häpeätkö työtöntä miestäsi?

ja ikää 42 v. Edellisen laman aikaan sain onnekseni pitää työpaikkani. Nyt olen ollut samassa talossa jo 20 v.

minäpä häpeän. Jäin tänään työttömäksi omaa tyhmyyttäni, kun vaihdoin pois "varmasta" duunista hakeakseni leveämpää leipää ja haasteita. Olivat liian kovat ja lähtöpassit tuli.



Ikää 37v. ja minäkin tavallaan ekaa kertaa työtön. Toki hetken silloin opiskelujen jälkeen olin ja paikkakunnan vaihdon jälkeen pari viikkoa kymmenen vuotta sitten.



Kamalaa :(

Miestä joka ei halua edes tehdä mitään. Itsekin olen sairaseläkkeellä ja totta vie haluaisin tehdä jotain mistä saisi edes vähän rahaa.. Kun jaksais.

On ollut lomautettuna puoli vuotta, en häpeä.

Niillä on koko firman väki lomalla.

vaikka molemmat on joskus oltu työttömänä.



TYöttymyyttä en siis häpeä. Mutta häpeäisin sitä, jos sitten passivoituisi ja niin edelleen alkaisi muuttua ihmisenä.

Mies on ollut työttömänä jo pitkään. En häpeä tilannette ollenkaan, koska nyt mies kantaa vastuun lapsista ja minä käyn töissä.



Tästäkin tilanteesta voi ottaa hyödyn irti, kaikkea ei mitata rahassa.

pakko vastata että valitettavasti varmaan häpeäisin, syytä siihen en edes oikeastaan tiedä. olemme jo molemmat lähempänä neljääkymmentä eikä kumpikaan meistä ole ollut työttömänä koskaan. tulisi varmaan sellainen epäonnistumisen ja totaalisen kelpaamattomuuden tunne jos työelämästä poissa joutuisi. tämä ei todellakaan tarkoita sitä että työttömiin suhtautuisin nurjasti. omalle kohdalle osuessa kuitenkin häpeäisin.

miten se on mahdollista? Teidänhän pitäisi olla elänyt jo se edellinenkin lama...



Mut joo, ehkä, jos on silloin ollut ihan kouluasteen opiskelija eikä edes hakenut kesätöitä ja sittemmin ei mitään akateemista koulutusta niin voihan toi olla. Mut muuten luulen, että et ole ihan oikea...

Pakersimme edellisen laman aikaan opintojen parissa valmistuaksemme juuri sopivaan saumaan kun lama oli ohi ja työelämään tarvittiin nuoria ammattitaitoisia ihmisiä. Toki olen äitiysvapailla ollut tuon ajan mikä on mahdollista olla, mutta tuskinpa sitä työttömyydeksi lasketaan. Ja usko tai älä, tuttavapiirissämme emme todellakaan ole poikeus. Siksi koko työttömyys tuntuu kovin kaukaiselta ja erikoiselta ajatuksena.

minua. Olen 42-v. ja valmistuin työttömäksi viime laman aikaan. Pääsin kuitenkin hyväpalkkaiseen työhön josta tämän taantuman myötä jäin työttömäksi. Elämä on. Ehdin tehdä uraa, en edes halua enää tehdä uraa. been there, done that.