Miten te naiset jaksatte kuunnella miehenne kiroilua?

Mitä tuossa sitten pitäisi tehdä?

Mistä tiedät, ettei nainen ole asiasta miestä läksyttänyt? Vakiintuneen puhetavan muuttaminen voi olla yllättävän vaikeaa.

Ja olisi hassua kuulla, että joku eroaisi vain tuollaisen takia.



Jos puolisoni kiroaa kauheasti, se olkoon hänen häpeänsä. Aikuinen vastaa itse omista teoistaan. Olen kumppanini puoliso, en äiti.

Eikö miehet pysty hillitsemään itseään edes siihen vetoamalla?

Aivan kamalaa kuultavaa kun joku 2-vuotias hokee "saatanaa".

Mun mies on sellanen että kun hermostuu jostain, niin sitten rupeaa vittua lentelemään. Joo, ja miljoonasti olen hänellle asiasta sanonut. Mutta pieni paha toi on sen rinnalla että on muuten hyvä mies ja isä. Nolon kuuloista silti kun iso mies kiroilee.

VArsinkin, kun suutun. Mies jaksaa siitä aina huomautella. Itse hän kiroilee ilmeisesti vain miesporukassa. Lapset tietävät, että äiti puhuu rumia.

tai kyllähän se v-sana tulee joskus samoin kun minulta itseltäni.



Meillä käytetyin "kirosana" on saakeli. Mutta mun mielestä esim. paska ei ole kirosana ja sitä kyllä käytetään meillä.



Noi saatana, perkele yms. sanat on käytössä vain jos joku ihan oikeasti ottaa aivoon ja kovasti. Ja silloin ei yleensä ole lapset kuulemassa niitä.

se on ihan kamalaa kuunneltavaa, kun pienet lapset kiroilevat. Mutta vaikka omat vanhemmat ei kiroilisi, niin väkisin sen jostain kuulee. Usein kaupungilla kun istun esim jossain kahvilassa lapseni kanssa, viereen jumittuu vino pino teinejä, joilla vasta kamala kielenkäyttö onkin!

se kun yleensä on osa kapinavaihetta ja suurimmalla osalla ohimenevää.

Toki heiltäkin voi odottaa, etteivät pikkulasten kuullen ihan kaikkea suolla suustaan.