Lue keskustelun säännöt.
Epäilen pojallani ADHD:a. Onko täällä ADHD-lasten vanhempia?
19.11.2009 |
Millä oireilla aloitte epäilemään lapsellanne kyseistä häiriötä ja miten pääsitte tutkimuksiin?
Meillä oli tänään keskustelu opettajan kanssa ja päätimme alkaa viemään lapsen asiaa eteenpäin koulupsykologille. Poika on 8-vuotias, älykäs mutta käyttäytyy levottomasti ja äänekkäästi ja usein saan hävetä hänen käytöstään. Pojalla myös tic-oiretta, vuoteenkastelua melkein 7-vuotiaaksi, lievää aistiyliherkkyyttä.
Kommentit (12)
2, olet väärässä. Joka 20. tai vieläkin useampi lapsi on ADHD -lapsi. Kaikkia ei diagnosoida mikä on huono asia, koska monet heistä ajautuvat myöhemmin alkoholismiin, huumeisiin tai sairastuvat masennukseen.
Jos lapsellani ei ole ADHD-häiriötä, haluan silti hänelle ja meille koko perheenä apua. En ole hakemassa synninpäästöä huonosta vanhemmuudestani. Useimmiten ADHD:n syyt ovat biologisia ja perinnöllisiä.
Tämän verran olen netistä löytänyt tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on adhd..poika 11v. :)
Poika on aina ollut "erilainen", vauvana häntä oli tosi vaikea rauhoittaa, itkultaan jne..häiriintyi tosi paljon jos arki ei mennyt kaavan mukaan.
Motorisesti ollut aina taitava, tosi fiksu kaveri niin sanotusti muutenkin, hyvä suunta vaisto ym ym, hoksaa nopeaan kaikki, empaattinen, tunnistaa hyvin muiden tunteet..
KAsteli yöllä aika pitkään, vielä ekallakin luokalla kävi muutama vahinko.
Kaksin kun on pojan kanssa hän on tosi ihana ja hyvin käyttäytyvä mutta joukossa esim suuren perheemme keskellä tosi levoton ja "rasittava". Luokassa oli täys pelle, siirtyi pienryhmään sen vuoksi. Sielläkin pitää yllä häiriköintiä mutta niin tekee muukin luokka :)
Hukkaa tosi paljon tavaroita, metelöi, kiikkuu jatkuvaan tuolilla, jättää kaikki vaatteet/tavarat ym ihan just siihen kun sattuu kädestä putoamaan...
Mutta ihana poika, todella! :)
Niin ja diagnoosin saimme vasta nyt, 11vuotiaana.
on adhd, ja voin sanoa, että vasta sen tajuttuani, olen oppinut rakastamaan miestä sellaisena kuin hän on.
Hän hakee kokoajan jotain aistiärsykettä tai ei pysty keskittymään mihinkään. Ei jaksa keskittyä keskusteluun, pidempiin ohjeisiin, ei mihinkään. Tekee luovaa työtä, ja onkin nokkela ja kekseliäs siinä.
Kuulostaa tosi tutulta. Meillä oireet eivät ole mitenkään järkyttävän voimakkaita. Lapsi ei ole väkivaltainen mutta kiukustuu helposti kavereidensa kanssa. Opettajan mukaan ei oikeastaan erotu kauheasti joukosta luokassaan, mutta ope tunnusti senkin että pitää pojastamme paljon ja sen vuoksi on armollisempi hänelle monessa tilanteessa.
Ruokailutilanteet ovat rasittavia, koska ei pysy paikallaan, asento aina ihme könötystä tai heilumista, syö nopeasti ja ei jaksa käyttää veistä ja haarukkaa vaan syö kuin villi-ihminen. Samanlainen on koulutunneilla. Ei muista ohjeita, pölisee, nauraa kummallisesti kun torutaan, pelleilee sopimattomasti kun pitäisi kuunnella. On rasittavaa ottaa poikaa mukaan mihinkään, missä pitäisi olla hiljaa ja istua.
Tavaroita häviää paljon, ulkohousut, pipo, hanskat, kynät, oppikirjat. Läksyt unohtuvat, harrastuksiin meno unohtuu, jopa kouluun meno aamulla unohtuisi ellen olisi muistuttamassa.
Olen ajatellut että poika on vain villi 8-vuotias joka kasvaa tuosta ohi. Mutta välillä meillä on tosi vaikeaa hänen käsittelemisessään ja sietämisessään. Paljon virheitäkin olemme tehneet varmasti. Mutta miksi yksi perheestä on tuollainen, ja muut neljä paljon rauhallisempia?
Lisäksi motorisia ongelmia, sensorisen integraation häiriö (=aistijärjestelmän häiriö, yli/aliherkkyydet)
Meillä oli jo mahassa kokoajan liikkeessä, ei nukkunut päikkäreitä juuri lainkaan, yöt nukkui hyvin. Oppi kertaheitolla kuivaksi 2v, lukemaan oppi 4v.
Nyt 9v ei edelleenkään juurikaan osaa luistella eikä uida.
On levoton mutta lahjakas, koulussa ai, ma ja ylli pienryhmässä keskittymishäiriöiden takia, muuten isossa luokassa. Pärjää koulussa keskivertolasta paremmin silloinkun kykenee keskittymään.
Aistiyliherkkyydet suurin ongelma, on superkuulo- haju ja makuaistit, todella herkkä metelille joilloin alkaa itsekin metelöimään kun "ei kuule omaa ääntään".
Diagnosoitu 5 vuotiaana joten meillä on jo 4 vuoden kokemus toimintaterapiasta, kotona pärjätään hyvin, mutta koulussa on juuri tuo keskittymiskyvyttömyys ongelmana. tekee hommat kunhan keskittyy aloittamaan.
Ohjeet menee perille kun toistaa lyhyet ohjeet pari kertaa, muistuttaa tärkeät asiat ja kirjoittaa ohjeita paperille, käyttää picto- ja psc-kuvia apuna tarvittaessa esim rytmittämässä päivää.
Ongelmia säänmukaisess apukeutumisess akun ei tunne milloin kuuma/kylmä, kuvat auttavat pukemaan vaatteet oikein ja oikeassa järjestyksessä.
Ihana aurinkoinen poika, joskin melko menevä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei huku tavarat kun on aika systemaattisesti opeteltu pienestä pitäen siihen että kaikella on paikka mihin ne kuuluu, ja täten muistaa myös koulussa tavaroiden paikan.
Meillä on tosin kyllä helpottanut tuo aikaisin diagnosointi. Sekin saatiin liikkeelle kun oppi puhumaan noin 3v vasta niin että muutkin kun äiti/isä ymmärsivät, tästä kiitos puheterapialle.
Koulussa kannattaa ottaa puheeksi ja pyytää lähetettä esim perheneuvolaan jossa voidaan testata, saa mustaa valkoiselle ja lapsi tarvittaessa helpommin apua koulussa, ja vanhemmat koulutusta.
ADHD-lapsissa on kyllä kestämistä 2-3 tavallisen lapsen edestä, mutta ovat sitten ihania sen 2-3 lapsen verran :)
Rajat on rakkautta, kuri on meillä tiukka mutta siksi pärjätäänkin. Arki tosi strukturoitua, eli rutiinit rutiinit ja rutiinit...
Lapseni oli jo vauvasta asti huono nukkumaan, ja uniongelmia on ollut tähän päivään asti. Myös ns. tyytymätön vauva.
Tarkkaavuushäiriötä alettiin epäillä päiväkodissa n. 4-vuotiaana, kun lapsi ei pysynyt missään yhteisissä tilanteissa (esim. aamupiirillä) paikallaan, ei ruokailussa, ei missään, missä olisi pitänyt osata olla edes hetki yhdessä kohtaa. Hän kieriskeli lattialla ja vaelteli. Lisäksi tuli häiriökäyttäytymistä, tönimistä, kiusaamista, kovaäänisiä kiljahteluja yms.
Kaikki siirtymätilanteet vaikeita, lähtemiset, tulemiset, pukemiset. Omantoiminnan ohjauksen vaikeutta.
Kaupassa saattoi mennä hyllylle ja vetää pakkauksia alas hyllystä, ja se oli hänestä vain kivaa. Hän oli myös liian tuttavallinen ventovieraille, meni lähelle kyselemään ihan mitä vain (impulsiivisuutta).
Ei mitenkään kivaa, mutta psykologin, toimintaterapeutin ja neurologin yhteistyössä sitten tuli adhd-diagnoosi. Meillä asia eteni alun perin terv.keskuspsykologin kautta.
AP, suositten, että käyt esim adhd-liiton sivuilla lukemassa, tutkimassa, ja jos koet, että pitää ottaa yhteyttä, niin ota puheeksi koulupsykologin kanssa! Lapsen parhaaksihan te haluatte toimia. Älä välitä tämän palstan epäasiallisista kommenteista. Tsemppiä! Adhd-liitosta voi myös tilata materiaalia. Esim. kirjanen "Kyllä me selviämme" on ollut itselle avartava ja tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi yksi perheestä on tuollainen, ja muut neljä paljon rauhallisempia?
isä ja äiti on molemmat lievästi "erityisiä" juuri tuon levottomuuden ja keskittymiskyvyttömyyden lailla ja näin meillä sitten ne puolet yhdistyi lapseksi jolla on ADHD. ADHD on periytyvä, että sitähän ei tiedä jos suvussa on ollut jokunen villi lapsi ennenkin, tai sitten adhd:n toinen ääripää, se haaveilija-rauhallinen, laiskahko uneksija.
-alempi vastaaja-
ootko polttanu raskauden aikana? se aiheuttaa ac/dc:tä?!ootko joku teiniäippä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootko polttanu raskauden aikana? se aiheuttaa ac/dc:tä?!ootko joku teiniäippä?
ilmankos oot tommonen
tämä palstahan on täynnä adhd-lasten vanhempia, eli niitä,jotka eivät saa/viitsi laittaa huonosti käyttäytyvää kakaraansa kuriin,niille haetaan adhd-"diagnoosi".
tervetuloa joukkoon!