Lapsettomuudesta kärsivän parin pyytäminen kummiksi?

Tiesimme ystäväpariskunnan lapsettomuusongelmasta. He ovat ystäviämme vuosien, vuosien takaa eli ihan teini-iästä lähtien olemme tunteneet. Kysyimme kummiasian varovasti ja sanoimme, että kieltävä vastaus on myös ok. He kuitenkin vakuuttivat asian olevan ok ja että tulevat mielellään kummeiksi.

No, nainen ei ollut ristiäisissä ja mieskin kovin vaisuna. Sanoivat, että naisella oli töitä, joita ei pystynyt perumaan. IKINÄ eivät ole pitäneet kummilastaan sylissä - hyvä kun edes keskustelevat hänen kanssaan. Tyttö nyt 5 v. Saivat itse oman lapsen 3 v sitten, mutta suhde meidän esikoiseemme on jäänyt hyvin valjuksi tästä huolimatta. Suoraan sanoen en olisi pyytänyt heitä kummeiksi, jos olisin arvannut, kuinka tässä käy.

mutta ilmeisesti olin liikaa lapsessa kiinni, koska enää eivät halua tavata minua (lapsi 7kk).



On totta, että olin innoissani kummi lapsestani ja näimme lähes viikottain. Välillä he pyysivät välillä minä pyysin.



Lapsi ei ollut koskaan minun tiedän, mutta minulla on ikävä sitä pientä vauvaa, jota sain halia haistella ja sylitellä. Kutsua omaksi kummitytökseni

tossako se on se syy siihen miks meitä ei pyydetä kummiksi... Olisin ehdottoman otettu ja onnellinen jos meitä pyydettäisiin kummiksi. Olemme lapsettomia ja yrittäneet lasta yli 7 vuotta.



Jos tuollaisesta loukkaantuu niin ei käy ihan täysillä. Saattaa kylläkin loukkaantua, jos ette pyydä.

me kärsimme lapsettomuudesta mutta olin iki onnellinen kun meitä pyydettiin pienen pojan kummiksi. Minun sydämessäni oli ja on tilaa.

toiset kun suuttuvat jo lapsien kuvista joulukorteissa. Jos ovat mukavat, ja teillä lämpimät välit, ja juttelette siitä lapsettomuudesta ihan muutenkin, niin kysyisin suoraan.

Minun esikoiseni kummi kärsi lapsettomuudesta, mutta iloisesti ryhtyi kummiksi. Ei ikinä ainakaan näyttänyt katkeruuttaan toisten vauvaonnesta. Nyt hänelläkin on hoidoilla saatu pienokainen.

tässä tapauksessa, ymmärrän jos ette tilanteessanne halua, mutta ... Silloin jo valmiiksi "hyväksyt" kieltävänkin vastauksen, eikä pariskunta suostu vain, koska ei kehtaa kieltäytyä.

Olemme yrittäneet kaksi vuotta saada lasta ja tuloksena on vain keskenmenoja ja kuolleena syntynyt (napanuorakomblikaation seurauksena menehtynyt) vauva. Lähipiirissäni syntyy jatkuvasti eläviä, terveitä vauvoja ja pelkään todellakin sitä, että joku pyytää minua ja miestäni kummeiksi.



En pystyisi ottamaan vastaan kummin tehtävää, sillä olen niin katkera ja vihainen menetyksistäni. Varmasti on myös lapsettomuudesta kärsiviä, jotka pystyvät ja haluavat kummeiksi.



Olemme kaikki niin erilaisia, joten vaikea sanoa, miten joku toinen reagoisi. Kannattaa tiedustella varovaisesti asiaa. Lapsettomuus on niin arka asia monelle.

emme vielä tinneet ja he suostuivat. Nyt kummitädin biologisen kellon hidastuessa on hänen käytöksensä jo suorastaan vihamielistä. Hän on esikoisemme kummi ja muodollisesti tulee tapaamaan max kerran vuodessa. Saattaa jopa odottaa autossa parkkipaikalla, kun miehensä on meillä kylässä. Kuopukselle ei edes puhu ja kerran alkoi sättiä, että mene pois hänen luotaan, mene vaikka omaan huoneeseesi.



Todella kurja tilanne. Olisivatpa mieluummin kieltäytyneet!

kärsinyttä ystäväpariskuntaamme kummeiksi. Olemme niin läheisiä, että olimme keskustelleet paljonkin heidän lapsettomuudestaan. Olivat tällöin aloittelemassa hoitoja. Mietimme kummiksi pyytämistä pitkään, mutta koska ihmisinä olivat sellaisia, joita toivoimme lapsemme kummeiksi, niin uskaltauduimme kysymään. Kysyimme varovaisesti, kertoen, että harkitsimme kysymistä pitkään ja että ymmärämme täysin, jos kokevat asian liian vaikeana.



Ja kuopuksellamme on ihanat kunnit, joilla onneksi on sittemmin omakin lapsi.

Jännitti kysyä. Uskaltauduimme kuitenkin, koska olemme tämän pariskunnan kanssa paljon tekemisissä. Lapsi on meidän toinen ja ekasta ovat olleet ihan kiinnostuneita, vaikka eivät siis tämän kummeja olekaan. Niinpä ajattelimme, että pystyvät suhtautumaan kuitenkin lapsiin normaalisti, joten kummilapsi ei varmaan ole ongelma.



Pariskunta suostui ja ovat nyt 6kk vanhan vauvan kummeja. Omat lapsettomuushoidot ovat juuri käynnistyneet. Toivon, että heillä ne auttaisivat ekalla kerralla. Jotenkin pelottaa, miten suhtautuminen muttuu, jos hoidot eivät auta.

lapsen kummiksi ollessani lapsettomuushoidoissa. Tosin vanhemmat eivät sitä tienneet. Minusta se oli ihanaa.

jos minua EI olisi lapsettomuuden takia pyydetty kummiksi. Ihan kuin lapsettomuus olisi jotenkin pilannut minut ihmisenä.

sittenhän voidaan olla jo voiton puolella.

Oikeesti, itsehän tunnet parhaiten ystäväsi. Jos uskot että heistä on siihen, ilman muuta pyydät.

Näet sen helposti esim siitä ovatko he innoissaan raskaudesta.

Tyttäremme synnyttyä mieheni halusi pyytää miestä kummiksi koska hän oli mieheni paras ystävä.



Oli aika pysäyttävää nähdä sen jälkeen kahden miehen-jässikän välinen sanaton hetki ja tulevan kummin kyyneleiset silmät. Hän oli niin otettu tulevasta pestistään.



Tyttärellämme on maailman paras kummisetä. Ja tyttö on hänelle äärettömän tärkeä.



En kaduettä rohkenimme pyytää. He ovat tänäpäivänäkin lapsettomia ja tyttäremme on heidänkin "tyttö".



Kai se on tapauskohtaista. Toisille voi olla todella vaikeaa käsitellä näitä asioita kun syli on tyhjä. Se suru voi olla niin kova, että sellaisten jotka eivät ole itse sitä kokeneet, on turha arvostella.

Sain keskenmenon odottaessamme esikoista, ja siitä lähti yli kahden vuoden yritys tulla uudelleen raskaaksi, turhaan. Noin vuoden kuluttua tuttavaparimme sai lapsen, ja he pyysivät meitä yllättäen kummiksi. Olin ainoastaan iloinen ja otettu siitä, että he pyysivät meitä, en kokenut sitä minkäänlaisen puukon pyörittelynä haavassa tms.

Lopulta aloin minäkin odottaa omaa lasta ja nyt heitä on kaksi.



Kannattaa varmasti pohjaustaa kysymystä, ja antaa takaportti kieltäytyä kauniilla tavalla.

Itse ajattelin, että mikäli en onnistu saamaan omia lapsia, olisi minulla aina muutama kummilapsi joille olisin aina jollain tavalla erityinen aikuinen.

ei lapsettomia voi kohdella kuin spitaalisia