Haaveilua
Haaveilen vauvasta. Omasta tuhisevasta nyytistä, joka on minun ja mieheni rakkaudesta syntynyt.
Haaveilen odotuksesta ja isosta mahasta, imetyksestä, lapsen hymystä, pikkuruisista vaatteista, vaunujen lykkäyksestä...
Olen mielessäni nähnyt uuden isän onnellisen ilmeen hänen pitäessään omaa lastaan ensi kertaa sylissä; ensimmäisen yhteisen joulun ja omien perinteiden aloittamisen; tuntenut rakkauden lasta kohtaan, joka toivottavasti sulostuttaa elämäämme vuoden, parin päästä.
Olen miettinyt kummeja, kotiäitiyttä, sitä suurtakin suurempaa rakkautta...
Tiedän elämän realiteetit, tiedän vauva-ajan kriisit ja unenpuutteen, tiedän rahahuolet ja terveyshuolet... Tiedän.
Mutta saahan sitä haaveilla, saahan?