Mä en jaksa, kun näen lapseni tulevaisuuden kamalana!

Vahvista lastasi ja usko itse häneen.

ja näet niitä lapsessakin. ehkä kannattaa nyt yrittää muuttaa lasta pois liiasta arkuudesta. tarkoitan muuttamisella sitä ettei ainakaan lapsen kuullen puhele "kuinka meidän xx on arka..." tms lauseita keillekään tai mitenkään korosta näitä piirteitä



kannustat sosiaalisiin hetkiin ja voi olla että lastasi ei kiusata kuitenkaan.



pojat on monsti reilumpia kun tytöt.

kun en osaa vahvistaa lastani ja luottaa siihen, että hän pärjää = kamala tulevaisuus.

Lapsi imee sinusta nuo tunteet ja silloin tuo tulevaisuus on varmasti totta!



Nyt äkkiä asenteenmuutos! Sun on kannustettava lastasi olemaan itsevarma, kehua ja pitää harrastuksissa ja piireissä joissa mahdollisuus löytää kavereita.



Tulevaisuudessa tiedät kyllä hyvänä vanhempana miten hoitaa mahdolliset kiusaamistilanteet niin, etteivät ne pääse tuhoamaan lapsen elämää.



Minullakin on herttainen ja kiltti pieno poika, jonka uskon jäävän monessa asiassa ronskimpien pikkukundien jalkoihin, mutta poikani on reipastunut hurjasti kannustuksen kautta ja hän ei tule jäämään yksin, masentumaan tai tule kiusatuksi jos minä vain voin siihen mitenkään vaikuttaa :) Ja minä voin ja sinäkin voit.

Sinun pitää nyt kasata itsesi ja lakata maalaamasta kauhukuvia lapsesi tulevaisuudesta. Niistä tulee pian itseään toteuttava ennuste, kun sinun pelkosi alkavat siirtyä lapseen. Pyri kasvattamaan hänestä reipas ja itseensä luottava poika. Suuna päänä ei tarvitse kaikkien olla, kyllä hiljaiset tässä maailmassa pärjää. Itseluottamusta, elämäniloa ja erilaisiin asioihin ja ihmisiin tutustumista. Niitä vaan paljon pojan elämään, niin kyllä se siitä. Usko lapseesi, ei hänen elämässään tarvitse tapahtua samoja kurjia asioita kuin sinun elämässäsi valitettavasti on tapahtunut. Kaikkea hyvää teille! Älä luovuta :)

Olen nyt vain jotenkin niin hirveän voimaton ja ahdistunut. Mutta ehkä se tästä.

niin sitten kaikkien vanhempien pitäisi pelätä lastensa puolesta olipa luonne tms mikä hyvänsä!

olen tuskaillut saman asian vuoksi ja päättänyt laittaa pojan steiner-kouluun...siellä oppiminen tapahtuu edes hieman enemmän lapsen ehdoilla, ei tarvitse pelätä että joutuisi kiusatuksi ainakaan sen vuoksi...

steiner kouluun noin vain päästä?

korvalla, keistä on tulossa luokan johtohahmoja ja ystävysty sitten heidän vanhempiensa kanssa. Tai tutustu edes, että saatte tehtyä perheinä jotain yhdessä.



Tai jos luokalla on muuten mukavantuntuisia ja "vahvoja" oppilaita, kannusta heidän kaveruuttaan.

sinne steiner-kouluun voi noin vain päästä. soita ja kysy tai etsi netistä lähimmän steinerin kotisivut...

Esikoispoikani oli etenkin pienenä tosi arka. Isompana on rohkaistunut ja nyt eskarissa pärjää ryhmässä ihan mukavasti. Tosin edelleenkin monet poikien jutut, sellainen rehvastelu ja nujuaminen on vierasta. Huolestuttaa vähän. Kiva olisi, jos löytyisi läheltä pikkukoulu, jossa kiusaamisiin puututtaisiin napakasti.

Ja muista että lapsesi ei ole sinun kopiosi. Sillä on ihan oma elämä ja omat kuviot. Nykyään arkuus ymmärretäänkin paremmin. Arvosta sitä herkkyyttä! Se on todella hieno piirre. Ja lapsikin oppii arvostamaan itseään.

kannattaa mennä sinne jo eskariin

Meilläkin on arka lapsi ja näen hänessä niin paljon itseäni lapsena.



Toisaalta se auttaa ymmärtämään, miten häntä voi erilaisissa tilaneissa tukea.

poikaansa nyt jo useamman viikon ajan täällä ja parilla muulla palstalla? Oletko sama, jonka kanssa on jo keskuteltu mm. mutismista?



Jos olet sama, minusta sinun oma tilanteesi alkaa olla huolestuttava - minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä (perhe)neuvolaan ja saada itsellesi asian tiimoilta kunnollista juttuseuraa, sillä tuo huoli alkaa olla jo varmasti sinulle uuvuttavaa. Ja kuten täällä on huomioitukin, se vaikuttaa myös lapseen.



Parasta apua ujolle lapsellesi on se, että sinä lakkaat huolehtimasta asioista etkä ole huolissasi, sillä lapsesi kyllä vaistoaa sen ja kadottaa sitä itseluottamustaan, mitä hänellä jo on. Ylenmäärin huolestunut äiti tai muuten jännittynyt kodin ilmapiiri (vanhempien huono parisuhde) ihan varmasti vaikuttaa lapsen käytökseen ja olemisen tapaan, siihen, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin ja uusiin asioihin.

Lapsi on vielä niin pieni, että hän kyllä seuraa sinun reaktioitasi ja tekee niiden avulla päätelmiä maailmasta.



Oletko itse tutustumassa ihmisiin, tunnetko muita äitejä ja perheitä asuinalueellanne - onko sinulle luontevaa olla tekemisissä näiden ihmisten kanssa? Jos vetäydyt itsekin perhe-elämään ja harvoihin sen ulkopuolisiin ihmissuhteisiin, lapselle ei ole esimerkkiä muusta kuin vetäytymisestä.

oma poikani oli 5-vuotiaana ujo, rauhallinen, nörtti ja näin hänen tulevaisuutensa koulukiusattuna ja syrjään jätettynä. Hän oli aiemmin käynyt vain kerhoja ja jäänyt niissä tyystin vailla kavereita. Juuri kuvailemasi pojan oloinen. Yöunet meni miettiessä hänen tulevaisuuttaan. Mutta kun hän meni eskariin hän itse jotenkin tajusi, että tällä tyylllä ei pärjää ja tapahtui suuri muutos. Juttelin huolestani eskariopelle ja tuntui, että sillä saattoi olla vaikutusta. Nyt poikani on erittäin suosittu, suulas ja sosiaalinen. Olemme mieheni kanssa kokeneet tämän suoranaisena ihmeenä. Oletko miettinyt, miten voisit tukea poikaasi. Entäpä jos ajattelisit, että hän ei olekaan ujo, vaan hän pärjää -- pienistäkin reippauksista otatte kummatkin onnistumisen kokemuksia. Tärkeää on kertoa huolestasi ammattikasvattajalle me kävimme siis neuvotteluja asiasta eskarin kanssa. Luulen ,että suurimman työnt tässä teki eskari ei poika itse. Tsemppiä, saatat ensi vuonna murehtia aivan jotain muuta asiaa.

Että pelätään, että lapsen tulevaisuus on huono. Ja sitten haukkumisella yritetään estää se????

samanlainen tilanne. Tuttuja nuo tuntemuksesi, mutta usko tai älä kyllä siitä vielä nouset!

Ole kiltti ja muuta asennettasi poikaa kohtaan. Usko häneen ja luota hyvään huomiseen, vaikka epävarmuutta ja pelkojakin olisi. Poika vaistoaa sinun odotuksesi tai niiden puutteen ja tulee toimimaan juuri niin kuin odotatkin hänen tekevän. Eli tällä hetkellä totuus on se, että hän tulee epäonnistumaan.



Jos sinä uskot ja kannustat häntä, hän paljon todennäköisesti tulee nousemaan odottamallesi tasolle ja pärjää elämässään hienosti! Eikö se olsisikin ihanaa kun voisit siitä myöhemmin itseäsi kiittää.