Muutama sana ainoasta lapsesta

voi sisarusten kanssa jakaa hoitovastuuta, ystäväsi tuskin tulisivat auttamaan äitisi/isäsi hoidossa tai esim. vuoropäivinä vierailisi sairaalassa.

kaikesta ei tarvitse keskustella muiden kanssa. Olen siis ainoa lapsi. Pohdin mielelläni asioita yksin. Olen introvertti persoona joten en kaipaa sosiaalista kanssakäymistä niin paljon.

henkilökunta hoitaa sitä. Silläkin on ollut muuta elämää kuin me lapset eli vierailulla käy muitakin. Edelleenkään en ymmärrä, sori.

Pakko kirjoittaa, kun täällä aina säännöllisin väliajoin otetaan esille, että on helpompaa esim. vanhempien sairastuessa, kun on sisaruksia jne... Olen juuri nyt siinä tilanteessa, enkä ymmärrä, että miten se, että minulla on sisaruksia, helpottaa tilannetta... Kukin meistä kokee asian tavallaan. Eniten minua on auttanut se, että minulla on pitkäaikaisia ja hyviä ystäviä, jotka osaavat kuunnella ja olla empaattisia. Sisarruksillani on kaikilla oma surunsa surtavana, ei meistä ole toisillemme tueksi...

selvästikään sitten ole ollut läheiset perhesuhteet. Eipä sen puoleen mullakaan sen erikoisemmin, mutta silti musta on mahtavaa, että on sisko ja veli joiden kanssa on yhteinen historia, yhteisiä muistoja lapsuudesta, on joku jonka kanssa puida esim. äitimme hieman hankalahkoa luonnetta jne.

Mulla on myös ystävä, joka on ainoa lapsi, ja hänen vanhempansa ovat nyt vanhenemassa, ja tarvitsevat koko ajan enemmän ja enemmän apua. Kyllä mun ystäväni ainakin kokee sen todella raskaaksi, että on ihan yksin tuossa tilanteessa, ei ole ketään toista, joka auttaisi, tai jonka kanssa edes puhuisi noista nimenomaisista vanhemmista.

Yksi haluaa, että hoidamme vuorotellen, toinen haluaa däidin ementiakotiin, yksi haluaa että talo myydään, toinen haluaa jäädä siihen ilmaiseksi itse asumaan. Ihan kaikesta tulee kauhea vääntö ja ENNEN meillä oli tosi hyvät välit.

puhutaan kuin olisi jokin yleinen optiimi montako lasta pitää ja kannattaa hankkia. Monet eivät itse voi päättää, montako lasta hankkivat ja haluavat, toisilla elämä menee tietyllä tapaa ja lapsilukuun vaikuttaa esimerkiksi milloin nyt kukin löytää sen oikean puolison ja montako lasta siinä enää ehtii hankkia.

tuli mieleen aloittaa tämä keskustelu, kun on todella nyt vähän ikävät ajat, kun äitini sairastui pahasti. Ja jokunen ihminen on toistellut tuota "onneksi teitä on useampia" -fraasia ja rupesin oikein pohtimaan, että mikä onni se on ja en ihan oikeasti keksinyt, että miten se olisi tuskaani helpottanut. Olen toki jutellut sisarrusteni kanssa aiheesta, mutta ei se ole tuskaa yhtään vähentänyt. Yksi ventovieraan vertaisryhmään kuuluvan ihmisen tuki sen sijaan on lohduttanut samoin kuin muutaman hyvän ystäväni, mutta kuten aiemmin kirjoitin minulla ja sisarruksillani on kaikilla sama suru surtavana eikä siinä riitä varsinaisesti energiaa enää toiselle jaettavaksi...