Lapsellani on adhd ja hän ei käyttäydy "normaalisti".

diagnoosia ei ole vielä annettu kun hän on niin pieni 3,5v, mutta pahasti siltä vaikuttaa :(



AP:ltä olisinkin kysynyt, että millaisat arki oli 3-4vuoden ikäisen adhd:n kanssa? Onko se helpottanut yhtään niistä ajoista vai ehkä jopa mennyt raskaammaksi?



t väsynyt äiti

miten järjestät asiat sivullisten kannalta. JOs olet niitä "naureskelijoita" ( siis että meidän poika on vähän villi, heh heh), niin pitäisi.



Jos päästät lapsesi reihumaan kuin heikkopäinen paikoissa, joissa pienemmät jää jalkoihin, niin pitäisi.



Jos lapsesi erilaisuuden tietäen et järjestä asioita niin, että hänestä on mahdollismman vähän haittaa muille, niin pitäisi.



Kysymykseesi vastattu.

diagnoosia ei ole vielä annettu kun hän on niin pieni 3,5v, mutta pahasti siltä vaikuttaa :( AP:ltä olisinkin kysynyt, että millaisat arki oli 3-4vuoden ikäisen adhd:n kanssa? Onko se helpottanut yhtään niistä ajoista vai ehkä jopa mennyt raskaammaksi? t väsynyt äiti

miten järjestät asiat sivullisten kannalta. JOs olet niitä "naureskelijoita" ( siis että meidän poika on vähän villi, heh heh), niin pitäisi.

Jos päästät lapsesi reihumaan kuin heikkopäinen paikoissa, joissa pienemmät jää jalkoihin, niin pitäisi.

Jos lapsesi erilaisuuden tietäen et järjestä asioita niin, että hänestä on mahdollismman vähän haittaa muille, niin pitäisi.

Kysymykseesi vastattu.

Miksi luulet tietäväsi, että lapseni riehuu kuin heikkopäinen? Ei riehu. Ja pysyy oikein hyvin hanskassa, kiitosta vaan. =P

Ja teille kysyjille: oma lapseni oli 3-4vuotiaana (kuten aina) hyvin vilkas. Pahimmat ongelmat oli päiväkodissa, siirtymätilanteet olivat hankalia.

Ylivilkkaan lapsen ruoka, hieronta, hyvänlaatuinen huimaus ja sen hoito.



Kävin äärettömän mielenkiintoisen kurssin aiheesta.

se ei juurikaan auta.

mutta kyllä sä varmasti joskus häpeät.



Sen sijaan sun pitää opettaa lastasi käyttäytymään oikein. Kerta toisensa jälkeen, kunnes opetus tuottaa tulosta.



terveisin as-lapset äiti.

Vaivasta kannattaa kertoa avoimesti jos joku ihmettelee tai paheksuu lapsen käytöstä.

mutta älä myöskään vähättele lapsesi käytöstä kertomalla, että "X on vähän villi". Meidän ekaluokkalaisen luokkakaveri on ADHD mutta äitinsä aina naureskelee pojan käytöstä ja kuittaa tekemiset toteamalla että poika on vähän villinpuoleinen. No joo, mä keksisin monta muutakin adjektiivia kuvaamaan pojan käytöstä.

Huono käytös ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että on diagnoosi.

Kaverin pojalla on ADHD, kesällä sai diagnoosin. On kyllä aika mahdoton tapaus. Mitään lääkitystä ei vielä ole, mutta sitä harkitaan. Mä jo pojan äidin puolesta toivon että lääkityksellä saataisiin poika aisoihin, on nimittäin aika poikki mun kaveri. Se heijastuu sitten muihinkin perheenjäseniin.



Mä tavallaan ymmärrän poikaa, mutta täytyy myöntää että välillä meinaa mullakin kiehahtaa kun poika "hommailee".

Huono käytös ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että on diagnoosi.

ei periaatteessa tarvitsisi hävetä, mutta tarvitsee kuitenkin.

Teillä ei ole hajuakaan siitä ohjaamisesta mitä teen. Esimerkki:

Eilen illalla piti mennä nukkumaan, huomenna koulupäivä. Pyysin lapsen valmiiseen iltapalapöytään. Lapsi vain tuijotti telkkua. Menin ottamaan hartiasta kiinni ja sammutin telkkarin. Katsoin silmiin ja käskin pöytään. Lapsi pomppasi sohvalta ja ryntäsi eteiseen. Menin perässä ja otin taas kiinni ja sanoin katsekontaktissa "pöytään". Lapsi sanoi "joo joo" ja kun käännyin viedäkseni pikkusiskon pöytään lapsi lähti taas juoksemaan. Vein pikkusiskon pöytään ja hain lapsen kädestä kiinni pitäen pöytään. Lapsi heittäytyi maahan ja karjui, että satutan häntä. Irrotin ja sanoin, ettei minun ole pakko pitää kiinni jos kävelee itse. Lähti perääni, matkan varrella oli nalle joka piti ottaa käteen ja alkaa heittelemään kattoon. Vein nallen kädestä ja kannoin pöytään... pöydästä nousi viisi kertaa, aina palautin takaisin. Voinette kuvitella ettei iltapesu ollut helpompaa.

Tuota se on, aina ja koko ajan. Ohjaan koko ajan ja silti hän käyttäytyy oudosti. Se ohjaaminen EI taikaiskusta tee adhd:sta tervettä.

ap

Varmaan väsyttävää, mutta eihän me muut sille oikein mitään voida...ja kyllä normilapsillekin saa montasataa kertaa jonkun asian sanoa, ennen kuin se uppoaa kaaliin. Ja se kertaa kolme, vuodesta toiseen.

Teillä ei ole hajuakaan siitä ohjaamisesta mitä teen. Esimerkki: Eilen illalla piti mennä nukkumaan, huomenna koulupäivä. Pyysin lapsen valmiiseen iltapalapöytään. Lapsi vain tuijotti telkkua. Menin ottamaan hartiasta kiinni ja sammutin telkkarin. Katsoin silmiin ja käskin pöytään. Lapsi pomppasi sohvalta ja ryntäsi eteiseen. Menin perässä ja otin taas kiinni ja sanoin katsekontaktissa "pöytään". Lapsi sanoi "joo joo" ja kun käännyin viedäkseni pikkusiskon pöytään lapsi lähti taas juoksemaan. Vein pikkusiskon pöytään ja hain lapsen kädestä kiinni pitäen pöytään. Lapsi heittäytyi maahan ja karjui, että satutan häntä. Irrotin ja sanoin, ettei minun ole pakko pitää kiinni jos kävelee itse. Lähti perääni, matkan varrella oli nalle joka piti ottaa käteen ja alkaa heittelemään kattoon. Vein nallen kädestä ja kannoin pöytään... pöydästä nousi viisi kertaa, aina palautin takaisin. Voinette kuvitella ettei iltapesu ollut helpompaa. Tuota se on, aina ja koko ajan. Ohjaan koko ajan ja silti hän käyttäytyy oudosti. Se ohjaaminen EI taikaiskusta tee adhd:sta tervettä. ap

Kun lapsella todetaan ADHD, niin minkälaisia kasvatusneuvoja annetaan vanhemmille, vai annetaanko erikseen mitään neuvoja, miten käsitellä diagnoosin saanutta?





Jokaiselle lapselle rutiinit on tärkeitä, mutta onko ne ADHD-lapselle jotenkin ensiarvoisen tärkeitä?

Homma helpottuu vuosien aikana ja oireet ja ongelmat muuttavat muotoaan. Rankkaa on ja jos jo ette ole olleet jollakin sopeutumisvalmennuskurssilla niin suosittelen lämpimästi. Saatte hyviä, vinkkejä ja vertaistukea. Lapsen kummallisia oireita ei pitäisi hävetä, mutta sitähän ne julkisissa paikoissa kuitenkin tekee. Kotiterapia on ohjaamista, neuvomista ja komentamista miljoona kertaa.



T: kiitollinen sopparilainen ja adhd+ as nuoren äiti

Mun poika on jo 11v mutta ihan samalla tavalla valvottava/opastettava joka asiassa muuten ei saa mitään tehtyä loppuun asti. "Unohtuu" milloin minnekin, hukkaisi päänsäkin jos ei olis hartioilla tukevasti kiinni, kirjat aina kotona/koulussa väärässä paikassa yms. Ohjaaminen on raskasta mutta vielä huonompi vaihtoehto on ohjaamatta jättäminen. Voimia ja jaksamista! Muista pitää itsestäsi huolta mahdollisuuksien mukaan ja ottaa lapsivapaata silloin tällöin (jos mahd.) ilman huonoa omaatuntoa. Auttaa kummasti jaksamaan.

Kun lapsella todetaan ADHD, niin minkälaisia kasvatusneuvoja annetaan vanhemmille, vai annetaanko erikseen mitään neuvoja, miten käsitellä diagnoosin saanutta?

Jokaiselle lapselle rutiinit on tärkeitä, mutta onko ne ADHD-lapselle jotenkin ensiarvoisen tärkeitä?

ennakoitavasta arjesta.

ap

vaan se on hänen tapansa toimia. Adhd on neurologinen häiriö ja hän tarvitsee ne liikkumiset/hyppimiset ym joita hän tekee.



Meillä on 7v poika joka sai viime keväänä adhd-diagnoosin. Meillä on joka päivä samanlaista toimintaa jota kuvasit. Lapsi ei koskaan parane vaan sen kanssa on opittava elämään. Hän tarvitsee ohjausta jotta oppisi toimimaan ryhmässä. Kaikki ylimääräiset virikkeet pitää sulkea jotta keskittyminen paranisi. Isosisko pystyy tekemään läksyjä vaikka tv olisikin päällä mutta pikkuveli ei.



Muutokset tulevissa päivissä on ennakolta kerrottava jotta poika osaa toimia oikein esim tulevat joulujuhlat ovat tilanteita joita käydään kotona ennalta läpi kuinka siellä toimitaan. Istutaan paikallaan ja lasketaan vaikka seinissä olevia tiiliä.



Ota yhteyttä adhd-liittoon josta saat tietoa.

vaan se on hänen tapansa toimia. Adhd on neurologinen häiriö ja hän tarvitsee ne liikkumiset/hyppimiset ym joita hän tekee.

Meillä on 7v poika joka sai viime keväänä adhd-diagnoosin. Meillä on joka päivä samanlaista toimintaa jota kuvasit. Lapsi ei koskaan parane vaan sen kanssa on opittava elämään. Hän tarvitsee ohjausta jotta oppisi toimimaan ryhmässä. Kaikki ylimääräiset virikkeet pitää sulkea jotta keskittyminen paranisi. Isosisko pystyy tekemään läksyjä vaikka tv olisikin päällä mutta pikkuveli ei.

Muutokset tulevissa päivissä on ennakolta kerrottava jotta poika osaa toimia oikein esim tulevat joulujuhlat ovat tilanteita joita käydään kotona ennalta läpi kuinka siellä toimitaan. Istutaan paikallaan ja lasketaan vaikka seinissä olevia tiiliä.

Ota yhteyttä adhd-liittoon josta saat tietoa.

Ja jostakin päättelit etten tiedä...? adhd-liitto on kyllä tuttu ja neurologi on kyllä selittänyt juurta jaksaen mikä ko. ominaisuus on. Samoin lapsen neuropsykologi ja kuntoutusryhmän psykologit.

Kysyin vain pitääkö "tavisten" mielestä hävetä. Lapseni on myös 7v, diagnoosi on ollut nyt 2v.

koska siitä sain kuvan ettet tiedä itse asiasta mitään.



Käyttäytyykö kukaan lapsi jolla on jokin diagnoosi "normaalisti"?



T. 14