Pitääkö suurperheissä (4 lasta tai enemmän) olla tiukempi kuri?

kyllä meillä lapset osaa käyttäytyä ihan nätisti ilmankin. En ole tullut edes ajatelleeksi, että ruokapöydässä joku pelleilisi, kun ei sellaista ole meillä koskaan tapahtunut.

kyllä meillä lapset osaa käyttäytyä ihan nätisti ilmankin. En ole tullut edes ajatelleeksi, että ruokapöydässä joku pelleilisi, kun ei sellaista ole meillä koskaan tapahtunut.

Vai ovatko kaikki jo yli 10-vuotiaita ja aika on kullannut muistot:)?

Ei meidän perheessä mitenkään normaalia tiukempi kuri ole. Lapset osaavaat kyllä käyttäytyä ilman mitään erityis sääntöjä.



Jos meillä joku pelleilee, riittää yleensä huomautus, eikä normaalisti kyllä muut lapset lähde mukaan mihinkään pelleilyihin, kyllä lapset ihan yksilöllisesti toimivat. Eivät "laumassa". Meillä on kuusi alle 10 vuotiasta lasta ja en ole itse huomannut että tarvitsisi jotain erityis kuria.

ja sama on kokemus. Ei sen kummempi kuri kuin muillakaan. Ei ole koskaan pelleilty pöydässä.

Tai ehkä se johtuu siitä, että sitä pelleilyä ei ole siedetty ja on heti pienestä asti opetettu, että pöydässä syödään.



Mutta näin kai tehdään kahden lapsen perheissäkin, joten en koe sen olevan normaalia kovempaa kuria.



Ihan tavallinen kuri ja kasvatus. Johdonmukaista alusta asti niin hyvin on mennyt. Mutta oletan tämän olevan tavallista yhden ja kahden lapsen perheissäkin.

jossa ainakin PITÄISI olla tiukempi kuri ja paremmat säännöt. Vanhemmat lapset tekevät suurinpiirtein miten haluavat. Ei mitään käytöstapoja. Äiti sipsuttelee suurinpiirtein varpaillaan näiden lasten ympärillä ja yrittää pitää heidät tyytyväisinä. Joskus tekisi mieli karjua niille muksuille että hei nyt lopetatte ton ja opetelkaa pyytämään kiltisti!



Perheen tyttö 7v uhmailee kuin joku pieni uhmis. Näin on aina tehnyt niin kauan kuin muistan... Kamalaa katseltavaa!

Jos isompia joutuu komentamaan niin nuoremmat tottelee ja oppii siinä samalla. Eli lapset oppivat toisiltaan.



Todella hyvin käyttäytyvät kun ollaan jossain julkisella paikalla/juhlissa ym.

Enemmän tuolla näkee 1-2 -lapsisia perheitä joiden vanhemmat on helisemässä oman jälkikasvunsa kanssa.



Meillä kuusi lasta, 2-14v

oli heitä sitten yksi tai seitsemän!



Meillä ei riekuta/nirsoilla ruokapöydässä, juosta/kiipeillä sisällä, hilluta/huudeta saunatiloissa...samat säännöt oli jo rauhallisella esikoistyttärellä kuten vilihakalla kuopuspojallakin on nyt ja minä ylipiällikkönä valvomassa.

ja pienin 3,5v yrittää jatkuvasti pelleillä ruokapöydässä. On sanottu nätisti ja vähemmän nätisti. Juoksee välillä pöydästä pois, kiertelee ja kaartelee. En tiedä sitten miksi. Vanhemmista sisaruksista toinen on aina istunut tosi hienosti ja tehnyt kuten sanomme, toisella on asperger ja siinä on ollut ongelmia. Ei pienenä osannut ollenkaan istua pöydässä, istui usein väärinpäin jne:).



Että en sitten tiedä miten tämän pienimmän saisimme jotenkin "opetettua". Kylässä tosin kyllä istuu aina nätisti. Se on vain kotona kun hän vähän riekkuu. Ylipäätään ei myöskään ole kovin kiinnostunut syömisestä, joten ehkä johtuu siitä sitten?

oli heitä sitten yksi tai seitsemän! Meillä ei riekuta/nirsoilla ruokapöydässä, juosta/kiipeillä sisällä, hilluta/huudeta saunatiloissa...samat säännöt oli jo rauhallisella esikoistyttärellä kuten vilihakalla kuopuspojallakin on nyt ja minä ylipiällikkönä valvomassa.

yksilapsisilla ei ole yhtä tiukkaa kuria kuin useampilapsisilla. TAi sitten satun vain tuntemaan tällaisia perheitä. Mielestäni myös yhden lapsen kanssa voi ottaa rennommin, useamman lapsen kanssa ei. Lisäksi joukossa tyhmyys tiivistyy, jos yksi aloittaa jonkin jutun, pienemmät seuraavat perässä.

Siinä mielessä minusta on oltava tiukka kuri, että on paljon asioita, joissa ei voida alkaa joustamaan yhden lapsen kohdalla siksi, että jos kaikki neljä haluavat toimia omalla tavallaan, ollaan jo liemesssä. No, se ei ehkä ole kuria vaan sääntöjä.



Esimerkkinä arki-illat:

Meillä laitetaan tv aina kiinni klo 20. Jos ei sitä enne olla ehditty iltapalalle, niin silloin viimeistään iltapala ja hampaidenpesu + muut peseytymiset. Sitten pienemmille luetaan iltasatu ja heidät laitetaan nukkumaan, koululaiset menevät sänkyihinsä ja saavat lukea hetken aikaa.

Jos meillä olisi neljän lapsen sijasta esim. vain kaksi koululaista, eivät näm arkirutiinit todennäköisesti olisi näin tiukkoja.



Toinen esimerkki, ruokailut:

Kaikki syövät sitä ruokaa, mitä on tarjolla. Kaikkea maistetaan (paitsi jos on jotakin lisuketta, josta tiedetään, että lapsi/lapset ei tosiaankaan tykkää) ja tietty määrä syödään; koululaisten kohdalla se tarkoittaa kohtuullista annosta kokonaan, pienempien kohdalla jotakin tiettyä määrää annoksesta, jos ruoka ei maistu kokonaan. Pöydässä ei pelleillä. Jos spelleillään, mennään omaan huoneeseen ja tullaan takaisin, kun ollaan valmiita käyttäytymään. Mitä siitä tulisi, jos neljä lasta alkaisi jokainen vaatia jotakin muuta ruokaa tai jokainen pelleilsi pöydässä?

Jos lapsia olisi vähemmän, voisi yksittäisen lapsen toiveita/erikoisvaatimuksia noudattaa ehkä helpommin.



Toisaalta, kaipaavathan kaikki lapset kuria ja sääntöjä, oli heitä sitten yksi tai yksitoista!

Uskon, että teillä kyky hallita tilennetta ja olette vahvoja vanhempia.



Eli toisin sanoen teillä voi olla kova kuri luonnostaan ihan hissuksen. Ei siinä kummosia rangaistuksia tarvita kun vanhemmilla valmiiksi tilanne hallussa ja auktoriteettia.



Poikkeuksia tietenkin löytyy, jossa lapset kasvaa pellossa.

Siinä mielessä minusta on oltava tiukka kuri, että on paljon asioita, joissa ei voida alkaa joustamaan yhden lapsen kohdalla siksi, että jos kaikki neljä haluavat toimia omalla tavallaan, ollaan jo liemesssä. No, se ei ehkä ole kuria vaan sääntöjä. Esimerkkinä arki-illat: Meillä laitetaan tv aina kiinni klo 20. Jos ei sitä enne olla ehditty iltapalalle, niin silloin viimeistään iltapala ja hampaidenpesu + muut peseytymiset. Sitten pienemmille luetaan iltasatu ja heidät laitetaan nukkumaan, koululaiset menevät sänkyihinsä ja saavat lukea hetken aikaa. Jos meillä olisi neljän lapsen sijasta esim. vain kaksi koululaista, eivät näm arkirutiinit todennäköisesti olisi näin tiukkoja. Toinen esimerkki, ruokailut: Kaikki syövät sitä ruokaa, mitä on tarjolla. Kaikkea maistetaan (paitsi jos on jotakin lisuketta, josta tiedetään, että lapsi/lapset ei tosiaankaan tykkää) ja tietty määrä syödään; koululaisten kohdalla se tarkoittaa kohtuullista annosta kokonaan, pienempien kohdalla jotakin tiettyä määrää annoksesta, jos ruoka ei maistu kokonaan. Pöydässä ei pelleillä. Jos spelleillään, mennään omaan huoneeseen ja tullaan takaisin, kun ollaan valmiita käyttäytymään. Mitä siitä tulisi, jos neljä lasta alkaisi jokainen vaatia jotakin muuta ruokaa tai jokainen pelleilsi pöydässä? Jos lapsia olisi vähemmän, voisi yksittäisen lapsen toiveita/erikoisvaatimuksia noudattaa ehkä helpommin. Toisaalta, kaipaavathan kaikki lapset kuria ja sääntöjä, oli heitä sitten yksi tai yksitoista!

Juuri tuota tarkoitinkin, eli kai lähinnä sääntöjä enkä kuria. Tuo on totta, että tietyissä tilanteissa ei vain voi mennä yhden lapsen mielen mukaan, vaan kaikkien pitää sopeutua siihen että klo 20 lopetetaan esim. tv:n töllötys.

Tai tuo ruokajuttu on myös mielestäni just sellainen että yhtä ruokaa tehdään ja sitä kaikki syö.

Myös tietysti sitä, että jokainen lapsi ei voi vaatia sitä huomiota just ja nyt vaan pitää oppia vähän odottamaan ja joustamaan.

ap

Siinä mielessä minusta on oltava tiukka kuri, että on paljon asioita, joissa ei voida alkaa joustamaan yhden lapsen kohdalla siksi, että jos kaikki neljä haluavat toimia omalla tavallaan, ollaan jo liemesssä. No, se ei ehkä ole kuria vaan sääntöjä. Esimerkkinä arki-illat: Meillä laitetaan tv aina kiinni klo 20. Jos ei sitä enne olla ehditty iltapalalle, niin silloin viimeistään iltapala ja hampaidenpesu + muut peseytymiset. Sitten pienemmille luetaan iltasatu ja heidät laitetaan nukkumaan, koululaiset menevät sänkyihinsä ja saavat lukea hetken aikaa. Jos meillä olisi neljän lapsen sijasta esim. vain kaksi koululaista, eivät näm arkirutiinit todennäköisesti olisi näin tiukkoja. Toinen esimerkki, ruokailut: Kaikki syövät sitä ruokaa, mitä on tarjolla. Kaikkea maistetaan (paitsi jos on jotakin lisuketta, josta tiedetään, että lapsi/lapset ei tosiaankaan tykkää) ja tietty määrä syödään; koululaisten kohdalla se tarkoittaa kohtuullista annosta kokonaan, pienempien kohdalla jotakin tiettyä määrää annoksesta, jos ruoka ei maistu kokonaan. Pöydässä ei pelleillä. Jos spelleillään, mennään omaan huoneeseen ja tullaan takaisin, kun ollaan valmiita käyttäytymään. Mitä siitä tulisi, jos neljä lasta alkaisi jokainen vaatia jotakin muuta ruokaa tai jokainen pelleilsi pöydässä? Jos lapsia olisi vähemmän, voisi yksittäisen lapsen toiveita/erikoisvaatimuksia noudattaa ehkä helpommin. Toisaalta, kaipaavathan kaikki lapset kuria ja sääntöjä, oli heitä sitten yksi tai yksitoista!

Juuri tuota tarkoitinkin, eli kai lähinnä sääntöjä enkä kuria. Tuo on totta, että tietyissä tilanteissa ei vain voi mennä yhden lapsen mielen mukaan, vaan kaikkien pitää sopeutua siihen että klo 20 lopetetaan esim. tv:n töllötys. Tai tuo ruokajuttu on myös mielestäni just sellainen että yhtä ruokaa tehdään ja sitä kaikki syö. Myös tietysti sitä, että jokainen lapsi ei voi vaatia sitä huomiota just ja nyt vaan pitää oppia vähän odottamaan ja joustamaan. ap

sekä vuoroaan että huomiota. Ainahan ei ole kivaa, että ei saa aikuisen huomiota juuri silloin kun haluaa, mutta kääntöpuolena sitten on se, että on sisaruksia, joilta sitä huomiota myös voi saada ja joiden kanssa voi tehdä kaikenlaista, esim. pelata, leikkiä, askarrella jne.

11

lapsi sitten saa valkata ruokaa ja katsoa illalla telkkaria niin myöhään kuin haluaa jne...



Aika erikoista.



Meillä kyllä saa isommat katsoa telkkaria myöhempään viikolla kuin pienet. Ei meillä enää murkkuja panna nukkumaan klo 21, kuten ala-astelaiset.

Ja kyllä jokainen on saanut tykätä siitä ruoasta, mistä haluaa. Jos ei tämänpäiväinen ruoka ole jonkun herkkua, saa syödä vähemmän ja ottaa leipää. Ei ole ollut pakko syödä siksi vain, että ollaan suurperhe.

Toinen päivä sitten on toisen lempiruokaa.



Onko tosi, että yhden lapsen perheissä ei sitten pidetä mitään sääntöjä vaan pompitaan lapsen pillin mukaan.

lapsi sitten saa valkata ruokaa ja katsoa illalla telkkaria niin myöhään kuin haluaa jne... Aika erikoista. Onko tosi, että yhden lapsen perheissä ei sitten pidetä mitään sääntöjä vaan pompitaan lapsen pillin mukaan.

ja kyllä tämä poika esim. aina itse päättää milloin ja mitä katsoo telkusta. Tämä äiti valitti mulle, että kun poika vain katsoisi telkkua eikä keksi muuta tekemistä??! Mä olin vähän että niin, ehkä lapsi tekee niin koska hänen ANTAA niin tehdä? Toki en sitä sanonut mutta ajattelin... Koska kyllä meilläkin tyttöni katsoisi telkkua vaikka koko päivän jos suostuisin siihen että hän laittaisi sen aina päälle milloin tahansa...

Eikä meidänkään lapset menisi ulos jos en heitä aina patistaisi siihen. Minusta nykyään kuunnellaan jo liikaa ihan pienenkin lapsen mielipidettä. Kun ei se lapsi aina (eikä yleensä) itse tiedä parastaan! Kyllä kai lapsi söisi suklaata ja töllöttäisi telkkua kaiket päivät jos saisi?

lapsi sitten saa valkata ruokaa ja katsoa illalla telkkaria niin myöhään kuin haluaa jne... Aika erikoista. Meillä kyllä saa isommat katsoa telkkaria myöhempään viikolla kuin pienet. Ei meillä enää murkkuja panna nukkumaan klo 21, kuten ala-astelaiset. Ja kyllä jokainen on saanut tykätä siitä ruoasta, mistä haluaa. Jos ei tämänpäiväinen ruoka ole jonkun herkkua, saa syödä vähemmän ja ottaa leipää. Ei ole ollut pakko syödä siksi vain, että ollaan suurperhe. Toinen päivä sitten on toisen lempiruokaa. Onko tosi, että yhden lapsen perheissä ei sitten pidetä mitään sääntöjä vaan pompitaan lapsen pillin mukaan.

Ihan mielenkiinnosta kyselen vain. Meillä nimittäin esikoinen on 12-v (on vielä ala-asteella eli kutosella) ja hän ainakin tarvitsee pitkän yöunen. Jos ei ala nukkuman viimeistään klo 21.30, kouluaamuna herääminen on kammottavan vaikeaa. Toki sitten viikonloppuiltoina voi valvoa pidempään ja katsoa vaikka telkkariakin klo 21 jälkeen (jos sieltä tulee jotakin 12-v:lle sopivaa), kun pienet on saatu nukkumaan.

Sitä en sitten tiedä, miten yhden tai kahden lapsen perheissä noin yleisesti toimitaan, mutta ainakin niissä, joita tunnen, ovat säännöt selvästi lepsumpia kuin meidän 4-lapsisessa perheessämme. Miksi niin on, ei voi tietää.

t.11

Herätys on klo 8. Ihan hyvin tulee heille unta. On naivia kuvitella, että nämä murkut nukkuisivat jos panisin heidät petiin yhtä aikaa pienempien kanssa. Kyllä he katsovat monesti telkkarista jotain sarjaa klo 21-22.

Siinä mielessä minusta on oltava tiukka kuri, että on paljon asioita, joissa ei voida alkaa joustamaan yhden lapsen kohdalla siksi, että jos kaikki neljä haluavat toimia omalla tavallaan, ollaan jo liemesssä. No, se ei ehkä ole kuria vaan sääntöjä. Esimerkkinä arki-illat: Meillä laitetaan tv aina kiinni klo 20. Jos ei sitä enne olla ehditty iltapalalle, niin silloin viimeistään iltapala ja hampaidenpesu + muut peseytymiset. Sitten pienemmille luetaan iltasatu ja heidät laitetaan nukkumaan, koululaiset menevät sänkyihinsä ja saavat lukea hetken aikaa. Jos meillä olisi neljän lapsen sijasta esim. vain kaksi koululaista, eivät näm arkirutiinit todennäköisesti olisi näin tiukkoja. Toinen esimerkki, ruokailut: Kaikki syövät sitä ruokaa, mitä on tarjolla. Kaikkea maistetaan (paitsi jos on jotakin lisuketta, josta tiedetään, että lapsi/lapset ei tosiaankaan tykkää) ja tietty määrä syödään; koululaisten kohdalla se tarkoittaa kohtuullista annosta kokonaan, pienempien kohdalla jotakin tiettyä määrää annoksesta, jos ruoka ei maistu kokonaan. Pöydässä ei pelleillä. Jos spelleillään, mennään omaan huoneeseen ja tullaan takaisin, kun ollaan valmiita käyttäytymään. Mitä siitä tulisi, jos neljä lasta alkaisi jokainen vaatia jotakin muuta ruokaa tai jokainen pelleilsi pöydässä? Jos lapsia olisi vähemmän, voisi yksittäisen lapsen toiveita/erikoisvaatimuksia noudattaa ehkä helpommin. Toisaalta, kaipaavathan kaikki lapset kuria ja sääntöjä, oli heitä sitten yksi tai yksitoista!

t. äiti X 7

meillä on tiettyjä sääntöjä, joita ei ehkä ole sillälailla tarpeen pitää yhden lapsen perheissä. Lapsia on siis monta taaperosta teiniin.

Esim. on itsestään selvää, että jokainen huolehtii aamulla hampaanpesut, vaatteiden vaihdon ja hiusten harjaamisen, pienimpiä autetaan siihen asti kun apua tarvii, mutta esim. 4-5-vuotias on meillä jo suht omatoiminen näissä.

Koululaiset huolehtivat itse heräämisensä ja aamutoimet, sekä sen, että ehtivät itse kouluun. Toki pienimpien koululaisten kohdalla varmistan, että näin tapahtuu (ja tapahtuukin).

Meillä syödään ruoka-aikoina, ei muulloin, muutenhan jääkaappi voisi olla ihan tyhjä esim. teini-ikäisten jäljiltä. Joitain juttuja voi olla tarjolla rajoitettu määrä (esim. pihvejä 1 per nenä, jogurtteja 1 per nenä jne.), tämä siksi, ettei kukaan jää ilman. Karkkipäivä on kerran viikossa.

Illalla kukin tulee harrastuksistaan tai kavereiltaan suoraan kotiin, ilman erityistä huolehtimista. Illalla pienet menee tiettyyn aikaan nukkumaan, teinit menee siihen aikaan, kun tuntevat itsensä väsyneiksi ja huolehtivat, että jaksavat sitten herätä aamulla. Koululaiset huolehtivat itse kouluasioistaan, tavaroistaan, läksyistään ja kokeistaan.

Jos joku tarvitsee apua, toinen auttaa. Toista ei satuteta ja vahingot korvataan ja pyydetään anteeksi. joskus voi saada rangaistuksiakin (joku etu menetetään tietyksi ajaksi).Myös vanhempia autetaan tarpeen mukaan. Mitä isommaksi kasvaa, sitä enemmän on vastuuta ja velvollisuuksia, mutta toisaalta myös vapautta ja joustoa. Vastuu lapsista ja lastenhoidosta on kuitenkin vanhemmilla.

Jonkun kohdalla joistain säännöistä joudutaan muistuttamaan, useimmiten pelisäännöt on kaikille selvät. Elämä on aika leppoisaa, emmekä nipota, monesti leikit leviää pitkin olohuonetta ja niin edelleen, mutta se ei ole vaarallista. Meillä harvoin kiukutellaan turhasta tai mangutaan tai vingutaan turhia. Enimmäkseen lapset on hyväntuulisia, reippaita ja mukavia ja yhteiselo on mukavaa.

Herätys on klo 8. Ihan hyvin tulee heille unta. On naivia kuvitella, että nämä murkut nukkuisivat jos panisin heidät petiin yhtä aikaa pienempien kanssa. Kyllä he katsovat monesti telkkarista jotain sarjaa klo 21-22.

arkisin telkkaria klo 21-22 välillä. 13 ja 14 -vuotiaat ovat toki vanhempia kui 12, mutta enpä usko antavani oman lapseni vielä ensi vuonnakaan katsoa myöhäisohjelmia. Sieltä ei ensinnäkään tule yleensä mitään tuon ikäisille sopivaa ja toisekseen, se uni ei tule heti kun telkkarin sulkemisen jälkeen menee sänkyyn. Minusta on parempi, että lapsi on sängyssä ja vaikka lukee kirjaa unen tuloa odotellessa (jos siis ei nukahda), kuin katsoisi myöhäisiä ja usein väkivaltaisia tv-ohjelmia. No, kukin tekee tavallaan ja ovathan lapsetkin yksilöitä.

11