Kuka myöntää: miltä tuntuu olla

onneksi en ole todella kateellinen, joillekkin olen vaan vähän kateellinen, esim.kielitaitoisille, urheilullisille ym.

Todella kateellinen? Riippuu kuinka kateellinen täytyy olla. Mutta henk.koht. pahin kateuden tunne aiheutta paljon ärtmystä ja lieviä vihan tunteita :D

mistä syystä?

Nyt olen kateellinen kirjotustaitoisille :D

Ainoa mikä on joskus teininä ärsyttänyt, miten eriarvoisesti äitini kohteli minua ja veljeäni verraten pikkusisarpuoleemme, muttei sekään enää näin nelikymppisenä hetkauta.

Haluan vain tietää, että miltä se tuntuu sisimmässä. Mitä tunteita yms. kokee ollessaan todella kateellinen? ap.

Mites sen selittäs... Kateellinen voi olla jopa niin lievästi, että sitä tuskimpa itse huomaa. Ja näin se varmaan on useimmilla ihmisillä, voi olla jopa sinulla :) Ajatellaan vaikka että olisit koko ikäsi halunnut punaisen laukun (siis tosissaan himoinnut)etkä koskaan sitä saanut, vaikka kuinka olit vuodattanut verta ja hikeä sen saadaksesi. Sitten eräänä sateisena päivänä naapurisi tulee näyttämään sinulle omaa UPEAA punaista laukkua jonka hän oli saanut vain napsauttamalla sormiaan ja keroo kuinka ei hän oikeastaan hirveästi koko laukusta välitä.

ettei arvosta itseään ja näe omia voimavarojaan. Eikä käytä omaa koko potentaaliaan hyväksi.



En ole enää kateellinen kenellekään. Teini-iässä olin viimeksi todella kateellinen toiselle ja silloinkin lahjakkuudesta asiassa jossa itsekin olen lahjakas, en ulkonäköön liittyvästä asiasta.

olen todella kateellinen monille. Ehkä perheenjäseniäni en kadehdi. Olen niin kateellinen yhdelle julkisuuden henkilölle, että mulla on häneen suorastaan pakkomielle. Ruokin siis kateuttani lukemalla kaikki häntä koskevat jutut ja ostan lehdenkin, jos hän on siinä. Sitten voin ihan hyvin olla kateellinen vaikka parhaalle ystävälleni, jos hän löytää seurustelukumppanin tai jotakin, vaikka periaatteessa minun pitäisi olla vain iloinen.



Yritän kuitenkin olla näyttämättä kateuttani. Mutta on vaikea sanoa, miltä kateus tuntuu- alan ehkä miettimään, että miten saisin itse saman asian. Ja yritän miettiä, että toisen onni ei ole minulta pois..lisäksi tunnen syyllisyyttä siitä, että sorrun kadehtimaan. Mulla on kyllä aika huono itsetunto, enkä näe itsessäni ja elämässäni oikein mitään hyvää, ehkä kateus johtuu siitä.

vanhan sanonnan mukaan se voittaa kiimankin - ja se on paljon se! Kerrassaan hieno homma, kun sen kääntää voitoksi niin, ettei jää harmittelemaan omaa huonoutta vaan ottaa sen haasteena pohjalaiseen tapaan: "kun naapurilla on noin hieno auto/talo/muija, niin minä hankin vielä hienomman". Se on sellainen elämää ylläpitävä asia, jota ei kannata vähätellä eikä harmitella.