kyllä yh:t ovat mitalin arvoisia!!

En mitenkään vähättele ydinperheitä mutta kun olen elännyt yh:na jonkin aikaa, nähnyt sen puolenkin (vaikka vain 2v) nostan kyllä teille hatun ja kunnolla jos ja kun olette saaneet niistä lapsista kunnollisia aikuisia/nuoria. On siis semmoinen projekti että sitä ei voi kuvitella ennen ku siinä veneessä istuu. Edelleen vaikka elään avoliitossa uuden miehen kanssa väitän että mulla on suurin vastuu mun lapsista eikä lasten isä voi laskea kun ei arkea ole elänny niiden kanssa. Joka toinen vl kun on "kivaa" ei ole arjen pyörittämistä. Nyt lapset ovat jo kohta 18v, 16 ja 14v ja täytyy sanoa että olen heistä ylpeä mutta myös itsestäni.

Yh äiti joutuu kaikki kohtaamaan, päättämään, selvittämään, uhrautumaan usein ja pitää yllä se tasapaino että kaikki voi hyvin ja ihan YKSIN. Kyllä hän saa syystäkin joku pv katsoa taaksepäin ja olla erittäin tyytyväinen kun (jos) on kunnollisia nuoria aikuisia jotka ovat empaattisia ja muita kunnioittavia. Hän silloin tietää että on onnistunut suurimmassa hasteessa elämässä, eli lasten kasvattamisessa. Ja sen sanon, että pienten lasten kans jotenkin sujuu mutta auta armisa teinien kans - jos silloin selviää ilman suurempia traumoja niin täys 10+ on. Moni nykypäivänä eivät onnistu tässä hommissa vaikka ovat äiti JA isä, silti on paljon yh äitejä jotka ansaitsisivat kunniakirjan joka vuosi. Hyvä te!