Muita, jotka eivät ole puhuneet kenenkään aikuisen kanssa tänään?

On tää kotiäitiys välillä vaan niin ahdistavaa! Koko päivänä en ole suutani avanut..paitsi lapselleni. Pitääkin lähteä piristymään!

ei mua ahdista.

Eikä ahdista muakaan.

Juttuseurana kohta 3v ja 1v2kk.

Mies usein reissuhommissa ja aikuiset juttukaverit aika vähissä ihan arkena.



Kyllä itse ainakin kovasti aina odotan sitä hetkeä kun mies tulee töistä ja voin höpistä joutavista kotijutuistani jollekkin :)

pari sanaa aamulla vaihdoin, ennen kuin se lähti töihin. Musta on kyllä tosi ihanaa, että ei tarvii kenenkään muun kuin vauvan kanssa jutella!

Mies tulee kotiin vasta ensi viikolla. Tuskin jutellaan puhelimessakaan. Mesessä vaihdetaan kuulumiset jos satutaan yhtäaikaa koneelle. Eilen sanoin hei ja kiitos kaupan kassalle.

Tai siis keskuskeltiin näppiksillä :). Juttuseurana on ollut muuten 2,5v lapsi, ei siis kauheanälykästä keskustelua. Puistoonkaan ei lähdetty näin harmaana päivänä.

Mies on joutunut laman takia nyt olemaan jo yli vuoden toisella paikkakunnalla töissä. Työ jatkuu, jos jatkuu, aina 3 kk pätkissä, joten emme voi muuttaa perässä.



Olen kaikki viikot yksin kolmen lapsen kanssa. Mies just ja just ehti kolmannen synnytykseen. Turvaverkkoja on sen verran, että koulukyyti löytyy ja kavereita tapaan noin kerran tai pari viikossa.



Olen ihan paskana, en jaksa enää tätä yksinäisyyttä. Tuntuu, ettei meillä ole minkäänlaista parisuhdetta. En jaksa enää.

siis kyllä muidenkin :) mutta sullako siis pieni vauvakin?



onko sulla sukulaisia tai kavereita auttaan ollenkaan?

mua pahimmissa tilanteissa on auttanut ihan mesejuttelukin jos ei muu ja miehen kanssa myös juteltiin siellä iltaisin kun lapset nukkui,siis meilläkin oli tilanne et mies kaukana töissä..



ja se auttoi kun jaksoi raahautua johonkin perhekerhoon tmv

lähteminen oli aivan helvettiä,mutta siellä helpotti