Ja sitten ilmeisesti skaba pystyyn: Kuka on imettänyt lyhimmän ajan?

imetin 5viikkoa ja tokaa noin 1kk. hyvin kasvavat korvikkeella :)

kuopusta 4kuukautta (osittaisimetys)

Huusi koliikkia, luulin ettei multa tule maitoa tarpeeksi. Jouduin vielä syömään lääkkeitä, joiden kanssa ei voi imettää, loppui siihen se vähäkin imetys. Toisella kerralla tuli ihan hyvin maitoa ja imetin 8kk.

Ja ylpeä siitä.

Tai "imetin" eli pumppailin ja läträsin rintakumin kanssa.



Lapsi oli syntyessään niin pieni, että ei jaksanut imeä rintaa vaan synnäriltä asti annettiin helpommasta pullosta maitoa ja ekat maidot oli luovutettua äidin maitoa kun piti heti antaa annos.



Aikaa myöden koin sen miljoona kertaa helpommaksi itse kullekin, että vauva sai kaiken ruokansa pullosta ja pumppailun lopetin hyvällä omatunnolla kun nanni tuntui tekevän tehtävänsä.

Muita imetin pitempään.

ainoastaan synnytyssalissa. Loput 3vk lypsin maitoa ja annoin enimmäkseen korviketta. 4. viikko en enää viitsinyt lypsää ja siirryin kokonaan korvikkeeseen. Hyvin ovat kasvaneet ja terveitä olleet.

kysymys edellä vastanneelle: miten se maitoallergia esti imettämästä?

en edes aloittanut

1 onnistunut imetys takana! Lypsämällä loppuaika.

sitten siirrytty velleihin ja kiinteisiin..

lapsellani on ollut maitoallergia. Vauva herkistyy maidolle äidinmaidon kautta. Äiti voi jatkaa imetystä jos jaksaa olla tosi tiukalla imetysdieetillä eli jättää aivan kaiken maitoa sisältävän ruoan pois omasta ruokavaliostaan. Tarkoittaa siis pahimmillaan, että mikään, missä on maitoproteiinia edes vähän eli ole itselle sopivaa syötävää. Pelkkä maidon ja jugurttien syömisen lopetus ei riitä. Itse olin jo lopettanut imetyksen, kun allergia todettiin, mutta en usko, että olisin jaksanut noudattaa noin tiukkoja rajoituksia, suurin piirtein mitään ei voisi syödä, pahimmassa tapauksessa myös naudanliha karsitaan pois. Helpompaa on siis antaa erityiskorviketta pullosta kuin ruveta pelaamaan oman ruokavalion kanssa.

kysymys edellä vastanneelle: miten se maitoallergia esti imettämästä?

kyse ollenkaan. Imetyksensä sössineet eivät vaan kykene käsittelemään asiaa.

Ei se kuule ole mikään niin mahdoton asia, etteikö siitä yli pääsisi. Tai sitten ei ole ihan normaalisti tolkuissaan, jos se iän kaiken vaivaa. Tokihan se lyhyt imetys aikanaan harmitti ja paljonkin. Mutta onneksi toisella kerralla en "sössinyt", kuten asian ilmaisit.

Imetyksensä sössineet eivät vaan kykene käsittelemään asiaa.

En ole imettänyt kertaakaan. Lapsi syntyi keskosena joten piti luopua ajatuksesta heti kättelyssä. Myöhemmin siitä ei enää tullut mitään.



Harmittaahan tuo, olisin varmaan muuten imettänyt pitkään ja hartaasti, jos olisin pystynyt. Toivottavasti lapsi selviää ilman diabetestä...korvikehan on yksi riskitekijä (+ altistava geeni, joka on joka viidennellä + entero-virus-tartunta).

kyse ollenkaan. Imetyksensä sössineet eivät vaan kykene käsittelemään asiaa.

muuta kuin muodon vuoksi synnärillä. Korvikevauva on niin helppo.

En ole imettänyt kertaakaan. Lapsi syntyi keskosena joten piti luopua ajatuksesta heti kättelyssä. Myöhemmin siitä ei enää tullut mitään.

Harmittaahan tuo, olisin varmaan muuten imettänyt pitkään ja hartaasti, jos olisin pystynyt. Toivottavasti lapsi selviää ilman diabetestä...korvikehan on yksi riskitekijä (+ altistava geeni, joka on joka viidennellä + entero-virus-tartunta).

lypsin lypsin, lypsin ja lypsin. Jakun imetystä pystyi opetella opeteltiin se ja imetin lasta 1,5 vuotiaaksi. Lapseni on saanut 1 dl:n luovutettua maitoa, muuten minun omaani.

t. se toinen keskosen äiti, jolla maitoa ei noussut vaikka olisi seisonut päällään ja lypsänyt yöt (ja päivät) läpensä.

Olin hyvin pettynyt, kun en pitempään pystynyt imettämään. Tätä toista yritän imettää mahdollisimman pitkään.