Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla katellinen suurperheille :(
17.11.2009 |
Minua on jo jonkin aikaa ärsyttänyt suurperheet. Ja aina kun olen nähnyt äidin, jolla 3 lasta, tullut tunne, että meillekin kolmas lapsi. Haluaisin kolmannen lapsen vaikka heti. Mieskin haluaa kolmannen, mutta ei vielä, ehkä kolmen vuoden päästä. Esikoinen menee ensi syksynä esikouluun, nuorempi täytää pian kolme.
Kysyisinkin, onko kenelläkään vinkkejä, miten voisin asiaa ajatella, jotta voisin kukistaa itsestäni tuon kateuden siemenen. Ihnoan kaikenlaista kateutta, ja on kamalaa huomata itsessään jotain kateuden kaltaista. Olen jo yrittänyt lohduttautua sillä, että meillä on kaksi ihanaa lasta, ja se on jo paljon, mutta se ei auta. Ei myöskään lohduta lupaus kolmannesta lapsesta muutaman vuoden päästä. Varsinkaan, kun ikää on jo yli 30.
Kommentit (6)
että ajattelin tämän projektin olevan vielä kesken. Ajattelin siis, että meillä kyllä tulee olemaan se suurperhe, kun sinne asti keritään. Senkin uhalla, että enempää lapsia ei tulisi, eihän siitäkään koskaan voi satavarma olla. Ajattelin varmaan aika lujaa, koska kolmas lapsi sai varkain alkunsa... onneksi siis oli kuitenkin ihan suunniteltu, vaikkakaan ei ihan niin pian kuin se sitten päätti tulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä toivo lapsia keneltäkään pois. Iloitsen sukuun syntyvistä lapsista. Ei siitä ole kysymys.
Ärsyttää vain jotenkin se, kun tuntuu, ettei saa sitä mikä itselle kuuluisi, ja toiset saa ylenmäärin. Ei se silti tarkoita sitä, etteivät ihmiset saisi isoa perhettä perustaa.
Miksi odottaa vuosi pari, kun se odotus kestää 10 kk. Ja jos ei heti tärppää niin menee vuosi helposti.
Ja mitä se yksi lisävuosi tuo mukanaan?
Meillä on 4 alle 6- vuotiasta lasta ja tossa noi menee ihan mukavasti. Joka iässä on omia juttujaan, ja se vauva nollaa kuitenkin tilanteen uudestaan ja tuo ne vauva/taaperojutut jos niitä vältellään..
"Itselläni vihdoin hyväpalkkainen ja mukava työ."
Tuo on kanssa yksi asia, mikä mietityttää. Nyt kun on kotona, olisi järkevää hankkia lapset kerralla. Tuntuu tyhmältä mennä työelämään ja palata sieltä takaisin kotiin. Varsinkin kun itselläni ei ole työpaikkaa odottamassa. Voisi käydä niin, että pitkään hakee töitä, ja lopulta, kun työpaikka löytyy, olisi mahdollisuus hankkia kolmas lapsi. Sitten taas jäisin kotiin hoitamaan lasta. Olisiko minulla sitten nelikymppisenä enää hyvät työllistymismahdollisuudet? Ei tunnu kovin hyvältä suunnitelmalta.
Tuo "projekti on kesken" ajatus kyllä auttaa! Mutta usein pelottaa, että mitä jos projekti onkin jo loppu. Sitä joutuu väkisinkin miettimään tuota työelämäjuttua. Ei ole helppoa yhdistää työelämää ja äitiyttä.
Olen miettinyt, että olisi ihanaa saada vielä neljäs lapsi, mutta meilläkin taitaa olla jo lapsiluku täynnä. Lapset on ihania, mutta jossain vaiheessa vaan tulee oman jaksamisen ym. raja vastaan.
Puhuin tästä 7-vuotiaan esikoisemme kanssa, että haluaisiko hän vielä yhden vauvan meille. Hän sanoi mielestäni hyvin, että olisihan se kivaa kun tulisi vielä vauva, jos meillä olisi vasta kaksi lasta, mutta kun on jo kolme, niin sitten meitä olisi liikaa.
Noinhan se on. Se helpotti minua. :)
En jaksaisi enää aloittaa alusta vauvan kanssa, olen sen jo 3 kertaa kokenut ja meillä on jo niin monta lasta. Jos neljäs tulisi, ei se olisi mikään katastrofi, mutta hyvä näinkin.
Auttaisiko sinua se, että teillä on juuri tuo tilanne, mistä esikoisemme puhui - 2 lasta ja vielä se ihana optio saada kolmas?! Meillä se meni jo. :) Teillä on siis vielä se suloinen aika edessäpäin.
tselläni on kaksi lasta ja yksi lapsipuoli, joka asuu kanssamme. Vuavakuume on kova mutta olen alkanut miettimään onko järkevää enää aloittaa alusta koko rumbaa, kun nuorinkin on eskarissa jo ja itselläni vihdoin hyväpalkkainen ja mukava työ. Ikää on 33v, joten en ole vielä mitään lyönyt lukkoon.