Tekisitkö lasta perinnöllisestä sairaudesta kärsivän kanssa?
JOS kyse olisi lähinnä kosmeettisesta sairaudesta ja se todennäköisesti periytyisiä myös lapsellenne. Esimerkiksi paha vitiligo, tai jotain kosmeettista epämuodostumaa tms.
Mielenkiinosta, kommentteja ja mielipiteitä?
Kommentit (13)
Mieheni suvussa on vähän vakavampi perinnöllinen sairaus (periytyvyys 50/50) ja siinä oikeasti harkittiin ja juteltiin lääkärin kanssa ennenkö alettiin lapsia tehdä.
Voi olla hyvinkin, että tekisin. Ei genetiikka ole koskaan niin suoraviivaista. Ja sitä paitsi monet sairaudet/poikkeamat tulevat sukupolvien takaa, eli ei ole mitään takeita mistään.
Nykyään lääketiede on jo niin kehittynyttä, että harvoin mikään sairaus on kuolemaksi.
ja olen ehkä muutaman muun kantaja, ei tosin mitään kosmeettisia.
Olis kyllä aika paha sanoa puolisolle, että en tee sun kans lapsia, kun sulla on toi juttu, en halua sitä lapsilleni. Olis aika varma eron paikka.
Tekisittekö, jos tietäisitte että lapsi tulee saamaan sairauden josta on selvää kosmeettista haittaa plus jonkin verran kipuja?
Miten sen nyt sanoisi ettei joudu kaivamaan sateenvarjoa esiin... Omalla kohdallani homma menee niin että jos lapsi ei pystyisi elämään suht normaalia elämää niin en tekisi. Oli se perinnöllinen sairaus sitten itselläni tai kumppanillani.
Mulla on omassa suvussa reumaa ja miehen suvussa reumaa. Haittaa on, kosmeettista ja muuta ja kipujakin. Ja perinnöllistäkin se varsin todennäköiessti on. Silti kaikki nämä reumaa sairastavat ovat mieluummin elossa kuin jääneet syntymättä.
Kyseessä siis Alopecia eli pälvikalju. Lapsillani ei vielä ainakaan ole sairautta, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo.
...kummankin vanhemman tulee olla. ko perinnöllisen sairauden kantaja.
Joten ainoa mahdollisuus välttyä 100% varmuudella siitä että lapsi ei ole sairas on löytää kumppani jolla ei ole tätä sairautta joka itsellä jo on.
Itselläni perinnöllinen sairaus, lapsen riski saada se noin 10%. Periytämme puolisoni kanssa myös erästä neurologista ongelmaa, joka lapsen riski saada 50%. Voin ajatella tekeväni lapsia. Toivon, ettei oma sairauteni periydy. Tuon neurologisen ongelman kanssa voi kyllä elää, ja kuntoutuksen avulla päästä hyviin tuloksiin.
Kunnes sitten ilmeni, että kyllähän onkin, ne ei olleet vaan tulleet ilmi. Sittemmin olen oppinut minäkin, että niitä geenivirheitä on meillä kaikilla, ja onkin vain sitten poikkeuksellisen huonoa tuuria, jos pariksi osuu saman virheen kantaja, ja sitten vielä osuu syntymään se virheellinen lapsi.
No näin meillä, mutta taitaa niitä vahvemmin periytyviä ongelmiakin olla.
Meillä on toisella vanhemmalla sellainen perinnöllinen sairaus, joka ei vaadi toiselta vanhemmalta altistavaa geeniä ollenkaan. Ja hyvin todennäköisesti (70%) tämä sairaus siirtyy jälkipolville.
lapsi on terve, ainakin toistaiseksi.
...tai sellaista geenimutaatiota joka saattaa aiheuttaa lapselle näkyvän vamman jos tämä kantaja sattuu löytämään kumppanikseen henkilön jolla on tämä sama perinnöllinen sairaus/geenimutaatio.
Eli jos ei tähän ole valmis niin ei kannata hankkia lapsia laisinkaan.