Olenko pilannut lasteni elämät kun olemme tehneet heidät niin isoin ikäeroin?

- Liian pienet ikäerot sisaruksiin

- Liian isot ikäerot sisaruksiin

- Asutaan kerrostalossa tai muuten vääränlaisessa talossa

- Asutaan kaupungissa

- Asutaan maalla

- Karkkipäivä kerran viikossa (traumoja)

- Karkkipäivä 7 kertaa viikossa (taas traumoja)

- Liian tiukat rajat

- Ei rajoja ollenkaan

- Isovanhemmat asuvat kaukana

- Isovanhemmat asuvat lähellä





Haloo, ihmistä voi syyllistää ihan kaikesta, jos sille tielle lähdetään!



Edes se paljon parjattu avioero ei pilaa lapsen elämää, jos sen hoitaa kaksi sivistynyttä aikuista ihmistä LASTEN ETUA ajatellen. Kokemusta on.



Ja yhtä kaikki lapsen elämän voi pilata sitten vaikka koulun vaihto kesken lukuvuoden, kun muutetaan kaupungin toiselle puolelle.



Kaikki on niin suhteellista ja ihmisillä on erilainen taito ja kyky hoitaa asioitaan ja ennen kaikkea lastensa asioita.

eli jokainen lapsi on saanut vanhemmiltaan huomiota ainakin riittävästi. Meillä 4.5v ikäeroa lapsilla ja ovat tosi hyviä kavereita keskenään ja hyvin leikkivät yhdessä. Myös vanhempana olen iloinen, että olen saanut nauttia kaksi kertaa vauva-ajasta täysillä. Ei ole ollut uhmaikäinen kiukuttelemassa vieressä jne...

meillä on nyt 3 ja 1 vuotias ja huomaan että he kärsivät siitä ettei ole tarpeeksi huomiota ja syliä ja ovat kateellisia toisilleen. mutta minulla ja siskolla on sama ikäero ja olemme kuin paita ja perse olleet niin kauan kuin muistan.

Tämä pienen ikäeron ihannointi alkoi siitä, kun Kela alkoi maksaa täysmääräistä äitiyspäivärahaa, vaikka olisi kotona, jos toinen lapsi tulee ennen kuin esikoinen on kolmen. Vrt. kotihoito kolmivuotiaaksi, kun kotihoidon tukea saa kolmivuotiaaksi. Lapsen paras Suomessa = niin kauan kuin saat siitä rahaa.

kun esikoiseni syntyi ei kukaan kavereista saanut sisarusta alta 3 v. Neuvolan lipuissa ja lapuissakin kerrotiin kuinka se 3 v on hyvä ero lasten välillä. Äiti kuulemma tarvitsee sen palautuakseen raskaudesta, synnytyksestä, imetyksistä sun muista. Lapsikin saa tarvitsemansa huomion ja olla rauhassa "pieni" ennen uutta vauvaa. On kuulemma paremmin valmis vastaanottamaan uuden sisaruksen jne. Silloin jaksettiin lapset hoitaa eikä mitään virkepaikkoja ollut eikä myös tarjottukkaan. Niin

ne suositukset muuttuu, mutta tosiaan kenen parhaaksi ja kenen lähtökohdista.

Tiedossa useampiakin perheitä joissa 3-4vuoden ikäerot lapsilla eikä heistä ole lainkaan seuraa toisilleen. Jatkuva märinä ja marmatus kun ei oo kaveria ja aikuiset soittelee kulmakuntaa ympäri voisko Miska tulla meidän Villen kans leikkimään kun on niin tylsää.

Jos lapset on 2v, 6v ja 9v niin voi vain kuvitella, että ei niistä toisilleen kaveriseuraksi ole.

Mutta joillekinhan on tärkeintä että aikuiset pääsee helpolla kun tehdään se toinen lapsi vasta kun esikoinen täyttää juuri 3. Ettei kotihoidontuki lakkaa. Saa maksimoitua kotonaolo ajan. Mammat. Minä-minä ja minä.

Uskon, että pienet ikäerot ovat suurempi riski lapsen tulevaisuudella kuin suuret: vanhemmilla enemmin aikaa ja jaksamista lapsille ja lapsilla vähemmän kadehdittavaa toisiltaan.

Minun mielestani lapsia ei tehda leikkikavereiksi toisilleen vaan sen takia etta niita itse haluaa. Se etta heista ei ole paljon leikkiseuraa nyt, ei tarkoita sita etteiko heista tulisi aikuisina tarkeita ja laheisia toisillensa. Ala nyt tuon takia tuskaile.

Tiedossa useampiakin perheitä joissa 3-4vuoden ikäerot lapsilla eikä heistä ole lainkaan seuraa toisilleen. Jatkuva märinä ja marmatus kun ei oo kaveria ja aikuiset soittelee kulmakuntaa ympäri voisko Miska tulla meidän Villen kans leikkimään kun on niin tylsää. Jos lapset on 2v, 6v ja 9v niin voi vain kuvitella, että ei niistä toisilleen kaveriseuraksi ole. Mutta joillekinhan on tärkeintä että aikuiset pääsee helpolla kun tehdään se toinen lapsi vasta kun esikoinen täyttää juuri 3. Ettei kotihoidontuki lakkaa. Saa maksimoitua kotonaolo ajan. Mammat. Minä-minä ja minä.

Uskon, että pienet ikäerot ovat suurempi riski lapsen tulevaisuudella kuin suuret: vanhemmilla enemmin aikaa ja jaksamista lapsille ja lapsilla vähemmän kadehdittavaa toisiltaan.

ja lapsethan ovat nykyään päiväkodeissa virikehoidossa ja illat harrastuksissa niin missä ihmeen välissä ne ehtivät kyläillä.

Eikö elämässä ole muuta tärkeää kuin kaverit?

Lapsia toivotaan ei "hankita kavereita" ottakaa

vaikka koira, marsu tai jotain jos kaveria kaipaatte.

Pitkissä ikäeroissa on se hyvä puoli että kaikki saavat olla pitkään pienimmäisiä "silmäteriä" ja saavat enemmän vanhempien huomiota. Meillä on 3 lasta pienin ikäeroin ja kyllä mua joskus surettaa se kun huomaan kuinka paljon kaikki kaipaavat syliä ja huomiota yhtä aikaa. Ja aina kun yritän tehdä jotain yhden kanssa niin toinen tulee vaatimaan itselleen huomiota. Ja meillä kyllä lapset marisevat tekemisen puutetta vaikka on talo täynnä tenavia.

kun hän tulee olemaan sisaruksiaan 8 ja 7 vuotta nuorempi - eikä lisää lapsia ole suunnitteilla.

Mutta vähän leikkiseuraa heillä on ehkä toisistaan? Sitten aikuisena heillä voi olla hyvät välit kuitenkin.



Toisaalta itselläni oli 7v veljeen ja 10 v siskoon (olin kuopus) ja liian isot ikäerot olivat! Ei yhteenkuuluvuutta pienenä eikä aikuisena.

9v ja 5v leikkivät paljon yhdessä. 9v hoitaa innoissaan vauvaa ja eiköhän 5v hänen kanssaan vähän leikiskelekin kunhan vauva kasvaa.



ap

Eivät varmaan leiki keskenään niin paljon, kuin pienemmällä ikäerolla olevat, mutta aikuisina varmaan arvostavat sisaruksiaan.



Itse lähinnä inhosin aikoinaan 7 v. nuorempaa siskoani, joka muka sotki kaiken, mutta nyt aikuisena on ihanaa omistaa fiksu, kaunis sisko.

Tämä pienen ikäeron ihannointi alkoi siitä, kun Kela alkoi maksaa täysmääräistä äitiyspäivärahaa, vaikka olisi kotona, jos toinen lapsi tulee ennen kuin esikoinen on kolmen.



Vrt. kotihoito kolmivuotiaaksi, kun kotihoidon tukea saa kolmivuotiaaksi.



Lapsen paras Suomessa = niin kauan kuin saat siitä rahaa.

Tuupillinen av aloitus.

Joku marttyyri taas itkee ja kerjää myötätuntoa ja kehuja.

Uskon, että pienet ikäerot ovat suurempi riski lapsen tulevaisuudella kuin suuret: vanhemmilla enemmin aikaa ja jaksamista lapsille ja lapsilla vähemmän kadehdittavaa toisiltaan.

VAIN yksi lapsi ja omasta tahdostaan.



t. 8

Minulla on 8 v vanhempi isosisko ja olemme aikuisina tulleet tosi läheisiksi - lapsena olin hänelle kiusanhenki. Omat lapseni ovat lyhyin välein; 3 lasta 3,5 vuodessa.

Eivät varmaan leiki keskenään niin paljon, kuin pienemmällä ikäerolla olevat, mutta aikuisina varmaan arvostavat sisaruksiaan. Itse lähinnä inhosin aikoinaan 7 v. nuorempaa siskoani, joka muka sotki kaiken, mutta nyt aikuisena on ihanaa omistaa fiksu, kaunis sisko.

tuossa on pisin ikäero yhtä pitkä kuin mun sisarussarjassani lyhin. Pisin peräkkäin syntyneillä on toista kymmentä vuotta. En usko meidän menneen erityisesti pilalle.