Eihän se onnistukaan?
Pakko johonkin purkaa tuntojaan... :(
Raskausaikana en oikeastaan kertaakaan urhannut ajatusta koko imetykselle tai miten se tulee menemään. Ajattelin että sehän on maailman luonnollisin asia ja kaikki sitä tekee.
Yllätys yllätys, eihän se ollutkaan tai ole niin helppoa...Eli meillä ei tahdo onnistua vaikka tekisin mitä.
Taustatietoa sen verran että synnytys käynnistettiin neljä viikkoa etuajassa lapsen suuren koon vuoksi ja vaikean diabeteksen takia. Vauva joutui synnyttyään suoraan lastenosastolle ja viereeni sain hänet vasta kolmen päivän ikäisenä. Sairaalassa minun täytyi antaa pullosta maitoa, koska vauva ei jaksanut rinnalle ja sitten kun hieman vahvistui niin ei onnistunut, eli ei löytynyt asentoa (minulla suuret rinnat), vauva saa otteen aina välillä mutta ei jaksa tehokkaasti imeä kuin hetken.
Kotona olemme sinnikkäästi jatkaneet harjoittelua mutta tuloksetta...eli tällä hetkellä mennään niin että annan tissiä, sen jälkeen lypsettyä maitoa ja vielä lopuksi korviketta kun vauvamme syö niin paljon että oma maito ei tahdo riittää joka kerralle.
Ajattelin ennen näitä juttuja lukeneena että ihan sama saako lapsi ruokansa pullosta vai tissistä, aitona vai korvikkeena kunhan tulee syötyä ja kasvaa, mutta nyt kuitenkin tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en saa imetettyä omaa lastani...
Oli todellakin pakko purkaa ja kiva jos joku jaksoi lukea loppuun =)
Firesun ja neiti 2vkoa
Ihan voisi olla meidän alkutaival, paitsi että tyttö oli pieni ja matalien sokerien vuoksi (ja sen pienuuden) sai alusta saakka pullosta. Mutta tosi tuttuja nuo itsesyytökset yms.
Ensimmäinen neuvoni on, että kun muksu nukkuu, mene imetystuen sivuille tutkimaan mahtavia imetysvinkkejä! Sieltä löyty pelastus meidän tissittelyyn. Lyhyesti niin, että aloin syöttämään mol. rinnat kertasyötöllä ja usein tyttö oli ihan kohta taas vailla. Silloin syötin vielä uudelleen ja jos vielä oli nälkäinen niin annoin pullosta. N. kahden viikon kuluessa pääsin hiljakseen vähentämään pullomaidon määrää ja oma maito lisääntyi. Iltaisin annoin tankkausvaiheen päätteeksi ennen nukkumaan menoa yhden pullosatsin. Kun maito nousi paremmin niin päästiin päivällä annettavista pulloista eroon ja illaksi jäi vain yksi satsi. Ja näin on menty nyt puoli vuotta vaikka olin ihan varma, että hyvä jos 3kk ikään voin imettää.
Se on totuus, että maito ei lopu! Äidit saa sen loppumaan jos ne turvautuu aina pulloon. Siinä ei ole mitään pahaa siinä pullossa, mutta jos siis haluaa yrittää niin kannattaa vähentää asteittain pulloa. Kysynnän ja tarjonnan laki.
Toinen vinkki on, että älä piiskaa itseäsi. Se oli joku psykologinen juttu, että kun annoin itselleni luvan antaa hyvällä omalla tunnolla maitoa tissittelyjen jälkeen pullosta niin rentouduin ja sekin helpotti maidon tuloa. Tärkeintä on kuitenkin tyytyväinen äiti ja lapsi.
Ja jos mikään ei tunnu auttavan ja pää räjähtää imetykseen niin ihan vallan hyvä vaihtoehto se pullokin on!
Jos haluat imettää vielä jatkossakin niin tutustu!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8392517