Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kauhein joulusi?
27.11.2009 |
Omani oli v.84 eka (ja ainoa) joulu anoppilassa, jossa oli ihan eri tavat ja ruuat kuin omassa kodissani. Ei syöty ollenkaan tavallisia jouluruokia vaan länsirannikon salaattia,kilpikonnalientä ym. kummallista. Ruokajuomana oli vain punaviiniä, josta en tykännyt (en osannut vielä käyttää mitään alkoholipitoista ruokajuomana). Ja mikä pahinta: ei ollut mitään makeaa eikä ensimmäistäkään konvehtia!Anopin mielestä ei tarvittu suklaata, koska ei ollut lapsia.
Omassa kodissani joulu oli nimenomaan makea juhla ja kahvipöytä monine herkkuineen oli kohokohta.
Olin ekaa joulua pois kotoa ja jos ei olisi ollut niin pitkä välimatka (yli 300km) olisin vaihtanut paikkaa kesken joulun.
Mieheni ihmettelee, että vieläkö muistelen sitä, siitähän tulee jo 25v. Se ehkä kuvastaa kokemuksen traumaisuutta.
Kommentit (32)
Tukholman risteilyllä, jonka anoppi hommasi yhteiseksi joululahjaksi.
Nuorimmainen, 5kk, sairastui aattoaamuna influenssaan ja oli hirveässä kuumeessa koko reissun.
Merellä oli hirvein myrsky ikinä, kaikki ohjelma piti peruuttaa kun tavarat eivät pysyneet pöydillä eikä ihmiset oikein edes pystyssä -selvinpäinkään olevat ;)
Takaisintulomatka oli samanlainen, siitä oli jouluilo kaukana, olin aivan varma että laiva uppoaa ja kuollaan sinne kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta anoppilaassa ei silti olla käyty koskaan....
kun täytyy pokkuroida vaimon suvulle kaikki pyhät. Miehen suvun tavat ovat hirveitä ja niitä haukutaan ja pikkuvaimo ei voi sopeutua niihin.
Mutta känninen isä kyllä siedetään, kunhan vain saadaan olla omassa kotona, missä tavat ovat ne ainoat oikeat.
Itselleni kurjin joulu oli lapsena, olisinko ollut ala-asteen loppupuolella/yläasteen alkupuolella. Aamu meni isosiskoni, joka yritti laittaa joulua, ja äitin riitaa kuunnellessa, sitten syötiin jotain isosiskoni hommaamaa jouluruokaa ja lähdettiin päivällä joulukirkkoon. Kotimatkalla äiti "karkasi" miesystävälleen. Sen jälkeen en muistakaan enää mitä teimme siskon kanssa: onneksi tuo muisti on armollinen. Mutta sitä tunnetta ettei äiti halua viettää joulua lastensa kanssa en unohda.
Yleensä joulut olinkin sitten isäni kanssa tätini perheen luona. Aatto tehtiin töitä ja isä joi viinaa "salassa". Yksi joulu joku oli unohtanut ostaa ruoatkin ja aattona ei hirveästi syötykään. Mutta siellä sentään oli seuraa.
Isompana muistan että ennen yhtä jouluaattoa yritin houkutella serkkuani meille. Sitten ajattelin että olen yksin kotona ja vedän kännit. Mitä siitä olin vielä paljonkin alaikäinen, mutta minulla ei ollut oikein ketään kenen kanssa viettää joulua.
Tähän kaikkeen nähden olisin ilomielin ottanut ap:n joulun.
Minulla ei ole huonoja joulumuistoja, pelkästään lämpimiä. Olimme lähes aina oman perheen kesken, aamulla keitimme riisipuuron, koristelimme kuusen ja iltasella menimme hautausmaalle ja kirkkoon, kotiin tullessa saunaan ja sen jälkeen glögiä ja yhdessä laitoimme joulupöydän, jossa sitten istuimme herkuttelemassa yli kolme tuntia. Vasta myöhään illalla avasimme lahjat ja niitä oli aina paaaaljon :)
Toivottavasti sun muut lapsuuden joulut on olleet parempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joulupäivänä sammui kännissä keskelle ruokalautastaan.
Tosin nyt se naurattaa. Tai siis väännämme sisarustemme kanssa siitä vitsiä, mutta silloin ei naurattanut kun 1.5v poikani mietti mikä pappaa vaivaa. :(
Ja pari vuotta myöhemmin isäni oli aattona kännissä. Sai onneksi koottua itsensä joulupukin tuloon mennessä niin, että esim. videolta asiaa ei huomaa ellei tiedä että on ollut kännissä vielä päivällä.
Onneksi ei ole enää tehnyt tuota. Tietää kyllä miten on pahoittanut meidän mielemme noilla.
Ap:n kaltainen tapaus olisi sattunut kohdalleni ellen olisi tiedostanut asiaa etukäteen. Eli ei olla oltu anoppilassa joulua koskaan.
Bänät ensirakkauden kanssa juuri päivää ennen joulua. Ei maistunut ruoka, ei mikään. Seukattiin 3 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli joulu -07 jatkuvasti itkevän 2,5kk ikäisen vauvan kanssa, joka syntyi vamman kanssa, ja oli myös vaikeasti allerginen. Muistan joulusta vain sen, että miehen sukulaiset anoppilassa heittivät huulta hilpeästi pöydässä ja nauttivat herkuista, kun minä itkin ääneti ja juoksin 5 min välein rauhoittelemassa huonosti nukkuvaa vauvaamme.
Siitä oli jouluilo kaukana, kun vaan mietin että mitä muuta "vikaa" vielä selviää vauvastamme...Myöhemmin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen (tai ehkä jo silloin).
Nyt odotan innolla joulua. Olemme kaikki terveitä, mitään ei tarvitse pelätä, lapsista ei tarvitse olla huolissaan, voi vaan seurata heidän iloaan kaikista joulun asioista!
Itse olen monena jouluna lapsena juossut isää pakoon metsään lumihangessa. Aina ei edes ehdittu ulkovaatteita ottaa matkaan.
Onneksi anoppilassa on toisenlainen joulu kuin lapsuudenkodissani. Kilpikonnaliemikin kelpaisi kun kukaan ei vain haulikolla uhkaisi lapsia jouluaattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli joulu -07 jatkuvasti itkevän 2,5kk ikäisen vauvan kanssa, joka syntyi vamman kanssa, ja oli myös vaikeasti allerginen. Muistan joulusta vain sen, että miehen sukulaiset anoppilassa heittivät huulta hilpeästi pöydässä ja nauttivat herkuista, kun minä itkin ääneti ja juoksin 5 min välein rauhoittelemassa huonosti nukkuvaa vauvaamme.
Siitä oli jouluilo kaukana, kun vaan mietin että mitä muuta "vikaa" vielä selviää vauvastamme...Myöhemmin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen (tai ehkä jo silloin).
Nyt odotan innolla joulua. Olemme kaikki terveitä, mitään ei tarvitse pelätä, lapsista ei tarvitse olla huolissaan, voi vaan seurata heidän iloaan kaikista joulun asioista!
Jokin korjattavissa oleva juttu siis?
Keskellä yötä rupesi möykkäämään ja jouduttiin lähtemään poikiemme kera juoksun kanssa talosta ulos ja omalla autolla kotiin. Onneksi en ollut itse juonut mitään, jotta pystyin ajamaan kotiin.
Kyllä suututti hirmuisesti jälkeenpäin, ettei kuusikymppinen ukko vieläkään osaa säännöstellä alkoholin käyttöään...
Ei maistu ruoat ja valokuvissa olen aina nenä ja silmät punaisena.