Kumpi helpompaa aikaa: vauva 0-1v vai taapero 1-3v? (ov)

Vaikka sinä et ole koskaan joutunut vauvojas kanniskelemaan, ei se tarkoita sitä, ettei muut ole päässeet niin helpolla. Eikä sitä viitsi yksinkään jättää huutamaan...

Mutta mun mielestä se 1-3vuotiaiden kanssa helpompaa. nukkuu enää yhdet unet, eikä tarvitse nukuttaa montaa kertaa päivässä (ja ennen kuin taas tämä älähtää "että mitä nukuttamista, mä olen ainakin jättänyt vauvan sänkyyn niin sinne se on nukahtanut") niin unille laittokin on kestänyt. taapero leikkii jo itse ja kulkee ympäriinsä, vauva taas itkenyt sitterissä tai liinassa) Huoh.. että taaperoaika tosiaan helpompaa!

t äiti x 3

että tästä aiheesta puhuttaessa mulla nousee suuri katkeruus siitä, että ne, joiden mielestä taaperoaika on vaativampaa, ovat päässeet vauva-ajasta luvattoman helpolla.

Ja miljoona kertaa mukavampaa; kannettavasta, passiivisesta nyytistä kasvaa itsekseen touhuava, liikkuva ja puhuva lapsi. Piirteet selkiintyvät, uusia taitoja tulee järkyttävällä vauhdilla jne. Itse ainakin nautin tästä 2-vuotiaan uhmailustakin, onhan se huvittavaa kun toinen sanoo kaikkeen "ei". :D Siinähän uhmaa, ei se ole minulta pois! Maahan heittäytyy ja vaikka yrittää, periksi en anna kuten ennenkään.

Mitä yökanniskeluja? Tissi vaan suuhun ja unia jatkamaan. Koskaan en ole vauvojani yöllä kanniskellut. Eikä ne vauvat edes paljoa paina.

Allerginen lapsi huutaa entistä lujempaa, jos sille yritti mahakivun iskiessä työntää tissin suuhun. Ja esikoisen kanssa joka syötön jälkeen kannettiin olkapäällä väsyksiin, että röyhtäisisi eikä ilma jäisi mahaan vaivaamaan - kun ei vielä tajuttu allergiseksi. Masu siis vaivasi sittenkin. Ja se kolmikiloinenkin vastasyntynyt painaa tolkuttomasti, jos synnytyksessä meni reilusti verta ja kaupan päälle on 40 asteen kuumeessa rintatulehduksen takia...

että tästä aiheesta puhuttaessa mulla nousee suuri katkeruus siitä, että ne, joiden mielestä taaperoaika on vaativampaa, ovat päässeet vauva-ajasta luvattoman helpolla.

Vauva on ihana ja vauva-aikakin tavallaan ihanaa, mutta silti tulee sama ajatus kuin sulla. Ehkei mikään järkevin tunne, muttei sille mitään voi.

t. 15

että tästä aiheesta puhuttaessa mulla nousee suuri katkeruus siitä, että ne, joiden mielestä taaperoaika on vaativampaa, ovat päässeet vauva-ajasta luvattoman helpolla.

Siinähän uhmaa, ei se ole minulta pois! Maahan heittäytyy ja vaikka yrittää, periksi en anna kuten ennenkään.

vauva vaan olla möllöttää, sille antaa välillä maitoa ja sitten se nukkuu taas. Välillä kakkii ja sotkee, helppo siivota.

Taapero ja uhmis huutaa ja valittaa ja narisee suurimman osan hereilläoloajastaan, ne yrittää jatkuvasti juosta esim rekan alle, kierii mudassa ja vinkuu. Kakkii tahallaan lattialle ja yrittää muutenkin tehdä mahdollisimman paljon kaikkea ärsyttävää.

Silloin saa yleensä nukuttua paremmin ja pienen lapsen kanssa on mukava ulkoilla ja touhuta kaikenlaista.

Meidän lasten vauva-aika on ollut kamalaa, tyytymättömät vauvat ovat karjuneet autossa, vaunuissa, öisin, päivisin, sitterissä, pinniksessä. Itse olen yrittänyt vaan pysyä järjissäni valtavassa unenpuutteessa ekan vuoden. Taaperot uhmaa, hölmöilee ja kiukuttelee mutta se on pienempi paha:)

..koska vauva on niin avuton, et häntä kohtaan en koskaan ole voinut tuntea sellaisia suuttumuksen ja raivon tunteita kuin taaperoa kohtaan. Mulla ainakin on päässä joku turvakytkin, niin että vauvan itku ei ärsyttänyt eikä juuri mikään muukaan, koska vauva ei tee mitään tahallaan. No, eihän taaperokaan tee juuri mitään tahallaan vaan pelkästä mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta, mut nyt päivään mahtuu monta turhauttavaa hetkeä.

taapero on hauskempi mutta vaativampi ja raivostuttavampi

Taapero-aika helpompaa! Ja miljoona kertaa mukavampaa; kannettavasta, passiivisesta nyytistä kasvaa itsekseen touhuava, liikkuva ja puhuva lapsi. Piirteet selkiintyvät, uusia taitoja tulee järkyttävällä vauhdilla jne. Itse ainakin nautin tästä 2-vuotiaan uhmailustakin, onhan se huvittavaa kun toinen sanoo kaikkeen "ei". :D Siinähän uhmaa, ei se ole minulta pois! Maahan heittäytyy ja vaikka yrittää, periksi en anna kuten ennenkään.

100% samaa mieltä. Meillä pikkuvauvanaakaan eivät nukkuneet kuin jotain 15 h vuorokaudessa, ja varsinkin nuorempi ei viihtynyt yksin yhtään, siis oli käytännössä sylissä koko ajan.

Lisäbonuksena se, että taaperoon ei ole sidottu samalla tavalla kuin vauvaan (imetyksen takia), vaan on mahdollista jättää lapsi isänsä kanssa, mummolaan yms. Vähänhän tuota loppujen lopuksi tapahtuu, mutta ajatus siitä,e ttä halutessaan voi mennä on minulle tärkeä.

Luuletko oikein, että oon halunnut kamalan vauva-ajan, tai että oon sen jotenkin ansainnut?

Helvettiä se oli, ja oon katkera siitä, että sunlaiset ihmiset ei tajua sitä.

kaikkienhan meidän kuuluisi kärsiä koko ajan. Jestas.

että tästä aiheesta puhuttaessa mulla nousee suuri katkeruus siitä, että ne, joiden mielestä taaperoaika on vaativampaa, ovat päässeet vauva-ajasta luvattoman helpolla.

Luuletko oikein, että oon halunnut kamalan vauva-ajan, tai että oon sen jotenkin ansainnut? Helvettiä se oli, ja oon katkera siitä, että sunlaiset ihmiset ei tajua sitä.

kaikkienhan meidän kuuluisi kärsiä koko ajan. Jestas.

että tästä aiheesta puhuttaessa mulla nousee suuri katkeruus siitä, että ne, joiden mielestä taaperoaika on vaativampaa, ovat päässeet vauva-ajasta luvattoman helpolla.

Kukaan ei ole sanonut mitään että sinä olet ansaissut kärsimyksen. Sulla on aika paha trauma nyt.

ja esikoisen taaperoaika myös hyvin leppoisaa. Sitten saimme kaksoset ja aika tavalla piti muuttaa käsitystä vauvanhoidon helppoudesta... Kokonaisuutena arvioiden silti meillä taaperoaika on ollut vaikeampaa ja rasittavampaa, etenkin nyt kun niitä järjettömiä taaperoita on kaksi ja saavat aikaan vähintään kaksinkertaisen määrän itkua, raivoa, uhmaa, sotkua, vaaratilanteita jne.

Olen siis tuo, jonka mielestä taaperoaika on 100% helpompaa :). Myönnän että olin masentunut vauvan syntymän aikoihin ja itkin paljon itsekin ensimmäisenä vuonna, mutta kai noin muuten olen sellainen ihminen joka nauttii enemmän "isomman" lapsen seurasta. Kun oli oikein paha päivä, vauvan hoivaaminen ei tuntunut yhtään hyvältä- tahdoin vain käpertyä kasaan mutta eihän se pieni nyytti olisi ymmärtänyt että äitikin tarvitsee hengähdystauon. Taaperolle taas jo voi sanoa "äiti lukee sen sinulle hetken päästä, menepäs pariksi minuutiksi leikkimään". ;) Siitä en kyllä tykkää että taapero jätetään ns. oman onnensa nojaan, tuon ikäinen kun tarvitsee paljon aikuisen ohjausta vielä.

aivan karseeta se pakastepussivaihe (siis kun se lapsi on kuin pakastepussi) kantohommaksi menee joka paikkaan, ei osaa edes auttaa pukemisessa yms yms. vaikka tuo vastaan jänkääkin, niin ainakin siihen saa normaalin kontaktin.

Vaikka nukkuminen olikin pätkittäistä niin kyllä sitä silti sai nukuttuakin ihan hyvin. Nukhataminenkin oli vielä silloin helppoa. Vauva nukahti joko tissille tai myöhemmin unikoulun myötä omaan sänkyynsä itsekseen.



Nyt taapero könyää sängystään illan aikana 20 kertaa ja nukkuminen on yhtä tappelua iltaisin, vaikka nukkuukin päässäntöisesti koko yön. Itse nukahtaminen vie sen pari tuntia ainakin. Joka ilta.



Ja mikä oma aika? Enemmän minulla oli omaa aikaa pienen vauvan kanssa sen nukkuessa niin paljon. Nyt taapero vaatii ja kinuaa seuraa koko ajan vinkuen. Lyhyitä hetkiä 15 min max saattaa itsekseen leikkiä. TV:kin kiinnostaa max sen 10 minuuttia.