Oletteko samaa mieltä avokkini kanssa?
Eli ehdottelin puoliksi tosissani, että mentäisiin jouluna kihloihin. Vastaus oli "Eiii, eihän _kukaan_ mene kihloihin näin nopeasti."
Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä, vuosi asuttu yhdessä (vaikkakin jo ennen sitä tuntui siltä ;)
Ollaan jo yhdessä sovittu, että keväällä/kesällä 2011 mennään naimisiin. Aikookohan tuo ukko laittaa siinäkin vielä jarruja päälle...?!
Niin, ajattelin vaan, että mitähän täällä av-palstalla ollaan asiasta mieltä? Onko liian aikaista muka?
Kommentit (20)
Tehän olette jo kihloissa! Ei siihen sormusta tarvita jos naimisiin menosta on sovittu!
kun asutte yhdessä. Ja silloin, kun sovitte häistä, menitte kihloihin. Olette siis jo kihloissa.
jos on luvannut naimisiin mennä, mutta ei suostu kihlasormusta käyttämään. Liekö sittenkään kovin sitoutumiskykyinen? Valitettavaa on, että moni mies muuttaa yhteen koska saa siten paljon etuja - vaimokkeen, jolle ei tarvitse antaa kuitenkaan liikoja lupauksia mutta saa seksiä, ruoanlaittajan ja seuralaisen.
Puolitoista vuotta siitä saatiin eka lapsi ja puoli vuotta myöhemmin naimisiin.
te olleet jo sopineet aika tarkan ajan millon menette naimisiin eli se tarkoittaa että olette kihloissa :) kihlaus on lupaus avioliitosta
Te olette jo kihloissa.
Kihloissa ollaan, kun ollaan sovittu yhteisesti että mennään naimisiin. Kihlaus=lupaus vihkimisestä.
On eriasia haluaako joku kantaa sitä sormusta. Miehesi haluaa pitää kenties takaoven auki jos tulisi parempi vastaan, ei tyssäisi mahikset sormukseen...
Menimme itse kihloihin vuoden jälkeen.
Talk is cheap eli on helppo lupailla että mennään naimisiin ja aina mahdollisesti siirtää häiden ajankohtaa. Kihlaus saattaa olla nykyään vain symbolinen tapa, mutta jos siihen on noin kova kynnys, miten mies uskaltaisi mennä alttarille asti?
eihän me nyt mistään häistä olla sovittu vielä :)
Naimisiinmenosta puhuttu ja mietitty, että 2011 vois olla hyvä. Ja kyllä mä nyt ainakin kihlasormuksen haluaisin (kaikki ei halua ja se on ok).
Mutta siis tosiaan ihmettelen tuota miehen KUMMALLISTA perustelua, varsinkin kun on ennen näyttänyt vihreää valoa kihloille ja naimisiinmenolle. Ja lähinnä toivoinkin vastauksia tyyliin: "Ei tod. ole liian aikaista" ja "Höhlä mies" :)
epäilen, ettei halua oikeasti mennä naimisiin. Pelkuri.
"avokki=avohoitopotilas
Vierailija - 21.11.09 07:19 (ID 9560303)"
Olen asunut avoliitossa reilu 10 vuotta ton ukon kanssa, ja on sovittu että mennään naimisiin myöhemmin JA kihloihin vuosi sitä ennen.
Ei todellakaan olla kihloissa.
minä ja mieheni mentiin kihloihin ihan päähänpistosta 3 viikkoa sen jälkeen, kun oltiin tavattu, ja naimisiin kuukausi sen jälkeen. Nyt on avioliittoa takana 5 vuotta.
Jokin epämääräinen "myöhemmin"-puhe ei tietenkään ole kihlaus. Mutta ei mikään pariskunta kuitenkaan voi keskenään päättää muuttaa kihlauksen merkitystä.
Niin, siis jos mies saisi päättää, ei se haluaisi naimisiin/häitä, kun sen mielestä kyse on vaan jostain "paperista". Minullekaan häät eivät ole tärkeät, mutta naimisiinmeno kylläkin. Ja mies on sanonut, että koska minulle tärkeä asia, niin tottakai mennään naimisiin.
Toiseksi, miehen todella tiiviistä kaveriporukasta vain yksi pari on päässyt naimisiin asti. Muut asuvat yhdessä, yhdellä parilla lapsi. Piiiiitkiä suhteita, mutta kukaan ei näytä menevän kihloihin. Ja sinkkujakin on joukossa. Eli tiedän tuon myös jarruttavan asiaa, ja sen, että olemme se vähiten aikaa yhdessä ollut pariskunta.
Mutta SILTI. Ärsyttää.
Kyllä naimisiin meno Suomessa on erittäin vahva juridinen toimenpide, jonka jälkeen yhteiskunta rinnastaa aviopuolisot lähisukulaisiksi esimerkiksi kaikissa perimiseen liittyvissä asioissa. Samoin aviopuolison tilanne on erotilanteessa täysin erilainen kuin avopuolison. Mieheltäsi jos kysyt, niin hän ei tietenkään ole koskaan ajatellut sen paremmin kuolevansa kuin eroavansakkaan, joten hänestä ehkä siksi on avioliitto pelkkä paperijuttu. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä ihan kansanedustajia myöten levinnyttä vouhotusta, että avoliitto pitäisi rinnastaa avioliittoon. Minun mielestäni pitäisi ihmisiä, jotka eivät ole naimisissa keskenään, kohdella sinkkuun verrattavina henkilöinä yhtä lailla työkkärissä, kelassa kuin lakituvassakin.
Mutta joo, kihloistahan tässä vasta oli kysymyskin. Miesten sitoutumiskammo lienee aivan geneettistä. Muihin pareihin vertaaminen ei paljoa auta. Jos sinä haluat kihloihin ja miehesi ei, on suhteessa todellinen mietinnän paikka. Mennäänkö muissakin asioissa vain toisen ehdoilla? Mitkä ovat yhteiset arvonne? Miten menetellään, jos arvomaailmat ovat ristiriidassa? Jos näistä aletaan puhua vasta kun esikoinen on syntynyt ja toinen potkii masussa ja sitä kihlasormusta(kaan) ei ole vielä ostettu, on ehkä hieman liian myöhäistä.
Mutta joo, kihloistahan tässä vasta oli kysymyskin. Miesten sitoutumiskammo lienee aivan geneettistä. Muihin pareihin vertaaminen ei paljoa auta. Jos sinä haluat kihloihin ja miehesi ei, on suhteessa todellinen mietinnän paikka. Mennäänkö muissakin asioissa vain toisen ehdoilla? Mitkä ovat yhteiset arvonne? Miten menetellään, jos arvomaailmat ovat ristiriidassa? Jos näistä aletaan puhua vasta kun esikoinen on syntynyt ja toinen potkii masussa ja sitä kihlasormusta(kaan) ei ole vielä ostettu, on ehkä hieman liian myöhäistä.
Itse olen toki näitä asioita pohtinut. Tuntuu vaan, että heti jos asian ottaa puheeksi, niin keskustelu on samantien ihan "lapsen tasolla" olevaa. On niin perusmies tuo minun valittuni.
Mielestäni perusarvomme ovat kuitenkin samat - emme kuulu kirkkoon (saa kai silti naimisiin haluta ;), luotamme toisiimme, haluamme perheen (sitten joskus) jne.
Ehkä minä vaan haluan asioiden tapahtuvan nopeammin. Ja olen samaa mieltä noista naimisissa olemisen juridisista puolista ja ne ovatkin suuri syy, miksi haluan naimisiin. Ja jotenkin... se että sitoudutaan _virallisesti_. Ja haluaisin myös kihlojen olevan oikeasti lupaus naimisiinmenosta (mieluiten n. vuoden päästä).
ei asiaa edes tarvitse pohtia. Me olimme vuoden päästä ensitapaamisesta jo naimisssa ja oli molemmista vähän liian hidasta!
kylläpä oli oikea "minäminä"-kirjoitus tuo äskeinen tilitykseni! :D
Mitä siis mieheni haluaa? Hän haluaa olla kanssani. Hän haluaa tehdä minut onnelliseksi.
Ja tietysti sama koskee minuakin.
Jos hän olisi jotenkin perusteellisesti ja perustellusti kihloja ja naimisiinmenoa vastaan, niin silloin olisi ongelma. Mutta onneksi ei ole.
Huoh. En vaan malttaisi odottaa, mutta mikäs kiire tässä loppujen lopuksi on, kun aiomme olla yhdessä hamaan loppuun asti (huom, aiomme). Eli ehkä jaksan odottaa vielä puolisen vuotta ;)
on ainakin niin karsea nimitys etten voi olla sun kanssa samaa mieltä. Mutta no, eipä kuulosta ihmeen nopealta, ellette ole tyyliin 18 v vanhoja. Kaikki yli 30 v tuttuni ovat vähintään noin nopeasti toimineet.
t. 33 v
me mentiin naimisiin 5,5 kuukauden jälkeen. Ei ehditty kihloihin lainkaan ;)