G: Joulunpyhien "jakaminen" isovanhempien kesken?

Asutaan miehen äidin ja siskojen kanssa samalla paikkakunnalla ja anopin asunto on koko köörille liian pieni. Ollaan vuoroteltu miehen siskojen kans kenen luona on oltu sen aikaa kun joulupukki käy ja kahvit juodaan yhdessä mutta jokainen syö kotonaan paitsi anoppi on syöny meillä nyt parina viimevuotena. Muina pyhäpäivinä ollaan nähty millon missäki tai me ollaan käyty mun lapsuudenkodissa.



Nyt mennään mun lapsuudenkotiin ja ollaan varmaan ainaki tapaniin asti. Tää parinvuoden tauko johtuu isän kuolemasta ja siitä ettei äitillä ja veljellä oo ollu kovin joulufiilistä ja se jouluhössötys kuitenki on lapsille tärkeetä.



Nyt tästä eteenpäin varmaan taas vuorotellaan niin kauan ku hyvältä tuntuu.

Ollaan minun perheeni kanssa joka jouluaatto maalla (sukutalo). Oikea kunnon maalaisjoulu, missä serkukset juoksevat pitkin, olemme lumisotaa, käymme haudoilla, syömme yli sata vuotta vanhan pirtin pöydän ympärillä, pukki tulee. Serkuksia on nyt tällä hetkellä 8, joten vauhtia riittää. Myös ns. yksinäinen anoppini tulee mukaan tänä vuonna.

Ollaan minun perheeni kanssa joka jouluaatto maalla (sukutalo). Oikea kunnon maalaisjoulu, missä serkukset juoksevat pitkin, olemme lumisotaa, käymme haudoilla, syömme yli sata vuotta vanhan pirtin pöydän ympärillä, pukki tulee. Serkuksia on nyt tällä hetkellä 8, joten vauhtia riittää. Myös ns. yksinäinen anoppini tulee mukaan tänä vuonna.

Niin idylliseltä kun tuo kuullostaakin.. Eikö tuo ole aikamoista härdelliä? Rauhallinen joulu on aika kaukana minun mittapuuni mukaan ainakin.

Mutta meitä on niin moneen junaan ja joulun vietto tapójakin tietysti monenlaisia.

Mennään joko äitini luokse aatonaattona ja ollaan koko joulu siellä, joulupäivänä mennään sitten siskoni luokse ja käydään samalla enoni luona, joka asuu matkan varrella. Tapanina tullaan sitten kotiin.

Joskus ollaan meillä aattona (jos mieheni on töissä) ja äitini tulee meille, samoin kuin appi. Mutta appi on usein jouluna töissä (hän on palomies, kuten miehenikin) (haluaa itse, että nuoremmat pääsevät joulun viettoon) tai lähtee jouluksi mieheni siskon luokse Australiaan (sisko ja sen perhe ovat asuneet siellä nyt 5 vuotta miehen työn takia). Jos appi sattuu olemaan kotona, niin piipahdetaan hänen luonaan aatonaattona tai tapanina.



Lapsena meillä oli sellanen käytäntö, että tätini + hänen miehensä + yksi setäni perheineen viettivät meillä joka toisen joulun, joka toisen joulun setäni meni anoppilaan ja tätini vietti joulun muistaakseni lastensa kanssa. En muista. Mammani asui meillä eli sen takia tuo järjestely. Joulupäivänä mentiin sitten mummilaan, minne tuli serkut lapsineen ja pari sukulaistätiä + toinen enoni (toinen eno asui vaimonsa kanssa mummilassa). Tuolla sitten hurahtikin melkein koko päivä.

Mieheni äiti on iäkäs leski, jonka kunto on jo heikentynyt. Mieheni sisarukset asuvat ulkomailla. Emme mitenkään voi jättää anoppia jouluna yksin, joten ainoa vaihtoehto on pysyä kotona niin, että anoppi voi tulla meille viettämään joulua. Hän asuu niin lähellä, että voi yöpyä kotonaan. Minun vanhempani asuvat kauempana ja saavat tyytyä vierailuun ennen joulua tai uudenvuoden tienoolla. Tämä järjestely itse asiassa sopii kyllä meille hyvin, koska koko perhe tykkää olla kotona. Anoppi toimii tavallaan hyvänä tekosyynä järjestelylle, joka on muutenkin hyvä.

on hyvät kelit, niin lapset pihalle, vauvatkin saadaan nukkumaan ulos. Meillä on paljon käsipareja ja äitini on mahtava ihminen, joka pystyy hoitamaan muonituksen jne. Eli kyllä se on aika idyllistä, kiitos vaan. Ja sitä paitsi kun tulee pimeä, niin lasten on parasta käyttäytyä. Oli nimittäin olla, että pukki ajaa ohi kokonaan.

Ollaan minun perheeni kanssa joka jouluaatto maalla (sukutalo). Oikea kunnon maalaisjoulu, missä serkukset juoksevat pitkin, olemme lumisotaa, käymme haudoilla, syömme yli sata vuotta vanhan pirtin pöydän ympärillä, pukki tulee. Serkuksia on nyt tällä hetkellä 8, joten vauhtia riittää. Myös ns. yksinäinen anoppini tulee mukaan tänä vuonna.

Niin idylliseltä kun tuo kuullostaakin.. Eikö tuo ole aikamoista härdelliä? Rauhallinen joulu on aika kaukana minun mittapuuni mukaan ainakin. Mutta meitä on niin moneen junaan ja joulun vietto tapójakin tietysti monenlaisia.

ja vuorotellen sisarelleni. Miehen vanhemmat ovat kuolleet jo toistakymmentä vuotta sitten.



Eli me itse järjestämme joulun, isovanhemmat kulkevat.

Todellakin, me olemme tähän asti ravanneet jouluaattona kummankin vanhemmilla, appiväki loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten jos ei näkisi lapsenlapsia aattona ja näkisi heitä lahjojen kimpussa. Joten tasapuolisuuden nimissä käymme myös minun vanhemmillani.



Nyt on tilanne muuttunut, meillä on 3 lasta ja ihka uusi omakotitalo. Tästä lähtien aiomme viettää joka toisen joulun kotona omalla sakilla ja sitten taas perinteinen ravikierros aattona.



Mieheni ei todellakaan ole katkaissut napanuoraansa, jos minusta olisi kiinni, olisimme kaikki joulut kotona ja meille saisi tulla kuka lystää (ei tosin ihan joka vuosi...)

Me ollaan aina aattonailta + yö minun vanhempieni luona, toki käymme anoppilassakin, mutta siellä emme yötä ole. Yksi aatto vietettiin anoppilassa ja se riitti meille. Se oli vaan sellasta viinan kanssa läträystä!

Meillä alkaa aatto silleen, et lähdetään hyvissä ajoin päivällä haudoille, jossa kyllä vierähtääkin monta tuntia! Samalla viedään joululahjat kummilapsille. Sitten käydään minun mummoni luona kylässä, ja sit matka jatkuukin vanhempieni luokse. Siellä saunotaan, syödään ja sitten vieralee Joulupukki. Joulupäivänä käymme sitten anoppilassa. (molempien vanhemmat asuu noin 25km päässä, tosin eri suunnissa)

joulut. Asuvat 10km päässä. Mies ei jaksa eikä halua lähteä 400km päähän joulua viettämään.



Ollaan jouluaatto mun vanhempien luona, ja palataan illaksi kotiin. Loppujoulu ollaan keskenämme.

on yleensä käyty molempien vanhemmilla. Esim. niin, että toisessa paikassa joulupuuro ja iltapäiväkahvit, toisessa varsinainen jouluateria. meidän molempien vanhemmat asuu lähekkäin, joten ei ole isompaa ravaamista.



Pari kertaa on vietetty joulua myös kaikki yhdessä, eli esim. mun vanhemmat ovat kutsuneet myös miehen vanhemmat ja sisarukset tai toisinpäin.



Joulupäivä ja tapani menee sitten sen mukaan, missä on sukulaisia kylässä.

jouluperinteitä, jotka ei ole siitä kiinni kuoleeko joku mummo tai muuttaako pienempään asuntoon tms. Emme myöskään halua väsyttää pieniä lapsia autossa istúmisella, joten vietämme joulun kotona ja kaikki mummot ja vaarit ovat erittäin tervetulleita osallistumaan lasten iloon.

Vähän tilanteen (esim. ihmisten työvuorojen) mukaan on toisen vanhemmat olleet meillä aattona ja toisen muina päivinä.

Me emme mene ison lapsikatraan kanssa isovanhemmille, koska he asuvat kaikki pienissä asunnoissa, niin olisi ihan älytöntä kaikkien kannalta sulloutua sinne.

Meillä on tilaa olla ja puuhata.

Itse tykkään laittaa ruokaa ja olla emäntänä vieraille.

Joskus on tehty yhdessä ruoat, tyyliin joku tuo rosollin, toinen joulukalan yksi herkkuja...



Tunnen useita perheitä, joissa aatto juostaan ensin jonkun luona puurolla, sitten joulurauhaa katsomassa jossain, sitten jonkun luokse syömään ja sitten haudoille ja sitten ...Itsekään eivät nauti siitä ja on aika surullista että monesti taustalla on joku isovanhempi, joka loukkaantuu jos ei tulla sinne.

Jokaisen pitäisi tajuta sekin että jos on perhe ja kaksi puolisoa-heillä parhaillaan molemmat vanhempansa (usein jo niinkin että kaikilla isovanhemilla uudet kumppanit!). On älytöntä olettaa että AINA pitää tulla sen yhden luo. Tai jos yhden niin sitten toisten kanssa-ettei niille tule paha mieli.

Aikuisten ihmisten luulisi voivan sopia asiat järkevällä tavalla.



Joulun pitäisi olla iloinen ja ihana juhla ei sellainen että kyräillään nurkan takana "kun tätäkin pitää kestää " ja kuukausi ennen joulua on jo ihan kireä kun tietää että on "pakko" taas mennä...

Siitä asti kun muutin 18-vuotiaana omaan kotiini, olen tehnyt oman joulun. 2 kertaa olen sen jälkeen viettänyt aattoiltaa äitini luona ja muutaman kerran tapania, exmiehen kotona kerran joulupäivää. Viime jouluna käytiin aattoaamun riisipuurolla mieheni kotona, matkalla hautuumaalle. Nyt on 21. joulun vietto minulla aikuisena, ja ihan samalla tavoin mennään kuin tähänkin asti eli omassa kodissa. Varsinkin joulupäivä on minulle se ehdottoman rauhoittumisen ja oman perheen kesken hyvästä ruoasta nauttimisen, sään mukaan ulkoilun ja pelailun päivä. Tapanina saa tulla vieraita: sukulaisia, naapureita käymään, muttei ehdottomasti joulupäivänä! Sitäpaitsi joulupäivä alkaa olla ainoa varma vapaapäivä kaupassa työskenteleville!

Eli joka toinen joulu meillä on appivanhemmat ja joka toinen joulu mun vanhemmat. Se passaa siksikin niin hyvin, että sekä mulla että mun miehellä on molemmilla yksi sisarus eli silloin kun jommankumman vanhemmat ei ole meillä joulua, ovat he toisen lapsensa luona.



Kyllä mekin "alkuaikoina" tehtiin niin, että joka toinen joulu mentiin mun vanhemmille (250km) ja joka toinen joulu appivanhemmille (350km). Mutta nyt jo monta vuotta ollaan oltu kotona. On niin kiva "laittaa" joulua ja puuhata. Lisäksi lahjojen raahaus mummoloihin on ollut vähän älytöntä.



Kotijoulut on aivan ihania! Suosittelen!

luo lappiin. Joulunpyhinä ei kyllä joulukirkkoa ja satunnaista laskettelutreissua lukuunottamatta liikuta mihinkään, vaan nautitaan joulun tunnelmasta ja kunnon lumileikeistä :9

Avioliiton alussa (opiskeltiin) oltiin vuorotellen joulu/ uusivuosi jomman kumman vanhemmilla. 12 vuotta sitten totesimme, että olemme aikuistuneet ja haluamme oman joulun. Nyt käymme appivanhemmilla joulun alla. Joulun olemme rauhassa kotona ja uudeksivuodeksi menemme sitten minun äidille 300km päähän.

jouluaattoa voisi viettää sekä omien että miehen vanhempien kanssa. Mutta eihän se sellainen onnistu. Homma jäykistyy väistämättä, kaikilla on niin eri tapa viettää joulua.

Jos isovanhemmat haluaa viettää joulua lasten kanssa, ovet tervetulleita meille.

Minä äitini luo. Äitini on jo vanha, ei jaksa pientä lasta. Lapsella ja anopilla taas läheiset välit, siksi tämä ratkaisu.