvat kotioloihin, mistä tietysti pitää olla iloinen...



ap

meillä kanssa hankala 3.5v. Ei usko puhetta, ja jäähyt ei tehoa. Käsken nätisti 3x mutta sillä ei ole mitään merkitystä joudun aina karjumaan tytölle ja sekös vasta harmittaa.

tekee kaikki kielletyt. perusasiat on kunnossa, tyttö on keskimmäinen. entiedä onko käyttäytyminen ikään liittyvä vai joku muu tapa.