Miten muistatte tänä jouluna päiväkodin tätejä?

Eskarin päättyessä ollaan viety ruusut, muuten ei mitään.

niinkuin en muulloinkaan. En muista myös keskuskeittiön keittiöhenkilökuntaa, terveydenhoitajia, postinjakajaa, kaupan henkilökuntaa, vesilaitoksen henkilökuntaa enkä noita muitakaan jotka palkkansa edestä palveluja perheellemme tuottavat.

Olemme todella tyytyäisiä pojan hoitopaikkaan ja haluamme kiittää heitä jouluisin ja keväisin pienellä kiitoksella.

Tyttö taas sai "uuden alun" uudessa koulussa ja näin myös haluamme muistaa pienellä lahjalla.



Monen lapsi on enemmän pk:ssa kuin kotona arkena niin kyllä mielestäni pieni lahja voisi olla paikallaan.

ehkä lapsen tekemällä joulukortilla tai omatekosilla toffeilla.

niinkuin en muulloinkaan. En muista myös keskuskeittiön keittiöhenkilökuntaa, terveydenhoitajia, postinjakajaa, kaupan henkilökuntaa, vesilaitoksen henkilökuntaa enkä noita muitakaan jotka palkkansa edestä palveluja perheellemme tuottavat.

niinkuin en muulloinkaan. En muista myös keskuskeittiön keittiöhenkilökuntaa, terveydenhoitajia, postinjakajaa, kaupan henkilökuntaa, vesilaitoksen henkilökuntaa enkä noita muitakaan jotka palkkansa edestä palveluja perheellemme tuottavat.

päiväkotiin,opeille,valmentajille,terapeutille,taxille ja keittiöönkin ollan viety (pk.n)

voin suhtautua lapseesi vain työnä. Minulle amksetaans iitä palkka, teen mitä palkan eteen täytyy, siis pakolliset ettei kukaan pääse sanomaan.



tai sitten voin aidosti välittää lapsestasi, kuunnella häntä empaattisena, osoittaa välittämistä.



valitettavsti omaan suhtautumiseeni vaikuttaa se miten vanhemmat meitä kohtelevt. jos ollaan vaan välttämätön paha, niin se voi kyllä näkyä lapseen suhtautumisessa.



itse ostan lahjat lasten opettajille, lääkäreille ja kaikille muillekin jotka hoitavat lastani. Se on aikas pieni kiitos siitä palvelusta aj välittämisestä jota lapseni saavat vierailta osakseen.

ONNEKSI MINÄKIN LTO:NA voin suhtautua lapseesi vain työnä. Minulle amksetaans iitä palkka, teen mitä palkan eteen täytyy, siis pakolliset ettei kukaan pääse sanomaan. tai sitten voin aidosti välittää lapsestasi, kuunnella häntä empaattisena, osoittaa välittämistä. valitettavsti omaan suhtautumiseeni vaikuttaa se miten vanhemmat meitä kohtelevt. jos ollaan vaan välttämätön paha, niin se voi kyllä näkyä lapseen suhtautumisessa. itse ostan lahjat lasten opettajille, lääkäreille ja kaikille muillekin jotka hoitavat lastani. Se on aikas pieni kiitos siitä palvelusta aj välittämisestä jota lapseni saavat vierailta osakseen.

Huh huh. Olen häpeäksi koko ammattikunnalle. Tosin, epäilen oletko lto laisinkaan. Ainakin toivon, ettei kukaan kollegani olisi kaltaisesi kurja.

t. lto myöskin (jonka suhtautumiseen lapsia kohtaan ei vaikuta se, lahjovatko vanhemmat jouluisin vai eivät)

[i Huh huh. Olen häpeäksi koko ammattikunnalle. Tosin, epäilen oletko lto laisinkaan. Ainakin toivon, ettei kukaan kollegani olisi kaltaisesi kurja. t. lto myöskin (jonka suhtautumiseen lapsia kohtaan ei vaikuta se, lahjovatko vanhemmat jouluisin vai eivät)

[/quote]

En väitä olevani alhjottavissa. mutta kun noissa aikaisemmissa viesteissä joku jo sanoi, että mitä noille nyt tarvitsee mitään viedä, töitäänhän ne vain tekevät.



Monestivaan tuntuu ettei vanhemmilla oikeasti ole hajuakaan siitä miten erilailla sitä työtä voi tehdä. ja minusta on oikeasti naivia väittää etteikö vanhempien asenne vaikuta suhtautumiseesi lapseen. varmasti ne lapset joiden vanhemmat koko ajan valittavat jostakin saavat osakseen erilaista kohtelua kuin ne jotka edes joskus muistavat kiittääkin



En oikeasti tarvitse mitään lahjoja, vonhan itsekin ostaa sen suklaapaketin. Enemmän akipaisin sitä, että vanhemmat edes joskus kiittäisivät, osoittaisivat arvostavansa, että joku vieras ihminen oikeasti välittää heidän lapsestaan, pitää sylissä ja lohduttaa.

voin suhtautua lapseesi vain työnä. Minulle amksetaans iitä palkka, teen mitä palkan eteen täytyy, siis pakolliset ettei kukaan pääse sanomaan. tai sitten voin aidosti välittää lapsestasi, kuunnella häntä empaattisena, osoittaa välittämistä. valitettavsti omaan suhtautumiseeni vaikuttaa se miten vanhemmat meitä kohtelevt. jos ollaan vaan välttämätön paha, niin se voi kyllä näkyä lapseen suhtautumisessa. itse ostan lahjat lasten opettajille, lääkäreille ja kaikille muillekin jotka hoitavat lastani. Se on aikas pieni kiitos siitä palvelusta aj välittämisestä jota lapseni saavat vierailta osakseen.

Muutama kirjoitusvirhe päässyt joukkoon...

He tekevät minun maailmassani äärettömän tärkeää työtä. En voi kuvitella tärkeämpää kuin omien lasteni hoitaminen.



Vien ehkä joulukorit tai kukat, en tiedä vielä.



Olen muutenkin muistanut heitä ajoittain, ihan puhtaasta ilahduttamisen halusta. Kerran vein ruusuja ja kerran karkkeja rasiallisen.

Kun nopeasti kirjoittaa tulee lyötivirheitä. Promilleja nolla, jo monta kuukautta =) Synnytys lähestyy

en tiedä mitä muuta lisäksi.

Joko ostan semmoset puiset punaiseksi maalatut sydänpyyhekoukut, jossa nimi.

http://www.johan.fi/nipsut.html

Tai sitten suklaarasiat.

En sitten niin millään lailla niinkuin en muulloinkaan. En muista myös keskuskeittiön keittiöhenkilökuntaa, terveydenhoitajia, postinjakajaa, kaupan henkilökuntaa, vesilaitoksen henkilökuntaa enkä noita muitakaan jotka palkkansa edestä palveluja perheellemme tuottavat.

Rinnastatko lapsesi arjessa tärkeät ihmiset postinjakajiin? :O

Mä ajattelen niin, että päiväkodin tädit on meidän lapsen elämässä tärkeitä aikuisia oman perheen lisäksi. Hehän viettävät lapseni kanssa useita tunteja viikossa. Siksi haluan heitä muistaa jollain pienellä pari kertaa vuodessa. En pidä heitä jonain meidän perheen palkollisina vaan "yhteistyökumppaneina", jotka osallistuvat lapseni arkeen ja kasvatukseen.

mies-opettajalle lahjaksi??



Vinkkejä kehiin!! Kiitos:)

toivoisi paketillisen sinitarraa kun se aina paasee loppumaan tai haviaa johonkin ;o)

arvostan vanhempien tuomia muistamisia jouluisin ja keväisin. Kyse ei todellakaan ole lahjan/muistamisen sisällöstä vaan juuri siitä että tuntee saavansa arvostusta/vaivannäköä takaisin hyvin tehdystä työstä.

Lapseen en suhtaudu eri tavalla tuli sitten muistamisia tai ei, mutta koen kyllä vanhemman joka huomioi jotenkin läheisemmäksi.