suomalaisissa avioliitoissa elaa suuri epaluulo ov

En ole niin tyhmä, että antaisin omatkin (ja lasten) rahat hänelle pelattavaksi. Ok, viime aikoina peliongelma on ollut hallinnassa, mutta en tosiaankaan ota sitä riskiä, että pistää kaiken haisemaan.



Tällä asialla ei ole mitään tekemistä itsenäisyyden tms. kanssa, mutta kuten sanoit, epäluulo on suuri, aiheesta.

suhteen kestamiseen. ei haluta yhteista pankkitilia, alla on juuri tuo vasektomia keskustelu joka varmaan liittyy samaan. suuri vaatimus itsenaisyyteen, joka on suurin syy avioeroihin, kumpikaan ei anna periksi...

En ole ulkomailla asuessani tormannyt vastaavaan tuttavapiirissani.

En ole niin tyhmä, että antaisin omatkin (ja lasten) rahat hänelle pelattavaksi. Ok, viime aikoina peliongelma on ollut hallinnassa, mutta en tosiaankaan ota sitä riskiä, että pistää kaiken haisemaan. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä itsenäisyyden tms. kanssa, mutta kuten sanoit, epäluulo on suuri, aiheesta.

Tosin meillä ei yhteisiä lapsia, koira vaan.

Meillä on miehen kanssa molemmilla omat tilit ja yksi yhteinen. Yhteiselle tilille laitamme molemmat osuutemme asuntolainasta, vastikkeista ym. yhteisistä menoista. Ruokakuluista ym. kauppa-asioista pidän kirjaa kuittien perusteella, ja jälleen kerran kulut pannaan puoliksi. Lapsen kuluja maksetaan joko yhteiseltä tililtä tai pannaan puoliksi kuittien perusteella. Ja lapselle ollaan hankkimassa myös omaa pankkitiliä.



Omat tilit on siksi, että meillä on molemmilla hyvä palkka, mutta erilaiset kulutustottumukset. Yhteiset menot sovitaan siis yhdessä, mutta kumpikin käyttää loput rahansa ihan miten lystää. Minulla menee suurin osa omaan kulutukseen (vaatteisiin, kosmetiikkaan, kirjoihin jne), mies on säästeliäämpi ja harrastaa sijoitustoimintaa...Eipä ole miehellä mitään oikeutta kommentoida minun ostoksiani, eikä minulla tarvetta puuttua mieheni rahankäyttöön :-)



Suhteemme on kestänyt vajaa 10 vuotta, ja uskonpa että yksi syy on juuri tämä, ettei tarvitse riidellä rahankäytöstä. Avioliitossakin voi säilyttää itsenäisyytensä - ja silti olla sitoutunut toiseen ja suhteeseen erittäin vakavasti. Puhumme paljon rahankäytöstä, ja haluamme näyttää hyvää esimerkkiä myös lapsellemme - monissa perheissä rahasta ei koskaan puhuta. Lapsi tulee myös saamaan omaa taskurahaa ja vähitellen vastuuta omista menoistaan, kunhan vähän kasvaa. Säästämme lisäksi lapsilisät lapsen omalle tilille, jonka hän saa käyttöönsä täysi-ikäisenä.

Siinä olen samaa mieltä, että mun mielestä suomalaisissa avioliitoissa elää suuri epäluulo suhteen kestämiseen. Mutta mä näkisin asian niin, että epäluulon vuoksi aletaan kahlita toista liiaksi, ollaan sairaalloisen mustasukkaisia, nalkutetaan ja valitetaan. Naiset pihtaavaat seksiä, vähättelevät miestä, vaativat miestä muuttumaan ja syyttävät miestä omista ongelmistaan ja oman elämänsä ankeudesta. Onnellisia ovat mielestäni juuri ne avioliitot, jossa molemmat ovat sopivan itsenäisiä, arvostavat toista, antavat tilaa ja luottavat silti.

yhteinen tili, tiedetään toistemme salasanat kaikkialle, mut me ollaanki sitten varmaan jo liian luottavaisia.. =)

yksi yhteinen tili. Ja molemmilla puolisoilla lisäksi oma tili, johon palkka tulee. Eipähän tarvitse riidellä rahasta. Eikä laskea kuka osti ja mitä ja kenelle, kun tuo yhteinen tili varmistaa sen että molemmat osallistuvat perheen yhteisiin menoihin tasa-arvoisesti.



Miten sais kotityötkin järjestettyä tasa-arvoisesti? Se onkin jo hankalampi homma. Kotitöistä meillä riidellään jatkuvasti. Samoin ajankäytöstä.

kanssa? Ihmettelee kohta 20 vuotta naimisissa oleva, oman tilin omistava.

Ja kaiken lisäksi kun ottaa huomioon avioerotilastot niin tyhmähän/naiivihan sitä olisi jos ei edes vähän varpaillaan olisi. Vai mikä tekee teistä juuri sen parin joka ei eroa? Itse ainakin tahtoisin TÄLLÄ HETKELLÄ viettää loppuelämäni mieheni kanssa, mutta joskus elämässä tapahtuu asioita jotka eivät ole omissa käsissä. Kuten toisen alkoholismi, pettäminen ym..

suhteen kestamiseen. ei haluta yhteista pankkitilia, alla on juuri tuo vasektomia keskustelu joka varmaan liittyy samaan. suuri vaatimus itsenaisyyteen, joka on suurin syy avioeroihin, kumpikaan ei anna periksi...

että "ei mun tarvitse miestä miellyttää, jos en kelpaa tämmöisenä niin saa mennä" (itsestään huolehtimalla tai muuten). Tuntuu, ettei mitään voi tehdä miellyttääkseen toista, kaikki tulkitaan alistumisena tai 50-luvun vaimona; meikata, jumpata, siivota, kokata... Ei ihme että erotaan.

liekö niitä kuitenkin enemmän avoliitoissa, kun ollaan niin epäluuloisia, ettei uskalleta edes vihille:-D



Meil on omat tilit, mutta yhteiset rahat, ei ole koskaan ollut puhetta kuka on maksanut mitäkin, kumpikaan ei salaile eikä piilottele ostoksiaan. Suurin osa ostoksista tosin käydään yhdessä tekemässä muutenkin ja suunnitellaan hankinnat yhdessä.

Kaikilla viidellä lapsella on omat tilit, joihin laittavat lahjarahansa ja stipendinsä ja mahdolliset palkkansa, kahdella vanhimmalla (seitsemätoista ja neljätoista kesäiset) teinillä on visaelektronit.



Omia itsenäisiä ihmisiä ollaan silti, minä olen ihan se sama "Tiina" kuin ennen avioliittoakin, tietysti jokainen kasvaa ja muuttuu elämän varrella oli sinkku tai ei, muttei parisuhde kuitenkaan tee meistä yhtä yhteisillä aivoilla ajattelevaa hahmoa.

menestyvään avioliittoon Jeesusta tai miehen silmän miellyttämistä, vaan ihan avoimuutta, kunnioitusta ja luottamusta. Niin, lässyn lässyn, mutta toimii.



Ei mua haittaa, jos joku laittautuu, laittaudun itsekin, mutta esim. meillä miestä ei oikeasti kiinnosta miten mä pukeudun. Olishan se välillä ihan kivaa jos kiinnostais.



Jeesuksesta en sano mitää, kun se kuoli jo parituhatta vuotta sitten, enkä oo koskaan mitään jumalaa nähnyt.