Uusi ketju Nkl vs. Kättäri

Kättärillä syntyi meidän ensimmäinen vauva kesäkuussa. Tarkoitus oli mennä haikaranpesään, mutta aamulla kun soitin, oli haikaranpesän synnytyshuoneet täynnä. Normaali osastolle mahtui kuitenkin. Kätilö sanoi puhelimessa että voin alkaa tulla heti kun en enää kotona pärjää. Kiire päivä oli sairaalassa, sulut päällä vielä samana päivänä. Minun ainut toive oli ehtiä saada kivunlievitystä. Avautuminen meni nopeasti 3cm -> 10cm 1,5h. Kätilö alkoi valmistelemaan nopeasti epiduraalia ja ehdin saada sen onneksi. Ei tehty epparia eikä tikkejäkään kuin muutama, vaikka vauva iso. Synnytyksen kulkuun olen oikein tyytyväinen. Tosin kiireessä ei kätilö ehtinyt kauheasti olla huoneessa.



Menimme haikaranpesän osastolle perhehuoneeseen. Meidän oma kätilö sattui olemaan osaston pahin sähläri. Unohteli koko ajan asioita... Olisin kaivannut enemmän opastusta vauvan hoitoon. Itse piti kysellä jos jotain halusi tietää. Aika vähän siellä tultiin mitään neuvomaan kysymättä. Jotenkin sitä ei ensikertalaisena tajunnut kysellä. Myöhemmin jäi harmittamaan. Samoin imetys ei mennyt ihan putkeen, otetta ei meinannut löytää ja nännit oli niin kipeät. Apua tuohon asiaan sain liian myöhään kun nännit jo vuosi verta.. En tajunnut pyytää apua. Vikana päivänä sain imetysohjaajan avuksi, se oli hyvä juttu, opetti uusia imetysasentoja, tarkisti vauvan otteen ym. Niinkuin joku jo kirjoitti, kannattaa itse olla aktiivinen. Vaikka tuntuisi ihan tyhmältä pyytää apua johonkin yksinkertaiseen asiaan.



Mitä nyt olen kuullut tutuilta juttuja, luulisin että naistenklinikalla on enemmän sellainen tehomeininki synnytyksissä, saisi esim nopeammin epiduraalin. Kättärillä sitten on enemmän perhehuoneita ja muutenkin max kahden hengen huoneita ja yrittää olla enemmän kodinomaisempi (etenkin haikaranpesä...) Lähtisin kyllä uudestaan kättärille synnyttämään.

että ei meillä ainakan sitä imetystä kytätty, siis vauva imi sen aikaa kun halusi. Ja kannustettiin vaan vauvan tahtiseen imetykseen.

Olen synnyttänyt molemmissa yhden lapsen, eikä ole valitettavaa kummastakaan.



Jos mulla olisi yhtä pitkä matka kumpaankin, enkä olisi riskisynnyttäjä, menisin Kättärille. Muuten Naistenklinikalle.

Synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, soitin, ja sanoivat että tule kun siltä tuntuu, mutta viimeistään kun supistukset 5min välein. Olin kotona n.3tuntia, kun tulin sairaalaan niin tsekkasivat, ja olin 5cm auki, hymyilin:). Pääsin synnytyssaliin samantien ja kysyivät haluanko epiduraalin, Hymyilin edelleen ja sanoin ok. Sain epiduraalin heti, hymyillen totesin, ei sattunut yhtään:). Odottelin täydessä puudutuksessa ponnistamisen tarvetta n.3 tuntia ja lepäsin ja hymyilin:) Ponnistaessa hymyilin:) Vauva synyi ja itkin onnesta:,). Pari tikkiä laittoivat, mutta en edes huomannut kun vauva oli siinä sylissä. Osastolla oli mukava henkilökunta, opastivat vauvan hoidossa, ja auttoivat aina kun kelloa vaan soitti:). Haava parani tosi nopeasti. Imetysohjausta sain yhdeltä tosi mukavalta harjottelijalta ihan kädestäpitäen:). Toivottavasti synnytän joskus uudelleen naistenklinikalla. Synnytys oli elämäni hienoin kokemus!



Älä turhaan pelkää synnytystä. Kun se vihdoin käynnistyy niin kaikki menee tod.näk ihan hyvin. ja jos päätät ottaa epiduraalin, mitä suosittelen, niin saat kivuttoman synnytyksen! Tsemppiä!

josta tosin jo yli 5 v. joten tieto voi olla jo vanhaa. Mutta siis olin tyytyväinen itse synnytykseen. Heti ei päästy saliin, joten odottelu odotustilassa ei ollut kauhean mukavaa. Mutta kun saliin päästiin, niin päästiinkin heti kohta tositoimiin. Sain heti epiduraalin, muuten se ei olisi ehtinytkään. Kätilö oli aivan ihana. Repeytymät parani hyvin, oli ommeltu ihan ok.

Osastoon en ollut tyytyväinen, hoitajat oli ikäviä kääkkiä ja syyllistivät ensisynnyttäjää turhista asioista. Onneksi oli yksi ihana nuori hoitaja, jolta sain hyvää ohjausta mm. imetyskeen. Vähän turhan herkästi annettiin lisämaitoa joka oli vielä peptidi-tuttelia ja laukaisi vauvan pahan (edelleen jatkuvan) maitoallergian. Mutta siis kaikenkaikkiaan ihan hyvä synnytys.

1. lapsi syntyi Naikkarilla 34+4 - kaikki meni hienosti, kivunlievitys ok, kätiöt kivoja ( ei lässytystä ja kuuntelivat todella, mitä sanon ja toivon ). Osastolla vaan huomasi selvästi, miten sairaanhoitajat ja lastenhoitajat kävivät melkoista valtataistelua keskenään - tosin se ei meihin asiakkaisiin juurikaan vaikuttanut, ainakaan omalla kohdallani. Miinuksena se, kun vauvani joutui olemaan valvonnassa 5vrk ja jouduin silti olemaan samassa huoneessa niiden kanssa, joilla oli vauva vieressä.

Voitte ehkä kuvitella sitä pelkoa ja surkua, kun muilla on vauva sylissä ja omani on alakerrassa letkuissa:(



Toka synnytys kättärillä: vittumainen ja t y h m ä kätilö - kivunlievitystä en saanut. Muutenkin meinasi käydä todella huonosti, en viitsi eritellä, mutta kaikki johtui siitä, koska kätilö ei uskonut, mitä sanoin. Vihaan häntä edelleen. Heti synnytyksen jälkeen sanoin, etten anna ikinä anteeksi hänen käytöstään ja suhtautumistaan. Kätilö oli kirjoittanut papereihini että "äiti on aivan pyörällä päästään".

Sekin on erittäin törkeää, koska olin hyvinkin skarppina, mutta todella vihainen.

Osastolla jouduin vierashuoneeseen tehdylle varapaikalle, meitä oli siinä isossa huoneessa 2 äitiä - ja sen toisen äidin - ja muiden äitien - kavereita ja sukulaisia oli koko ajan huone täynnä. Minä verhon takana yritin itkien imettää vauvaani, kun jengi hölisee niitä näitä tauotta. Kun valitin hoitajille, sanottiin mulle vaan, että "voi kuule, ei meillä oikein ole muutakaan paikkaa ihmisten vieraille, kun se on se meidän vierashuone".



Minua ja vauvaani kävi kerran - siis YHDEN KERRAN - eräs hoitaja katsomassa, muuten minua, eikä lastani kukaan huomioinut millään tavalla.



En menisi enää mistään hinnasta Kättärille synnyttämään.

Jatkan vielä: NKL - ei imetysopastusta ollenkaan. En imettänyt vauvaani.



Kättäri: ei imetysopastusta, mutta vauva oli normaaliaikainen ja nälkäinen ja alkoi imemään ilman opastustakin.

jonka kanssa et tullut toimeen ja joka kohteli sinua huonosti niin ehkä sen perusteella ei kannata tehdä päätöstä koko paikasta.



Minullakin oli inhottava kätilö, joka teki synnytyksestäni todella epämiellyttävän, mutta sattumaahan se on, että kenet saa... Samaan paikkaan aion silti mennä synnyttämään uudestaan, tosin jos sama kätilö tulee näkökenttääni niin toki sanon heti, että kiitos, mutta ei kiitos ja seuraava! ;-)

Ensimmäinen synnytys naikkarilla. En saanut imetysopastusta, enkä juuri muutakaan opastusta. Mieheni ei saanut mitään tietoa minusta olinko hengissä kun jouduin leikkaussaliin synnytyksen jälkeen. Aamuyöstä ajoivat sen vain kotia.



En pystynyt kunnolla kävelemään enkä ollenkaan istumaan. Itse piti hankkia ruoka, eivät voineet tuoda huoneeseen sitä. Olin normiosastolla, en perhehuoneessa.



Muutaman päivän kuluttua kotiutuksesta menin kontrolliin ja kuulin kuinka hoitsut haukkuivat taukohuoneessaan / toimistossaan potilaita aika rankalla kädellä. Ei minusta ollut kovin asiallista. Muutenki kohtelu oli erittäin epäasiallista kaikenkaikkiaan. Olin kahdella eri osastolla muutaman päivän ja kaikista hoitsusta mitä tapasin vain 1 kohteli asiallisesti. Kätilö tosin oli ihana. Ja mitä kuuntelin huonetovereita niin ei hekään kuulostaneet kovin ystävällistä palvelua saavan. Joten kokeilen tällä kertaa kättäriä. Jo raskausajan ultrat hoituivat siellä kivemmin.

Ja kodinomainen paikka. Synnytyssalikin oli kuin hotellihuone lampetteineen ja tapetteineen.



Synnytin ensimmäisen 05 ja toisen 07 kevään pahimpaan ruuhka-aikaan siellä. Mukavat kätilöt, synnytystoiveita kuunneltiin huolella, ja toimivat tietysti tilanteen vaatimalla tavalla. Oli todella hyvä tsemppajakätilö, kuin jumppaohjaaja! Ja jos olisin halunnut, niin kaikkea löytyi ammeesta akupunktioon ja synnytysjakkaraan jne. (Lisäksi siellä sai käydä tutustumassa neuvolan kautta raskaana ollessa etukäteen, joten ei jännittänyt enää, kun tiesi millaiset synnytyssalit ja osastot olivat).



Osastolla oli henkilökohtainen lapsenhoitaja ekalla kerralla, joka neuvoi kaikki perushoitojutut+imetyksen ja jolta saattoi kysyä kaikkea tyhmää. Toisen lapsen kanssa ei tietenkään ollut enää mitään automaattista opastusta, mutta kävi hoitaja välillä kurkkimassa ja kyselemässä, että miten menee.



Molemmilla kerroilla olin tavisosastolla, eli huoneessa meitä oli 2 äitiä vauvoineen. Oli ihan kivaa, kun sai jutella, mutta kyllä sai omaakin rauhaa, kun vaan veti verhot eteen. Ja isä sai olla paikalla niin paljon kuin halusi.



Ruoka oli hyvää ja sitä sai ihan osastolta vierestä. Minä koin, että pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, vaikka sairaalassa olinkin.



Loppujen lopuksi täytyy todeta, että eihän siellä sairaalassa olla kuin pari päivää, jos kaikki on OK, joten tuskin Suomessa niiiin hirveää paikkaa edes on olemassa, etteikö sen vertaa normaali ihminen kestä.... Miettikääpä synnyttää jossakin Romaniassa :P

Näköjään on ollut kokemuksia niin puolesta kuin vastaankin ja niin vähän epäilinkin.



Olen itse siis ensisynnyttjä ja vielä aika nuoren ikäinenkin (20v) toivon,että ikääni ei katsota pahalla ja minua palveltaisiin hyvin. Toki tällaista toivoo aina joka paikasta,mutta nyt erityisesti toivon sitä,koska kärsin järisyttävästä synnytyspelosta.

Minulla on onneksi ennen synnytystä varattuna pelkopolille aikoja parikin kertaa.Toivon sen hieman lieventävän pelkojani.



Pelkään kauheasti myös sitä,että paikkani hajoavat synnytyksestä kunnolla ja ompelu menee reisille. Minulla on myös murtunut häntäluu kaksi kertaa,joten en todellakaan lähde ns. innolla synnyttämään. Onneksi synnytystapa-arviointi tehdään ennen sitä,koska luulen,että joudun paniikkiin kuin synnytys alkaa. Eilen aloin itkemään vain ajatuksesta.



Kiitos kauheasti kaikille vastanneille !



Toki voitte laittaa lisää,jos tulee lisää tarinoita :)!



-Ap

Olen lukenut läpi edelliset,mutta haluiaisin vielä tuoreemman ketjun,jossa kävisi ilmi seuraavat asitat:

-Onko opastettu vauvan hoidossa (esim. silmien ja navan putsauksessa?

-Miten eppari on parantunut,oliko jotain ongelmia esim. tikkauksessa?

-Oliko miten kiireistä,otettiinko huomioon synnytys toiveita?

-Kun tiesit synnytyksen alkaneen,sanoivatko,että tänne vain,vai sanoiko,että pitäis odotella?

Olen kuullut,että juuri näistä olisi puutteita Nkl:llä ja itse olen menossa sinne. Kärsin myös erittäin pahasta synnytyspelosta,joten tarvitsen apuanne/kokemuksia näistä.

Kiitos paljon :)

Opastettiin vauvan hoidossa sekä isää että äitiä. Minulla ei ollut epparia, mutta tehtiin sektio. Ei ongelmia tikkauksessa. Ei ollut juuri silloin kiireistä, hyvin otettiin huomioon karjumiseni, että vauva leikataan nyt ulos. Meidän piti odotella viisi päivää ennen kuin pääsimme Naikkarille (harvinainen, pitkittynyt synnytys).

Tosi kiva lukea viimein tarinoita eikä pelkästään sanan tai kahden juttuja.

Asuin siinä liki, siksi sinne. Synnytys käynnistyi vesien menolla, ja pyysivä t "pikku hiljaa" tulemaan, supparit alkoi vasta tunteja myöhemmin laitoksella. Annoin luvan kandin seurata synnytystäm, se olikin kiva, sillä hänellä oli aikaa ja kiinnostusta, ja oli paikalla lausta loppuun, kätilöt vaihtuivat. Epiduraalin sain heti pyytäessäni.

Synnytys pysähtyi ponnistusvaiheessa ja jouduin sektioon. Lapsi joutui päivän kuluttua lastensairaalaan tutkimuksiin. Sain aivan ihanaa tukea hoitajilta, ja mut kärrättiin pyörätuolilla mukaan. Lapsi oli 3 päivää lastensairaalassa, ja sain olla 2 hengen huoneessa yksin pari ekaa yötä. Käytäännön ohjeita sain hyvin, kun lopulta sain lapsen osastiolle, mutta parasta oli henkinen tukeminen niinä pelon päivinä.

ja oon myöskin ensisynnyttäjä. Jännittää ihan kauheasti! Mulla ei oo varsinaista synnytyspelkoa,mutta jännittää ihan kauheasti. Ite oon kuullu sekä hyvää,että pahaa naikkarista,mutta itehän sen sit tietää,että kumpaa on.



Tsemppiä Ap!