Muutto ulkomaille lasten kanssa

Täysin varmaa tuo muutto ei vielä ole, mutta miehen työpaikalta kyseltiin, että kuinka nopeasti voisimme lähteä. Siksi näitä pohdin nyt. Firman puolelta aikataulu on asap, mutta se voi tosiaan olla aikaisintaankin mahdollista vasta muutaman kuukauden päästä.



Hyviä vinkkejä noista lupa-asioista. Niihin en ole vielä perehtynyt yhtään.



Kohteena on San Diego. Olen siellä lapsena käynyt, mutta mielikuvat siitä ovat aika hataria. Minkälainen se on kaupunkina?



Entä miten olette jättäneet englantia osaamattoman lapsen playschooliin? Oletteko itse olleet jonkin aikaa mukana, kuinka kauan? Meillä tuo lapsi ei puhu vielä kunnolla edes suomea. Sanoja tulee, mutta niissä on aika paljon tulkittavaa. Kahden sanan lauseita tulee muutama. Mutta viime aikoina kehitystä on tullut nopeassa tahdissa, joten eiköhän se puhu paremmin ennenkuin muutetaan ja playschoolit alkavat (ensi syksynä?). Ei sitten vieras kieli häiritse niin paljoa äidinkielen oppimista.



Miten muuten muutto on sujunut pienen vauvan kanssa? Monikin näyttää muuttaneen alle vuoden ikäisen kanssa. Silloin se varmaankin on helpointa, ainakin jos vertaa tuohon vikkelään 2-v esikoiseen :)

mutta lapsenoitoapua en ole kovinkaan paljoa pyytänyt heiltä.



Asumme nytkin eri kaupungissa, kuin omat vanhempani, ja kovin usein ei nähdä. Ikävä varmasti iskee aina välillä, mutta täytyy paikata sitä sitten skypellä ja pitkillä visiiteillä puoleen ja toiseen. En kuitenkaan näe siinä estettä muutolle.



ap

Mulla oli L2-viisumi ja mun piti anoa erikseen työlupa paikan päällä, prosessi kesti useamman kuukauden.

Kyllähän kaikissa asuinamaissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta silti! Ikävää että nelosella noin kurja kokemus omasta kotimaastaan.



Nimimerkki myös Kanadassa asunut



Ps. rakastin myös Kanadassa asumista ja rakastan myös Suomessa asumista. Molemmissa on omat puolensa.

Meillä oli tlanne, jossa esikoisen syntymä lykkäsi ulkomaille lähtöä vuodella, tulin yllättäen raskaaksi kesällä, kun piti lähteä syksyllä. Ero teihin oi se, että minäkin olin menossa töihin siellä.



Me päätimme pitää äitiysloman Suomessa, lähdettiin, kun vauva oli 6,5 kk ja menin töihin vauvan ollessa reilun 7 kk. Mies aloitti työt pian muuton jälkeen. Meille tuli suomalainen au pair, joten vauvaa ei viety hoitoon ja heillä oli pari viikkoa aikaa tutustua toisiinsa ennen kuin jäivät kahdestaan.



Muuttoon liittyy paljon käytännön juttuja, joihin menee aikaa ja energiaa. Teilläkin voisi olla fiksua, että mies meniisi edeltä ja puuhaisia asiat kuntoon, etsisi rauhassa perheelle sopivan asunnon ja hankkisi auton, pankkitilit, puhelimen, nettiyhteyden, vakuutukset... ja vasta sitten tulisitte ipanoiden kanssa perässä. Se alku on tosi rasittavaa, kun mitään ei ole, pitää laukata kaupoissa, virastoissa, pankeissa, rekisteröityä sinne ja tänne ja sii9nä sivussa laittaa kotia ja muutenkin saada arki pyörimään.



Olisit ilmeisesti kotona lasten kanssa? Silloin asunnon sijainti on äärettömän tärkeä juttu. Käske miehen jutella paikallisten työkavereiden kanssa, mielellään perheellisten. Turvallisuus on tietysti ykkösasia, mutta myös asuinalueen sosiaalinen elämä (kerhot, koulut), ympäristö, ulkoilumahdollisuudet jne jne ovat oleelliset. Ja YHETYDET, sekä miehen työmatkojen (ja niihin kuluvan ajan) että sinun päivittäisen liikkumisesi kannalta. Ennemmin tingi tilasta ja hanki asunto kvalta paikalta kuin lähde jonnekin ankealle alueelle isoon asuntoon tylsistymään.



Mitään käytännön vinkkejä en osaa muuten antaa, kun en tiedä mihin päin olette menossa. Me oltiin Britanniassa, joten paperisotaan yms. en osaa sanoa. Lisäksi lähetetyillä työntekijöillä (siis pysyy saman firman palveluksessa kuin Suomessa) on vähän eri kuviot kuin meillä, me lähdettiin ihan oma-aloitteisesti molemmat ja irtisanouduttiin Suomessa.

Tuo on totta, että kun minä ja lapset tullaan, olisi tietyt perusjutut hyvä olla kunnossa. Kahden lapsen kanssa asunnon etsiminen, autokaupoissa ravaaminen ja virastoissa juokseminen ei äkkiseltään kuulosta houkuttelevalta :)



Joo, suunnitelmissa on, että minä olisin ainakin pari vuotta lasten kanssa kotona. Täytyy selvitellä tuota sijaintia ym paikallisia juttuja miehen työkaverien kautta.



Oletteko edelleen Briteissä? Oliko lapsi kuinka pitkään au-pairin hoidettavana?



Lisää kommentteja/kokemuksia kuulen mielelläni. etenkin jos joku on tuonne rapakon taakse eksynyt. Tietysti siellä nyt olevat taitavat olla vielä unessa, joten vastauksia sieltä suunnalta ei tähän aikaan kai kannata odottaa :)

3v ja 7kk. Mitä pienempiä lapset ovat, sen parempi ja helpompaa. AP:n tekstiä lukiessani minua hymyilytti; kuulosti hurjan hysteeriseltä :D



Kaikkineen sanoisin, että turhaan panikoit. Elämä soljuu veden toisella puolen samalla tavalla kuin täälläkin. Tai itse asiassa mukavammin, elämä on siellä iloisen letkeää ja Suomessa takakireää. Ihan oikeasti, huomaat sen hyvin pian.



Esikoiselle suosittelen heti alkuun playschoolia, esim 2-3 päivää/vko. Siten hän pääsee heti uuteen kulttuuriin ja kieleen. Meillä 3-vuotias puhui enkkua sujuvasti 10kk mahan muuton jälkeen. Auttavasti puhui 6kk maahan muuton jälkeen. Jos lähdette expatteina niin miehesi kannattaa pyytää komennussopimukseen kohta, jossa työnantaja maksaa lasten päivähoidon. Meillä täysipäivähoito maksoi 750 CAD/KK eli kiva juttu, kun työnanataja maksoi :D



Me tykkäsimme asua siellä ihan hirveästi! Olisimme olleet pidempäänkin, mutta miehen komennusta ei saatu jatkettua. Lapset kaipaavat takaisin, ehkä syynä on se, että he ehtivät unohtaa Suomen maana ja Kanada oli heille koti. Ja onhan se totta, että elämä on siellä jotenkin hauskempaa ja letkeämpää, Suomi on oikeasti tosi kuppikuntainen kyräily-yhteiskunta sinne verrattuna (huomaat sen kyllä tosi pian).



Ja tokihan siellä taloudellisesti on helpompaa. Mun mies tienasi nettona kolminkertaisesti sen mitä Suomessa, joten rahasta ei tosiaankaan ollut huolta. Lisäksi hintataso on paljon alhaisempi kuin Suomessa.



Me yritämme koko ajan saada uutta komennusta miehelle, mutta valitettavasti tämä laskusuhdanne hiukan jarruttaa työnantajan halukkuutta komennuksiin, koska ne ovat niin kalliita työnanatajalle. Meillä esikoinen on jo koulussa, mutta hän ei ole unohtanut enkkua. Molemmat lapset haluavat lähteä Suomesta ja odottavat yhtä innokkaina mahdollista uutta komennusta.



Reippailla mielillä matkaan vain! Se on hieno kokemus!

Mutta kun muistelen kuinka toimintakyvytön olin esikoisen ihan ekat kuukaudet univelan takia, niin siihen kuvioon lisättynä muutto toiselle mantereelle ja energisen esikoisen hoitaminen ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. Mutta niinhän se on, että kyllähän ne asiat järjestyy, kun pistää järjestymään.



Sopimus ei ole expattisopimus, vaikka firma periaatteessa pysyykin samana. Mutta täytyy kysyä, että mitä kaikkea sieltä kautta voi saada (päivähoito, sairausvakuutukset jne).



Nyt en koe Suomea kyräily-yhteiskuntana, vaikka olenkin asunut nuorempana ulkomailla. Näin aikuisena sitä tietysti näkee ehkä asiat eri tavalla, joten saa nähdä. Ja kyllähän se muualla asuminen avaa silmiä joka tapauksessa.



Tuota leikkikoulua olen miettinyt. Varmaankin USA:ssa ja Kanadassa on hieman samantyyppiset systeemit sen suhteen. Kerrotko hieman lisää siitä? Minkä ikäisinä paikalliset aloittavat sen? Onko se kokopäiväistä?

ja uskon, että se oli paljon vaikeampaa kuin mitä pikkulasten kanssa olisi ikinä ollut. Pienet lapset kyllä sopeutuvat, kun oma perhe on siinä ympärillä. Isommilla on jo isommat piirit, koulut, kaverit, seurustelut ja harrastukset. Onhan muutossa oma vaivansa, mutta jos lähdette expatiksi niin työnantaja auttaa ja muuttofirma hoitaa pakkaamiset ja purkamiset. Samoin teille on taattu mm. hyvä terveydenhoito. Meillä lähtöpäätöksestä lähtöön meni vain 3 kk mutta kaikki sujui lopulta oikein hyvin, vaikka aika haipakkaa olikin. Yleensä lähtövalmisteluihin käytetään pidempi aika. Ensi kesä voisi olla ihan realistinen muuttoajankohta teille.

Myös meillä tehtiin niin, että mies meni edellä ja me tultiin lasten (3) kanssa perässä. Kävimme koko perheenä tutustumassa vaihtoehtoisiin asuinpaikkoihin ja toisen kerran yhdessä miehen kanssa tutustumassa lasten kouluihin ja oppilaanohjaajiin ennen muuttoa.

miehen työnantaja haluaa välttyä suuremmilta kuluilta, jos ei suostu expattisopimukseen. Ei meilläkään ollut "se expattisopimus" vaan itse asiassa hiukan parempi vielä eli "extended on loan"- sopimus. Mutta tähän sopimukseen vaikuttaa miehesi positio yrityksessä. Jos hän on manager- asemassa niin silloin kyllä tuo expattisopimus on vähintä mihin minä suostuisin. Jos taas hän on uorittavalla/asiantuntijatasolla niin harkitsisin huonompaa sopimusta.



Meillä siis työsopimuksen mukaan työnantaja maksoi meille normaalin suomalaisen kuukausipalkan (suomalaiset lomat myös kertyivät meidän sopparissa) lisäksi kohdemaan päivärahan jokaiselta päivältä (myös viikonlopuilta), lasten päivähoidon ja koulun, koko perheen vakuutukset ja sairaanhoidon kulut (ei lääkkeet), asunnon kuluineen (sähkö, vesi, kaapeli-tv, jätehuolto), auto + siihen turvaistuimet. Asunnon koko ja taso määriteltiin sen mukaan mikä meidän kaltaisellamme 4-henkisellä perheellä on normaali asunto Kanadassa eli noin 160 m2 okt.



Leikkikoulut ovat tosiaan USA:ssa ja Kanadassa kovin samantyyppiset. Kannattaa valita hyvämaineinen alue (miehen työkaverit auttavat varmasti) niin pääsee hyvään playschooliin. Siellä luokkaerot ovat oikeasti oleelliset. Voit valita päivähoitomuodon samaan tapaan kuin Suomessa; puolipäivä, kokopäivä tai sitten vaikka 2 kokopäivää/vko. Ihan miten tykkää. 3-vuotiaana lapset aloittavat yleensä playschoolin. Suomalaistyyppisiä srk- kerhoja ei oikein ole, pikemminkin pitäisi sopia playday jonkun äititoverin kotiin tai omaan kotiisi jonkun tuttavaperheen kanssa. Joka tapauksessa hoito on ihan yhtä hyvää kuin Suomessa.



Ulkoilun suhteen eivät ole siellä niin ehdottomia kuin Suomessa. Meillä lapset eivät ulkoilleet, jos oli "bad weather" eli tarkoittaa vesi- tai lumisadetta tai jos on kylmempää kuin -5 astetta. Pilvinen ilma on myös melko bad niiden mielestä :D



Lisäksi siellä ei käytetä haalareita tai kuravaatteita (ei niitä edes siellä myydä), joten farkut ja irtotoppis kyllä myös rajoittavat ulkoilua. Vaippaikäisten pyllyä ei pestä vedellä hoidossa vaan siellä käytetään kosteuspyllylappuja (wipes) ja - usko tai älä - ne lämmitetään niitä varten olevassa lämmittimessä ennen käyttöä, jotta lappu ei tunnu kylmältä lapsen iholla :D



Mä en henkilökohtaisesti kokenut hankalaksi arjen aloittamista siellä. Pankkitilit ja vakuutukset hoituivat parin ekan viikon aikana. Auto kannattaa molemmille hankkia heti (ilman autoa ei voi siellä liikkua) eli varatkaa raha jo Suomessa valmiiksi ja sitten vain siirrätte rahan Suomesta. Autot on siellä niin törkeän halpoja, että todennäköisesti saatte hyvät uudet autoto molemmat. Autojen hintoja voi tsekkailla netin kautta jo etukäteen (esim. Chrysler Voyager tila-auton saa alesta uutena noin $ 20 000 kun Suomessa hinta on noin 60 000 eur...). Siellä ei ole edes mitään toimitusaikoja autoissa vaan autokaupan pihalla on kaikki mallit ja värit valmiina ja kirjoitat vain shekin ja auto on sinun.



-4

meillä tosiaan miehen työnantaja maksoi vielä muuttorahdin molempiin suuntiin lentorahtina (tavarat saa viikossa-kahdessa).



JOtkut firmat suostuu vain merirahtiin.



-4

Meidän lapset olivat 5kk ja 1v9kk kun muutettiin ulkomaille. Itse en olisi suostunut jäämään eri maahan miehen kanssa, sehän olisi lapsillekin todella stressaavaa! Meillä ainakin esikoisesta tuli paljon läheisempi isän kanssa vauvan synnyttyä eli oli hyvä kun oli kaksi aikuista saatavilla. Mies juoksi autokaupassa yksinään ja samoin asuntoja katsomassa, esitteli niitä mulle kännykkäkuvin. Näin saatiin alkun härdellit hoidettua lapsia ajatellen helpoimmalla tavalla.

myös äiti käy töissä. Eli meilä mietitään muutoa ulkomaille miehen työn puolesta, mutta haluan ottaa itsekin täyden hyödyn ulkomailla vietetystä ajasta ja saada työkokemusta ja kielitaitoa omassa työssäni. Onko tällaisia komennuksia kenelläkään ja miten on onnistuneet? Meillä lapset 7v, 8v ja 16v.

4: Joo taitaa suomalainen "Reimatec, kestovaippa, perhekerho" -kulttuuri poiketa hieman siitä, mitä se on siellä päin maailmaa :) Ja mä voin hyvin uskoa ton peppupyyhkeiden lämmittämisen :)



Expattidiiliä on näinä aikoina aika hankalaa saada, kuten itsekin taisit siihen viitata ekassa postauksessasi. Noista eduista täytyy yrittää silti saada mahdollisimman paljon irti. Hyvä tietää, että mitä kaikkea voi kysyä.



Mies tekee sinne luultavimmin joitain reissuja ennen muuttoa ja samalla voi sitten hieman järjestellä asioita. Itsekin haluaisin ainakin kerran käydä tutustumassa paikkaan, mutta se riippuu aika paljon aikataulusta.



11: Mullakin on kyllä se taka-ajatus, että hakisin sieltä töitä, kun lapset ovat isompia. Aikaisemmin olen aina haaveillut nimenomaan työnteosta ulkomailla, mutta nyt kun elämäntilanne on tämä, niin otetaan hyöty irti tästä näkökulmasta :)



-ap

Mihin pain Yhdysvaltoja olette muuttamassa?



Me muutimme SUomesta, kun esikoinen oli 4v ja kuopus 2kk, muutimme kesalla. Kesa ei ole hyva aika muuttaa, silla kaikki on "kiinni", joten alku saattaa olla aika yksinaista, paras aika muuttaa on syksy, jolloin kaikki "toiminta", kerhot ja koulut alkaa.



Esikoinen kannattaa laittaa johonkin kerhoon, koulun (kerhon) voi monissa paikoissa aloittaa jo 4 vuotiaana (ja kannattaakin).



Tarkeinta on hyva asunto hyvalla alueella (hyvat koulut). Yhdysvalloissa osavaltioiden valilla on suuria eroja, jopa osavaltioden sisalla.



EI muuta kun rohkein mielin matkaan, se kannattaa!



Kysele, jos sinulla on jotain kysyttavaa!

Haluaisin kysyä, että minkälaiset suhteet sulla on sun tai miehen vanhempiin?



Jos olet tottunut, että esim. vanhempasi hoitavat lapsianne paljon, niin sitten en niin hanakasti suosittele ulkomaille muuttamista.



Voin nimittäin kertoa, että jos omiin vanhempiin on tosi hyvät välit ja he hoitavat lapsia paljon, niin heitä tulee toooosi ikävä ulkomailla :)

kun nuorimmainen oli 6 kk. Esikoinen oli parivuotias. Oli todella hyvä aika muuttaa, sillä olisin muutenkin ollut kotona lasten kanssa ja sielläkin olin sitten kotiäitinä, mutta auringonpaisteessa. Ekana käytiin koko pehe previsiitillä, jossa katseltiin asuntovaihtoehtoja ym. Sen jälkeen mies muutti ensin edeltä ja hoiti asunnon valmiiksi, viisumin itselleen ja kaikki muut käytännön jutut. Me tulimme kuukauden päästä perässä ja olihan meilläkin siinä paperihommaa, hankkia meille se perheviisumi, mutta huomattavasti helpommalla päästiin kun koti oli valmis, oli netti jne. Sitten vaan asettuttiin sinne ja hyvin meni. Tosiaan se asunnon sijainti on tosi tärkeä! Kun olet lasten kanssa kotona niin se koti on se a ja o. Siellä täytyy viihtyä ja alueen olla sellainen, että on viihtyisä. Meille oli ihan pakollinen toinen auto, koska muuten en olisi päässyt päiväaikaan oikein minnekään, koska Dubaissa ei juuri julkista liikennettä ole. Ota selvää mitä kaikkia kerhoja ja äititapaamisia on. Dubaissa oli hirveästi kotiäitejä, joten tylsistyä ei ehtinyt. Asuttiin useampi vuosi Dubaissa ja mietin työhön menoa, mutta Dubaissa se ei ollut mahdollista niin, että olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Lasten päiväkerhot olisi maksanut niin paljon enemmän kuin mitä mä olisin ansainnut. Mutta siellä nyt menee vähän ihmeellisesti nää kaikki työt ja palkat.



Meillä kävi pari kertaa viikossa siivooja ja compoundilla oli uima-altaat eli elintaso oli roimasti parempi kuin Suomessa. Miehen palkka moninkertainen. Paljon kävi vieraita varsinkin talvella, Suomesta helppo lentää ihan viikoksikin Dubaihin, USAan vähän hankalampaa, mutta jos tiedätte, että vieraita mahdollisesti tulossa niin ehkä senkin voi huomioida. Ainakin me otettiin sellainen asunto, jossa vierashuone, koska tiedettiin ja haluttiin, että meidän vanhemmat ja sisarukset perheineen tulevat lomalle. Kaiken kaikkiaan ihanaa aikaa, mutta ihana oli myös palata Suomeen :) Kokemuksena silti sellainen, jota en vaihtaisi. Uutta ulkomaan kaipuuta ei ainakaan vielä ole, saa nähdä tuleeko joskus vielä lähdettyä. Tosin nyt jo lapset siinä iässä, että huomattavasti vaikeampi olisi lähteä. Harrastukset, kaverit ja koulu täällä.

ap:lle, kirjoituksen perusteella juttu ei ole viela varmaa (?) eli jos ette ole viisumihakemuksia laittaaneet alulle (tai tuossa tapauksessa kai tyonantajan pitaa anoa sita) niin ihan kokemuksesta voin sanoa etta se on suht pitka prosessi ja siina menee helposti ainakin 6 kk. Meilla kesti 5 kk mutta se oli nopeutettu koska anoimme lupia usan konsulaatissa. Eli omasta mielesta stressaat turhaan. Toiseksi ota selvaa saatko tehda toita silla sun oleskeluvalla, en tieda minkalaisen luvan saat kun olet work-visa holdering puoliso? Myos ajokortti pitaa hakea uusiksi.



Itse ole muuttanut tanne 1kk sitten ja vaikka olen ihan permanent statuksella niin kaikenlaista byrokraattista paskaa tulee niskaan esim. koitin hakea ajokorttia passin viisumilla+i-551 leimalla niin sanoivat etten saa koska se ei ole green card vaikka se nimenomaan on kunnes saan oikean permanen resident cardin. Toiseksi ajattelin hakea kouluun koska saisin siihen avustusta (minulla on ennestaan alempi korkeakoulutukinto suomesta) niin sain vastauksen etta eivat voi hyvaksya ulkomaalaisia todistuksia ellen laheta niita ensin arvioitaviksi hintaan $100/kpl. Tosi naurettavaa varsinkin kun mun todistuksen on jo englanniksi.. Niin ja toita haen kanssa ja jossain aleentuneessa mielentilassa sitten laitoin hakemuksen taco bellille ja sain vastauksen etta "et tayta minivaatimuksia" hehehhe.. etta nain =) Mutta silti naista vastoinkaymisista huolimatta tama on ihan uskomaton maa, ja ole tosi onnelinen etta saan asua taalla.



Meilla on 2 lasta, toinen on tokalla luokalla koulussa ja toinen on tanaan 8 kk. Esikoinen on koulussa eika siina mitaan ihmeellista sinansa koska puhuu vaan englantia muutenkin. Nuoremman saan tarvittaessa hoitoon jos nyt onnistun loytamaan toita.