vi**ttaa ku vauva on jämähtänyt mahaan eikä tuu ulos

Ymmärrän tunteen, mullakin menneet aina raskaudet yli. Viimeinen 17 päivää.

Äläkä lähde sieltä pois. Sano että nyt tämä on loppu ja pää leviää. Siis oikeasti teet selväksi, että jollakin kohta "pää leviää". Ne eivät ota ehkä kuuleviin korviinsa, mutta keksi vaikka jotakin tai ole oma itsesi ja kerro ettet kestä enää. Pistä kaikkesi peliin....

Raskauden viimeiset viikot on niin helvetillisiä. Tänään juuri katselin kaupassa viimeisillään raskaana olevaa naista ja päällimmäinen tunteeni oli kyllä lähinnä helpotus siitä, että itsellä tuo vaihe on takanapäin.



Itsellä oli myös kuopus reilusti yliajalla ja olisi mahassa varmaan vieläkin, jos ei olisi leikattu. Mulla tosin siitä syystä leikkaus, että lapsen vointi huononi, pieni tirriäinen kun oli niin olisi tullut ulos vaikka poikittain, jos olisi älynnyt edes pikkuisen laskeutua...

seksiä, saunaa ja liikuntaa. Niin ja jotain aineenvaihduntaa kiihdyttävää kuten raparperikiisseliä. Jos vauva on valmis syntymään, niin kyllä nämä vanhan ajan konstit pitäis jouduttaa.



Kokeilepas, tietenkin kohtuullisessa määrin sitä saunaa ja liikuntaa ettet nyt ihan tulikuumaan saunaan lähde tai mitään juoksuennätystä yritä. Mutta itsellä ainakin tällainen rentouttava toiminta kuten liikunta, sauna, seksi ja sitten aineenvaihduntaa kiihdyttävä ruoka auttoi. Pidät vielä sen seuraavan päivän normaalia enemmän lepoa ja laiskottelua.

on jo muutenkin käynnistymässä.



Mä suosittelen että yrität unohtaa raskauden ja synnytyksen sikäli kuin mahdollista ja lähdet vaikka elokuviin, lorvimaan kaupungille tms mitä jaksat mahan kanssa.

vaaveli viihtyi mahassa ihan siihen 42+2 asti eli samana aamuna olisi käynnistetty jos ei olisi silloin jo aamuyöllä syntynyt.



Ei tohon voi muuta todeta kuin tsemppii ihan kybällä!! :) mullakin meinas usko loppuu ja hermot mennä, mutta heti kun käynnistyspäivä luki neuvolakortissa "unohdin" koko raskauden ja kas kummaa silloinhan poitsukin tajusi viimein alkaa poistua yksiöstään.. :)

ja painoarvio viikko sitten oli väh.3,6kg..ja olen pienikokoinen joten kauhean isoa ei mahdu välttämättä tulemaan. Esikoisen kohdalla mitattiin lantio ja sanottiin että se olisi mahtunut tulemaan mutta olikin syntyessään 2,8kg. Nyt ei ole mitään mitattu sillä "kyllä se mahtuu kun esikoinenkin olisi mahtunut", esikoinen syntyi siis sektiolla joten en tiedä olisiko mahtunut vai ei. Mutta tämä toinen vauva onkin paljon isompi..

Muuten kestäisin kyllä vielä odottaa mutta pelottaa sen verran etten edes uskalla paljon syödä ettei vauva enää tästä kasva! Huomenna on onneks yliaikaiskontrolli sairaalassa, täytyy sitten kai oikeasti vaatia käynnistystä, mutta kun on aiemmin tehty sektio oon kuullut että siinä on riskinsä. On kyllä tosi pettynyt olo kun vauva ei synnykkään oma-aloitteisesti :(



ap

Se on juuri, kuten arvelit. Keinotekoiset supparit voivat olla arville haastavia. Minulla terveet lapset syntyneet 42+1 ja 42, välissä sektio 40+3. Viimeiset päivät on rankkoja. Mutta Sinulle ei niitä ole jäljellä enää monta. 42+1 viimeistään kun käynnistevät. Meillä joillakin vaan kierto on pidempi. Noihin painoarvioihin ei kannata luottaa.

mullakin oli painoarvio 3.6kg mutta kun syntyi silloin rv 42+2 oli syntymäpaino 3470g eli ei mikään iso vaikka "tappiin" asti meni.



Voimia!

mullakin oli painoarvio 3.6kg mutta kun syntyi silloin rv 42+2 oli syntymäpaino 3470g eli ei mikään iso vaikka "tappiin" asti meni. Voimia!

Mulla on mennyt kaikki oli, 41+ jotain kaikki syntyneet.

Kyllä ne ylipäivät on rasittavia, mutta koitahan tsempata. Suosittelen vaikka reipasta kävelyä, mielellään ylämäkeä tai portaita. Voipi noilla viikoilla hyvinkin saada supparit aikaan, koska vauva on hyvinkin valmis tulemaan.



Mulla meni hermot kolmosen aiknaan yliviikoilla, ja suunnilleen juoksin jyrkkiä ylämäkiä, sai kyllä suppareita aikaan, ja yöllä lähdettiin synnärille :D