Miksi noissa synnytysohjelmissa äidit rötköttää paikallaan koko avautumisvaiheen ajan?

vai kuinka monella synnytys avautumisvaiheineen, ponnistusvaiheineen ja jälkeisten syntymineen ( + vauvan pesemiset ja pukemiset ) kestää alle tunnin...

kun joskus katselee niitä synnytysohjelmia amerikasta missä sängynlaidat ylhäällä... ja paljon muutakin siellä ihmetyttää (esim koko suku mukana)... t kätilö

itse kun olin menossa synnyttämään kolmatta alstamme niin kerkesin olla 1/2 tuontia sairaalassa ennenkuin lapsi syntyi.

Kun laitetaan puudutus niin siinä vaiheessa ei saa lähteä sängystä.

Ja sekin että jos synnyttäjä odotteleen anestesialääkäriä siinä sängyllä että saisi sen puudutuksen. Sattumalta kuvattu just ne kohdat.

toinen juttu mitä itse ihmettelin että miksi se yksi synnyttäjä makaa selkä suorana sängyllä.

Omasta mielestäni helpompi ponnistaa kun on puoli-istuvassa asennossa.

Ei liity tähän mutta saatikka jos oma veli tai isäni olisi vieressä. oliko siinä ohjelmassa se lippispäinen mies sen synnyttäjän veli?

vai kuinka monella synnytys avautumisvaiheineen, ponnistusvaiheineen ja jälkeisten syntymineen ( + vauvan pesemiset ja pukemiset ) kestää alle tunnin...

En ymmärrä miksi noita synnytysohjelmia nykyisin tulee lähes joka kanavalta. En myöskää ymmärrä niitä naisia, jotka suostuvat synnytysensä kuvaamiseen ja sen näyttämiseen tv:ssä ympäri maailmaa.

ja sitä ihmispaljoutta. En tasan olisi huolinut synnytykseen mukaan muita mieheni lisäksi.

Sen sijaan nuo uskonnolliset rituaalit ja kulttuurien erikoistavat ovat kiinnostavia.



Samaten omat omituisuuden synnytyksissä asettuvat mittasuhteisiinsa, kun näkee että toisillakin on kummallisia synnytystapoja rummutuksesta rukouksiin.



Ehkä synntysohjelmia tulee silti liikaa. En tiedä.

Lähinnä olin keinutuolissa ja säkkituolin päällä avautumisvaiheen - yritin kyllä liikkumista ja kävelyä, kuten myös ammeessa lilluttelua, vaan ei tullut helpotusta kipuihin.

ohjelmissa on moenelaista, kiikkustuolia ja palloa.



Jenkeissä taitaa olla perussairaaloissa tuo sänkymeininki, mutta eri vaihtoehtojahan siellä ei sitten puutu, varmaan rahalla saat niin erikoisen ympäristön ja menetelmät kuin haluat...



Itse kylä makasin loppuvaiheen kyljelläni kippurassa. Se vaan oli minulle paras tapa sietää poltot. Avautumisen alkuvaiheessa aktiivisuus ja liikkuminen auttoi, mutta lopussa kaikki energia meni rentoutumiseen ja siihen, että ei panikoinut kipua. Ajatus seisomisesta oli lähinnä sietämättömän vaikean tuntoinen.

..oletteko kiinnittäneet huomiota äitien ja isien KOKOON? siis onko yhtään jaksoa, jossa ns. normaalipainoiset vanhemmat? En siis ole itsekkään mikään mallivartalo, tai sitä ihannoiva, mutta jotenkin mielestäni tehty äitiys mahdollisimman "rumaksi", kun joka jaksossa hikinen kukkamekko päällä oleva nainen lyhyenlännän, pyöreän miehen kanssa.. Ja puhumattakaan siitä koko suvun synnyttämiestä. Ällöä mielestäni! Paljonkahan ne maksaa sit kun tuollaseen osallistuu.. Vuoden mäkkäriannokset? ;)



Niin ja piti vaan vielä sanomaan, että harvemmin (??) niillä on ongelmia raskauden aikaisen verensokerin kanssa.. ärsyttävää, kun itte suht, normaalipainoinen ja suht. terveellisesti ikänsä syönyt kärsii moisista vaivoista..



Nimimerkillä tänään ärsyttää kaikki rv 37..

Itse en ole yhdessäkään synnytyksessä maannut sängyssä, vaan on ollut kiikkutuolia, jumppapalloa, suihkussa käyntiä ja niin edelleen. Sänkyyn olen noussut vasta kätilön pyynnöstä ponnistamaan ja siinäkin lähes istuvassa asennossa.

Mutta jenkeissä tehdään paljon enemmän sektioita ja näköjään annetaan myös sellaisia määriä epiduraalia, ettei äidit juuri pysty sängystä liikahtamaan. Myös ponnistusasennot on usein hirveitä, ihan makuultaan. Minusta kivut korostuu avuttomana makuuasennossa.

Ja ihan ekaa kertaa lukuunottamatta olen kylla maannut selallani sangyssa, epiduraalin takia naas, sen jalkeen ei saa enaa liikkua. Taalla annetaan se aika varhaisessa vaiheessa synnytysta ja itselleni se on ollut se paras ratkaisu, ekassa synnytyksessa yritin sinnitella tuntikausia ilman mutta tilanne ei edennyt ollenkaan, olo oli niin kivulias etta olin kaytannossa yhteistyokyvyton ja lapselle tuli jo tukalat oltavat, ja sitten katilot jo pyysivatkin minua ottamaan epiduraalin (nain viela maassa, jossa sita ei edes yleensa suosita)... Se toimikin sitten hyvin, ja seuraavissa olen ottanut epiduraalin heti kun sen on saanut. Mutta siis veikkaan etta tuohon ap:n kysymykseen on vastauksena tuo epiduraali.

Vain ihan alussa pystyin istumaan keinutuolissa. Yksinkertaisesti jalat eivät kantaneet. Kerran erehdyin menemään suihkuun, kun kätilö ajatelin, että se auttaisi niihin hirveisiin kipuihin. No ei auttanut, enkä meinannut päästä sieltä pois vaan jouduin pitkään odottamaan voimia istuen jakkaralla. Ihan tuskainen reissu. Siispä makasin sängyssä hammasta purren koko ajan :)

lepään aina supistusten välissä kunnolla rötköttäen. Monessa synnytyksessä ne on olleet niin rajuja ja intensiivisiä, ettei kertakaikkiaan ole riittänyt yhtään voimia liikauttaa kättäkään, olen ollut siis ihan heikkona ja rättinä.



Ja sillon kun on voimia ollut, nin siinä sängylläkin voi vaihtaa asentoa, esim. sängynpääty nostettu pystyyn ja olen polvillaan sängyllä, nojaan sängynpäätyyn ja siinä voi keikutella lantiota, olla kontillaan jne.



Sillon kun olen kokeillut jotain kävelyä ja jumppapallolla tasapainoilua jne., niin tuntuu ettei ne ole niin hirveästi auttaneet, mutta vieneet voimia kyllä.



Eli mulla on aina tärkeämpää voimien säästäminen ponnistusvaiheeseen, avautumisvaiheessa vain pieni liikehdintä ja heijaus ja asentojen vaihtelu jen. riittää, sängyllä jossain asennossa on muuten ihanan leppoisaa ja rauhallista.

oli niin, että ihan alussa pystyin oleen suihkussa ja liikkumaan, mutta kun supparit yltyivät pahemmiksi niin jotenkin oli helpoin vain olla ja pötköttää. En todellakaan halunnut liikkua siinä olotilassa. (synnytys tosin oli todella nopea, kun kesti yhteensä 1,5h)

100-kiloinen ruho pumpataan täyteen lääkkeitä ja sitten tungetaan mamma sänkyyn, hyvä ettei vielä köytetä kiinni. Tuosta on kyllä luonnollisuus kaukana



Terv. 2xluomosynnyttäjä (ja helposti tuli)

on edenneet hurjaa vauhtia aina kun olen seisonut, kun olen joutunut synnytyksissäni makaamaan esim. Käyrillä olon, puudutuksen laiton jälkeen hetken ei avautuminen ole juuri edistynyt supistuksista huolimatta, seisten taas avautuminen on tapahtunut ihanan nopsaan kun vauvan pää painaa kohdunsuuta.

Ja ihan yhtä kamalaa katsottavaa oli suomalainen sairaala-sarja. Satuin katsomaan muutaman jakson jossa näytettiin synnytys ja sen jälkeen näin järkyttäviä painajaisia omaa tulevaa synnytystä peläten. Niissä oli kaikki mitä eniten pelkäsin: huone täynnä porukkaa, kirkkaat valot, piuhoja ja piikkejä ja äiti naulittu sänkyyn muiden armoille. Ihan kamalaa katsottavaa!



Ois muuten ihan mielenkiintoista kuulla miksi ihmeessä joku haluaa tv-kamerat mukaan synnytykseensä!??

Mä en kyllä paikallani maannut, en pystynyt.Mutta lapsi syntyikin alle tunnissa.

Mulla oli ainakin supistukset niin rajut ettei pysynyt jaloillaan. Kun vihdoin sai spinaalin niin oli niin kuitti että halusi vain levätä.

Eiköhän noissa ohjelmissa ole enimmät pätkitty pois ja jenkkien meininki on hieman erillaista kuin täällä. Eihän siellä saa edes potilaat kävellä sairaalasta ulos vaan saatetaan pyörätuolissa ovelle ettei vaan satu mitään vahinkoa. Luuletko että siellä annetan äidin harhailla pitkin käytäviä?

Enkä nyt siis syyllistä äitejä vaan terveydenhuoltohenkilökuntaa, mistä ihmeestä tuo käsitys on tullut että avautumisvaiheessa kannattaa maata kippurassa sängyssä tuntikausia? Selvää on, että liikkuminen useimmilla helpottaisi kipuja ja synnytyksen etenemistä, ja lähes joka jaksossa tuossa "vauva tulossa" -ohjelmassa joku vuoren kokoinen äiti makaa tuskissaan tunteja sängyssä ennenkuin saa luvan ponnistaa. En voi ymmärtää!