Ylipainoiset: Miten reagoida "Äiti, katso kuina iso peffa!"

tuo rouva ei ole tätisi".



Ja eipä muuten ole lapseni koskaan kommentoinut kenenkään kokoa - kun kotona puhutaan ihmisistä kunnioittaen (eli mm. ei täditellä), niin kaipa se sitten jotenkin tarttuu.

Mä olen tähän jo törmännyt. Olin jonossa silloin 3,5v ikäisen poikani kanssa ja lapsella kävi tietty aika pitkäksi. Pomppi siinä ja kävi juttelemassa ihmisille kunnes eteni sellaisen erittäin pitkän ja harteikkaan miehen luo.



Siinä poika sitten kiljaisi mulle oikein kunnolla kuuluvalla äänellä, että "äiti, kato miten valtavan iso setä"!!!!!



Hehee, no vähän olin kyllä nolo, voi että! Teki mieli kadota maan alle. Mies kääntyi ja mulkaisi mua kyllä aika ikävästi.

olisiko parempi, jos lapsi sanoisi "Katso äiti, kuinka iso peffa tuolla naisella on"?

ja nainen siinä vieressä katseli lastani ja lapseni tokaisi, ettei häntä saa katsella, kysyi sitten että "miksei" ei olisi kannattanut kun vastaus oli "se on ruma" olin aivan suua auki ja ihmeissäni... No onneksi kyseinen nainenkin purskahti nauruun, toki toruin tyttöä..

erittäin lihavan naisen ja kailotti: "äiti kato miten lihava setä!!"



Juu en katsonut. Vastasin vain kuiskaamalla "joo" tms. Ja ensi tilassa juttelin tytön kanssa siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikenlaista voi tulla mieleen, mutta ei ole kohteliasta kommentoida toisten ulkonäköä ääneen.



Ikävä tilannehan tuo oli, mutta toisaalta lasten suusta kuullaan totuus, eikä tuolle naiselle varmasti ollut mikään yllätys, että joku pitää häntä lihavana. Se setä-juttu oli melkein nolompi...

ilmausta yhdessä lauseessa. Jos nainen vielä on nuori, niin eipä tuo "täti" kyllä mielialaa paranna.



Mitä jos sanoisit lapsellesi, että naisten perseiden kokoa kommentoida mitenkään. Onneksi omani ovat tajunneet tuon automaattisesti.

Mitä jos sanoisit lapsellesi, että naisten perseiden kokoa kommentoida mitenkään. Onneksi omani ovat tajunneet tuon automaattisesti.

Mä en ottais niin karmeeta stressiä, mitä lapsi sanoo. Jos se sanoo lihavaa ihmistä lihavaksi, niin oikeassahan se on? Mä varmaan sanoisin, että "niin, toiset on lihavampia ja toiset laihempia" -jos sitten joku tosi läski vetäisi porot nokkaan ja tulisi avautumaan, niin hänelle ehkä ennemminkin osoittaisin kysymyksen, että miten lapsen sitten pitäisi sanoa?



Ihan sama kun meidän poika kovaan ääneen julkisessa vessassa kysyi, että "iskä kuka täällä pierasi" (joku siis pieras miesten vessassa kun olivat siellä)... no, siellä oli sitten yhdestä loosista tullut punastunut mies ja naureskellut, että "taisi päästä pieni pieru"



-näitä nyt vaan sattuu :)

No ensinnäkin reagoisin siihen, että lapsella on puhehäiriö. Ei siis osaa puhua sanoja oikein ;)



Ja toisekseen miettisin, että ompa lapsella moukat vanhemmat kun eivät opeta lapselle edes alkeellisimpia käytöstapoja. Kuten ei puhuta ääneen tuntemattomista ihmisistä, ei arvostella eikä verrata ihmisiä toisiin ja haukuta.



Mutta tyhmitä vanhempia nyt aina löytyy.

5v sanoi uimahallissa, että "äiti miksi tolla pojalla on noin pieni pippeli vaikka poika on noin iso". VÄHÄNKÖ mua nolotti - tosin poika oli iso, about 10v, joten olisin itse voinut ihmetellä, miksi oli naisten puolella.

että olisihan se hassua jos kaiikki olisivat ihan saman näköisiä ja kokoisia.



Heti kun oltiin tilanteesta pois, sanoin lapselle että ihmisten ulkonäköä ei ole sopiva kommentoida ellei sano esim. onpa nätti tukka. Ja että jos mietityttää jonkun ulkonäkö, niin sanoo siitä minulle myöhemmin, tai kuiskaa ihan hiljaa.

ja ettei meillä vanhemmilla ole tapana kommentoida kenenkään ulkonäköä, edes kotona. Sen jälkeen ei ole möläytellyt.

että olisihan se hassua jos kaiikki olisivat ihan saman näköisiä ja kokoisia.

Heti kun oltiin tilanteesta pois, sanoin lapselle että ihmisten ulkonäköä ei ole sopiva kommentoida ellei sano esim. onpa nätti tukka. Ja että jos mietityttää jonkun ulkonäkö, niin sanoo siitä minulle myöhemmin, tai kuiskaa ihan hiljaa.

mutta ymmärrän sen, että lapset möläyttelee. Jos joku tulisi osotteleen minua kaupassa ja sanoisi että kato kuinka läski. Niin itse vain hymähtäisin. Toki odottaisin äidin tai isän pitävän lapselleen sen jälkeen "saarnan" siitä, että ihmiset ovat erikokoisia ja erilaisia. Ja että kaikki mahtuu maailmaan sulassa sovussa. =) Ei tietenkään kannata suuttua lapselle moisesta. Lapsi vasta opettelee ymmärtämään maailmaa ja vanhempien tehtävänä on olla opastajina. =)

siis 2-4 vuotias, sanoo jotain tollaista (katso kuinka iso peffa), niin eihän se ole vanhempien vika. Lapset sanoo, mitä ne näkee.



Mutta mun mielestä, jos lapsi käyttää sanoja läski, ruma tms. kertoo sen, että noita sanoja varmasti käyttää joku lähipiiristä. Ja se voi olla jo "huonon" kasvatuksen tulosta.

Kertoohan oma poikanikin, että äidillä on iso massu, isällä ja hänellä pieni. Ei ole vielä meidän kolmevuotias ymmärtänyt, että lihavuus on negatiivinen ominaisuus. Hänestä on hienoa, että äidillä on iso vatsa. Hänelle on kyllä kerrottukin, että ihmiset ovat erilaisia.



En siis usko, että pienet lapset tarkoittavat mitään pahaa. Harjoittelevat vain luokitusta (iso, pieni). Ihmeteltävä asia se on kuten esim pepun alle ylettyvät hiukset, jos sellaisia ei ole koskaan ennen nähnyt.



sanoisin siis ap, että aikuisen kommentin on parasta olla, että niin taitaa olla, nekin ovat erikokoisia eri ihmisillä.

Ja toisekseen miettisin, että ompa lapsella moukat vanhemmat kun eivät opeta lapselle edes alkeellisimpia käytöstapoja. Kuten ei puhuta ääneen tuntemattomista ihmisistä, ei arvostella eikä verrata ihmisiä toisiin ja haukuta.

Mutta tyhmitä vanhempia nyt aina löytyy.

Voisitko kertoa minulle olet pystynyt ennakoimaan tämän kehitysvaiheen ja kuinka olet päässyt hyppäämään sen yli käymättä sitä läpi?

Kun joku lapsi kerran kaupassa kommentoi tädin peppua isoksi havaintonsa mukaan (tietyssä ikäkaudessa raportoidaan vanhemmalle havaintoja ympäristöstä), niin se on hänelle todennäkoisesti ensimmäinen ja viimeinen kerta. Virheestä opitaan ja seuraavan kerran se ehkä jo vältetään. Kuinka sinä estät etukäteen lastasi havainnoimasta tietyn ikäkauden (joka tulee puun takaa) juttuja?

Oma lapseni kysyi 3-vuotiaana:"Sit ku mä oon iso, niin onko mullakin sitten noin paksu peppu?". Ja mulla vaatekoko on 34. Mutta onhan se mun ahteri silti monin verroin isompi kuin 3-vuotiaalla :)

Ja toisekseen miettisin, että ompa lapsella moukat vanhemmat kun eivät opeta lapselle edes alkeellisimpia käytöstapoja. Kuten ei puhuta ääneen tuntemattomista ihmisistä, ei arvostella eikä verrata ihmisiä toisiin ja haukuta.

Mutta tyhmitä vanhempia nyt aina löytyy.

Ja toisekseen miettisin, että ompa lapsella moukat vanhemmat kun eivät opeta lapselle edes alkeellisimpia käytöstapoja. Kuten ei puhuta ääneen tuntemattomista ihmisistä, ei arvostella eikä verrata ihmisiä toisiin ja haukuta. Mutta tyhmitä vanhempia nyt aina löytyy.

Voisitko kertoa minulle olet pystynyt ennakoimaan tämän kehitysvaiheen ja kuinka olet päässyt hyppäämään sen yli käymättä sitä läpi? Kun joku lapsi kerran kaupassa kommentoi tädin peppua isoksi havaintonsa mukaan (tietyssä ikäkaudessa raportoidaan vanhemmalle havaintoja ympäristöstä), niin se on hänelle todennäkoisesti ensimmäinen ja viimeinen kerta. Virheestä opitaan ja seuraavan kerran se ehkä jo vältetään. Kuinka sinä estät etukäteen lastasi havainnoimasta tietyn ikäkauden (joka tulee puun takaa) juttuja?

Tiedänpä erään yläasteikäisen pojan, joka arvosteli kovaan ääneen erästä rouvaa bussissa, kun tämä rouva oli tukevahko. Siinä kyllä minulle tuli mieleeni, että ompa pojalla MOUKAT vanhemmat kun eivät ole puuttuuneet käytökseen.

Hyvä etten puuttunut väliin ja sanonut sille teinille mitä olen mieltä hänestä sekä hänen moukista vanhemmistaan. Mutta onneksi sentään maltoin mieleni. Kasvatus ei kuulu ulkopuolisille ja tuntemattomille. kyllä se pitäisi kotoa lähteä. Ja muutes, missä tuossa aloituksessa puhuttiin 3 vuotiaasta?

Taitaa jollakin korvat punottaa ;)

Ja toisekseen miettisin, että ompa lapsella moukat vanhemmat kun eivät opeta lapselle edes alkeellisimpia käytöstapoja. Kuten ei puhuta ääneen tuntemattomista ihmisistä, ei arvostella eikä verrata ihmisiä toisiin ja haukuta. Mutta tyhmitä vanhempia nyt aina löytyy.

Voisitko kertoa minulle olet pystynyt ennakoimaan tämän kehitysvaiheen ja kuinka olet päässyt hyppäämään sen yli käymättä sitä läpi? Kun joku lapsi kerran kaupassa kommentoi tädin peppua isoksi havaintonsa mukaan (tietyssä ikäkaudessa raportoidaan vanhemmalle havaintoja ympäristöstä), niin se on hänelle todennäkoisesti ensimmäinen ja viimeinen kerta. Virheestä opitaan ja seuraavan kerran se ehkä jo vältetään. Kuinka sinä estät etukäteen lastasi havainnoimasta tietyn ikäkauden (joka tulee puun takaa) juttuja?

Taitaa jollakin korvat punottaa ;)

Tosin mitään hurjan noloa ei lapseni ole keksinyt kysyä, lähinnä vaan että miksi tuolla tädillä on mekko päällä vaikka on kylmä (lapsella haalari) jne. Jos sulla on lapsia niin kerkeää varmaan osumaan ja uppoamaan sinuunkin ;D

Lisään vielä, että kun kyse on 2-4v lapsista, joilla tämä ympäristön havaintojen selittäminen on päällä hetken, niin minusta kyllä ei voi silloin vielä sanoa että lapsi on huonosti kasvatettu. Siis kun se havainto jstakin ihmisestä tulee ihan puun takaa ensimmäistä kertaa niin ennaltaehkäisevästi on ainakin minusta hankala kasvattaa. Sitten jos ja kun vahinko tapahtuu, niin siitä on hyvä selittää ja opettaa mitä saa sanoa ja mitä ei. Mutta en pari vuotiaille taaperoille rupea selittämään ennen kauppaan menoa, että sitten ei saa sanoa mitään ihmisistä, jos kerran tästä ikävaiheesta ei ole vielä merkkiä näkynyt.