Lue keskustelun säännöt.
Miks jotkus pitää isää ns. toissijaisena huoltajana?
20.11.2009 |
Tuo nimitys toissijainen on ehkä väärä, mutta tarkoitan siis sitä, että miksi monet on sitä mieltä, että erityisesti pieni lapsi (yleisesti tarkotetaan yleensä alle 3v) niin hänen pitäisi olla äitinsä kanssa tai siis äidin ois oltava joka paikassa mukana ja isän kanssa ei voi mennä mihinkään, jos äiti ei lähde mukaan.
Meillä on neljä lasta ja mies on jokaisen kanssa ollut vuoden kotona sen 6kk täysimetyksen jälkeen. Meillä oli tuohon syynä se, että minulla on parempi palkka mitä miehellä, mutta mies myös halusi jäädä lasten kanssa kotiin. Minua on sitten enemmän ja vähemmän paheksuttu kun olen palannut töihin vauvan ollessa 6kk. Lisäksi meillä mies on ollut lasten kanssa reissussa ja minä oon saattanut olla vaikka töissä enkä siis mukana siellä. Myös tuota on todella paljon paheksuttu ja on saanut kuvan, että moni ajattelee, ettei isä osaisi lapsia hoitaa.
Minusta se on vaan hyvä, että isä viettää aikaa lasten kanssa ja hoitaa heitä välillä.
Kommentit (7)
Minä olen pitänyt vanhempainvapaat ja mahdolliset lyhyet hoitovapaat. Mies on tosin pitänyt lomarahoja paljon vapaana ja hoitanut siten yksin lapsia muutamia viikkoja.
Mutta meillä mies hoitaa lapsia aivan yhtä lailla kuin minäkin. Siis silloin kun ollaan molemmat töissä. Mies on tosin työnsä takia vähemmän kotona, mutta kotona ollessaan hoitaa lapsia jopa enemmän kuin minä. Enkä epäile hetkeäkään etteivätkö pärjäisi keskenään.
Meillä kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieltä, että pieni lapsi kuuluu äidin hoitoon. Itsekin tähän törmännyt (mm. meidän molempien suvussa näin ajattelevia ja olemme saaneet paheksuntaa kuulla kun en olekaan ollut ekaa 3v lapsen kanssa kotona vaan mies oli kotona lapsemme kanssa siitä asti kun tyttö täytti 4kk ja mies palasi töihin ja tyttö meni hoitoon ollessaan 2,5v)
Jos teidän autoon pitää vaihtaa talvirenkaat tai korjata jääkaapin sähkövika, kumpi sen tekee, sinä vai miehesi? Miksi 90 % pariskunnista nainen valitsee lapselle kevätjuhla-asun ja mies vaihtaa sulakkeet? - Siitä nyt voi väitellä vaikka hamaan tappiin, kuinka paljon tästä suuntautumisten kahtiajaosta on syntyperäistä, biologista ja geeneihin/hormoneihin palautuvaa ja kuinka paljon sosiaalistumisen tulosta. Itse uskon, että naisten ja miesten YLEISET taipumuserot (jotka siis ovat kiistaton ja tutkittu tosiasia kaikessa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä ja jopa kielenkäytön tasolla) ovat OSITTAIN SYNTYPERÄISIÄ, OSITTAIN KULTTUURIN LUOMIA KONVENTIOITA...
Naiset nyt vain ovat usein ja yleisesti ottaen aktiivisempia hoivaajia ja ottavat ihan itsekin sitä "ensisijaisen" vanhemman asemaa varsinkin lapsen varhaisina elinvuosina. Osittain kahtiajakoa säätelee jo biologia: se että nainen usein toimii lapsen ruokkijana tämän ensimmäisinä elinkuukausina ja naisen on näin vaikeampi irtautua vauvasta kuin isän.
Joo joo, ja olen ihan samaa mieltä siinä, ettei isä automaattisesti ole mikään toissijainen vanhempi ja minua kuvottaa pariskunnat, joissa nainen päällepäsmäröi lastenhoidossa ja mies pesee siitä kätensä, ja jos mies joskus tekee jotain lastenhoitoon liittyvää, sekin on naisen ohjeistuksen ja käskytyksen tulosta ja silloinkaan mies ei naisen mielestä sitten kuitenkaan tee sitä oikein. Kyllä molempia sukupuolia on syyttäminen näiden vanhanaikaisten ajatus- ja käytösmallien ruokkimisesta.
On kuitenkin monia sosiaalipsykologisia ym. tutkimuksia, joiden mukaan naiset esim. tunnistavat tunnetiloja ja reagoivat niihin herkemmin. Naisten luontainen hoivavietti lienee pääsääntöisesti voimakkaampi. Ja minusta todellista tasa-arvoa onkin juuri se, että nainen SAA olla se aktiivisempi pienen lapsen hoitaja ja kotiäiti miehen käydessä töissä - olematta 60-luvulle jämähtänyt kaksinaismoralisti - JOS tämä pariskunnan molemmille osapuolille sopii ja toimii luonnostaan. Ja sitten niissä perheissä, joissa mies haluaa ottaa sen aktiivisemman "kotivanhemman" roolin, so be it.
Mutta onhan se nyt ihan käytännön kannalta tosiasia, että yleensä TOINEN vanhempi käy töissä ja toinen on kotona lapsen ensimmäisinä elinvuosina, ja silloin pakostakin se hoitovastuu on enemmän toisella, kotiin jäävällä, osapuolella ja myöskin lapseen liittyvät arjen asiat varmaan tulevat jotenkin tutummiksi ja luontaisemmiksi hänelle.
Meillä kumpi tahansa voi tehdä nuo, jotka kysyit, useammin kyllä varmaan minä, mutta toki tiedän, ettei se kaikissa perheissä näin ole vaan juuri päinvastoin.
Ja minua ei häiritse, jos jonkun toisen perheessä on vain äiti kotona jne, vaan se, että arvostellaan toisten erilaisia ratkaisuja kuten meillä että mies on ollut enemmän lasten kanssa kotona mitä minä. Vaikka palasin töihin aikasin niin se ei tarkota, ettenkö lapsiamme rakastaisi. Näin kuitenkin monet tuntuvat ajattelevan, etten rakasta lapsiani kun palasin aikaisin töihin ja mies jäi kotiin.
ap
Jos teidän autoon pitää vaihtaa talvirenkaat tai korjata jääkaapin sähkövika, kumpi sen tekee, sinä vai miehesi? Miksi 90 % pariskunnista nainen valitsee lapselle kevätjuhla-asun ja mies vaihtaa sulakkeet? - Siitä nyt voi väitellä vaikka hamaan tappiin, kuinka paljon tästä suuntautumisten kahtiajaosta on syntyperäistä, biologista ja geeneihin/hormoneihin palautuvaa ja kuinka paljon sosiaalistumisen tulosta. Itse uskon, että naisten ja miesten YLEISET taipumuserot (jotka siis ovat kiistaton ja tutkittu tosiasia kaikessa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä ja jopa kielenkäytön tasolla) ovat OSITTAIN SYNTYPERÄISIÄ, OSITTAIN KULTTUURIN LUOMIA KONVENTIOITA...
että kun äiti imettää ja isä ei siihen pysty, niin vauva on pakosta äidin lähellä melko tiiviisti. Eikä mulla ainakaan lypsäminen onnistunut himpun vertaa.
Ja sitten kun sen imetysajan, eli ekan vuoden on pakosta kotona, niin siinä samalla on ehtinyt jo opiskella kaikenlaista lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvää paljon enemmän kuin mitä isä on ehtinyt. Ja sen vuoksi sitä isää sitten joutuu lastenhoidossa jopa neuvomaankin, kun itsellä on kertynyt tietoa enemmän kuin isälle.
Nyt kun lapset on jo isompia, eikä kukaan ole enää imetysikäinen, niin toki nyt isä saisi osallistua niin paljon kuin ehtii. Vaan kun isä taas on ainoa, joka osaa hoitaa yrityksen asiat, niin sen on pakko olla töissä, ettei paikka kaadu. Isä hoitaa lapsiaan siten, että hoitaa tätä yritystä, josta lapset saavat tulevaisuudessa työn ja toimeentulon. Hoitamisen voi nähdä vähän laajempanakin kuin jonain vaipanvaihtona vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään kaikki miehet tai yleensäkään ihmisten elämäntilanteet ole kaikki samanlaisia kun meidän enkä missään viestissä paheksunut sitä, että äiti hoitaa enimmäkseen lapsia.
Minua ärsyttää/ihmetyttää se, ettei kyetä hyväksymään muita ratkaisuja ja pidetään ainoana oikeana sitä, että äiti on kotona lasten kanssa.
Ja en muista sen numeroa, joka totesi, että lastenhoito on muutakin kun vaipanvaihtoa. Toden totta tiedän tuon, en ole väittänytkään, että se olisi vain sitä.
ap
ap- kaikki miehet eivät ole samanlaisia kuin sinun
tasavertaisesti äidin kanssa. Tämä edistäisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi lapset oppisivat tuntemaan isänsä paremmin, ja tietenkin vastaavasti isät tuntisivat lapsensa paremmin. Muita hyötyjä ovat vastuun jakamisesta koituva parempi jaksaminen vanhemmille. Sekä ymmärrys toisen "roolia" kohtaan (=kotona oleminen/työn ja kodin yhdistäminen). En ymmärrä, miksi pitää vaan väkisillä, ehkä ajattelematta asiaa enempää, jatkaa vanhaa, huonommaksi todettua roolijakoa?