nolottaako sinua jos olet vailla koulutusta ja työtön?

koska nyky-Suomessa se vaatii jo todellista saamattomuutta.

Onko joku nykyään vielä vailla koulutusta, siis kokonaan? Eihän kaikkien tarvitse (tai kannata) yliopistotasoisesti opiskella, mutta jättääkö kukaan ihan kokonaan opiskelematta?

Mutta ehkä harmittaisi.

minusta se on outoa. eikä näillä tyypeillä tunnu olevan mitään hinkua kouluun tai töihin. ikääkin jo yli 30v. mietin vaan että meinaavatko hengailla koko lopun elämää vaan kotona..en kehtaa heiltä kysyä suoraan.

eikä siihen tarvita hoitamatonta lukihäiriötä kummempaa ongelmaa tai saamattomuutta. Ei tarvitse kuin se, ettei kykene oppimaan esim vieraan kielen sanastoa lukihäiriö, oikeinkirjoitus), niin saaniin huonon todituksen,e ttei sillä pääse mihinkään jatko-opintoihin.

Pitäisikö minua nolottaa?

ja töissä ollut peruskoulun jälkeen kokoajan.

Ei nolota. :)



Toki, suunnitelmissa on joskus opiskella joku ammatti, kunhan vaan tietäisi, että mikä. :D

olen käynyt. Olen IT-konsultti ja mulla on ollut vakiduuni viimeiset 10v.

olen käynyt. Olen IT-konsultti ja mulla on ollut vakiduuni viimeiset 10v.

jotain kunhan saan lapset vähän isommiksi.

Mutta olin 2 vuotta lukiossa, 2 vuotta ammattikoulussa ja 2 vuotta yliopistotasoisessa yksityisessä koulussa ulkomailla. En ole valmistunut noista mistään, koska



1) päätin lopettaa lukion 2 vuoden jälkeen kun pääsin opiskelemaan alaa jota rakastan ja jossa olisin voinut suorittaa lukion loppuun samalla



2) ammattikoulusta en valmistunut koska menin naimisiin, muutin ulkomaille ja luulin löytäväni vastaavan koulun sieltä mihin muutin (aviopäätös tehtiin aika nopeasti enkä ehtinyt tutkia asiaa tarpeeksi), koulua ei löytynyt



3) Ulkomailla kävin sitten koulua miehestäni erossa toisella paikkakunnalla (välillä n. 800 km) mutta oli pakko lopettaa koulu ja muuttaa takaisin "kotiin" kun avioliitto joutui kriisiin välimatkan takia.



Nyt oon ilman koulutusta ja ilman työtä... Ei nolota, mutta ottaa päähän. Tulemme kyllä toimeen mieheni palkalla mutta aion nyt aluksi hakea töitä vaateliikkeistä ja kun toivon mukaan muutamme pian takaisin Suomeen, opiskelen vihdoin ammatin itselleni.

Ei nolota.



Opiskelin kyllä yliopistossa (olen siis vain ylioppilas), mutta jätin kesken ja olin monta vuotta töissä ulkomailla. Nyt olen ollut kotona jo vajaa 10v.



En tiedä tulevasta.

6, ei luulisi olevan ylivoimaista hoitaa se lukihäiriö

kerro mulle, miten opiskelija itse, omin voimin, hoitaa lukihäiriönsä? Meinaan vaan koululta ei ainakaan saa mitään apua.

Elämäntilanteita on erilaisia. Joskus pelkkä peruskoulutus, sinnikkyys, hyvät suhteet tai hyvä onni takaavat hyvän työpaikan. Joskus hyvä koulutus, mutta huonot taloudelliset suhdanteet takaavat pitkäaikaistyöttömyyden.



Mieleni tekisi syyttää koulutustarjonnasta päättäviä tahoja liioista koulutuspaikoista esim. media-alalle, jolla ei nyt todellakaan ole töitä. Tai siitä, että maistereita koulutetaan työttömiksi. Mutta niin, en usko että sielläkään päässä on osattu edes aavistaa tätä joukkotyöttömyyden määrää mikä on edessä melkein alalla kuin alalla.



T. työtön maisteri

Tilanne ei nolota vielä, mutta tietenkin on paineita saada opintopaikka nopeasti äitiysloman jälkeen.



(Ylioppilas, esikoinen 2v, kuopus 3kk, ikää 23v)

huolehtia, että homma ei jää tuosta kiinni. Vaatia apua.

tyhmää tutkintoa. Kyllä se on ihan omaa hölmöilyä.



t. maisteri, joka kyllä löysi alan töitä jo tokana opiskeluvuonna

huolehtia, että homma ei jää tuosta kiinni. Vaatia apua.

ihan käytännössä. Nyt sanot tähän jotain konkreettista, kun kaikki mitä koulu vastaa on että "ai on oppimisvaikeus. voivoi".

Ensin keskustellaan koulussa oman opettajan ja erityisopettajan kanssa. Tehdään asian selvittämiseksi tarvittavat testit ja suunnitellaan jatkotuen mahdollisuuksia. Esim. erityisopetusta omassa koulussa.

Ajan mittaa tietysti vaaditaan ihan viralliset testit ja dignoosit, jos halutaan vaikka todistus, jolla otetaan huomioon lukihäiriön tuovat erityisongelmat (esim. yo-kirjoituksissa). Voidaan sopia suullisia tenttejä jne.

huolehtia, että homma ei jää tuosta kiinni. Vaatia apua.

ihan käytännössä. Nyt sanot tähän jotain konkreettista, kun kaikki mitä koulu vastaa on että "ai on oppimisvaikeus. voivoi".

opiskelijoita, niin et voi vaatia että he tietävät millainen työllisyystilanne on 5 vuoden päästä. Kyllä se olisi koulutuspaikkojen suunnittelijoiden tehtävä ja velvollisuus.



Jos sinä olet löytänyt töitä, niin onnea sinulle!

Ensin keskustellaan koulussa oman opettajan ja erityisopettajan kanssa. Tehdään asian selvittämiseksi tarvittavat testit ja suunnitellaan jatkotuen mahdollisuuksia. Esim. erityisopetusta omassa koulussa.

Ajan mittaa tietysti vaaditaan ihan viralliset testit ja dignoosit, jos halutaan vaikka todistus, jolla otetaan huomioon lukihäiriön tuovat erityisongelmat (esim. yo-kirjoituksissa). Voidaan sopia suullisia tenttejä jne.

huolehtia, että homma ei jää tuosta kiinni. Vaatia apua.

ihan käytännössä. Nyt sanot tähän jotain konkreettista, kun kaikki mitä koulu vastaa on että "ai on oppimisvaikeus. voivoi".

Tai ainakin yrittänyt. Mutta kun koulun asenne on että "novoivoieivoimitään" niin ei siitä mitään hyötyä ole. Poika tarvitsisi jotain ihan oikea akuntoutusta, mutta siihen ei koululla tai akunnalla tai kelalla ole halua eikä rahaa. Ne on kuulemma varattu niille, jotka ei osaa ollenkaan lukea. DIagnoosi on, mutta jatkotuen mahdollisuuksia ei kuulemma ole. Opetajien (myös ja etenkin erityisopettajien) asenne on, että no kaikista ei vain tule mitään ja eipä ole meidän ongelma.

Niin että kerro nyt jumalauta jo joku sellainen terapia, minkä mä voin itse antaa lapselleni, että se oppii kolme väliinjäänytta luokallista englannin sanastoa?