Miksi mieheni ei osaa ajatella??
Kävi eilen kaupassa, enkä katsonut sen kummemmin. Jääkaappi näyttää olevan täynnä, mutta mutta: aloin miettiä mitä teen tänään ruuaksi. Jääkappissa näyttää olevan kaksi pakettia jauhelihaa. Jauhelihakastiketta, jauhelihakeittoa, lihapullia tms. siis. Mitäs sen kanssa... ei ole riisiä, ei perunoita, ei pastaa... ei salaattiakaan. Joten jauhelihakastiketta ja riisifrutteja? Jugurttia lihapullilla? Keitettyä jauhelijaa? Kaksi pakettia karjalanpiirakoita näyttää ostaneen, mutta ei esim. munia että saisi munavoita. Eli karjalanpiirakoita voilla, keitettyä jauhelihaa ja jugurttia? Nam, nam.
Kommentit (50)
Minä olen juuri tuollainen kuin miehesi. En oikein osaa ostaa ruokaa, kun mieheni on ollut kautta aikojen se parempi ruoanostaja. Minä en tiedä, milloin riisit on lopussa tai potut finaalissa.
Nyt kun minun vastuulla on kaupassakäynti, niin kyllä minä käyn moninaisia kertoja viikossa. Perkule, ku aina unohtuu jotain!
Jouluna ja Juhannuksena.
Eihän tuollainen hajamielisyys ole normaalia terveiltä aikuisilta. Ehkä miehesi on masentunut tai stressiä? Käyttääkö paljon alkoholia. Alkoholi dementoi. Paha sanoa mikä miestäsi vaivaa.
erikseen mitä sieltä kaupasta pitää tuoda...ei ne osaa ajatella et lisukkeet on loppu...joten oisit sanonu mitä haluat kaupasta...
erikseen mitä sieltä kaupasta pitää tuoda...ei ne osaa ajatella et lisukkeet on loppu...joten oisit sanonu mitä haluat kaupasta...
Onkos se ruoka jotenkin enemmän minun vastuullani kuin miehen? Miksi?
ap
erikseen mitä sieltä kaupasta pitää tuoda...ei ne osaa ajatella et lisukkeet on loppu...joten oisit sanonu mitä haluat kaupasta...
Onkos se ruoka jotenkin enemmän minun vastuullani kuin miehen? Miksi?ap
Yleensä - aika usein - ruoka on enemmän toisen vastuulla. Meillä se on mies, joka tietää mitä tuoda. Minä en siis osaa ajatella kaikkea loppuun asti. Meillä mies myös hoitaa ruoanlaiton pääasiassa. Osaan minäkin ruokaa tehdä. Mutta en pidä ruoanlaitosta lainkaan.
Minä kyllä sitten enemmän hoidan pyykkihommat. Ja vaatteiden oston lähes koko porukalle. Miehellekin tuon tarjolle kampetta, jotka sitten palautan, mikäli ei kelpaa/sovi.
On myös asioita, jotka hoidamme täysin yhdessä. Ja ne on oikeastaan rankimpia. Sillä siinä pitää sitten ottaa huomioon kummankin mieltymykset ja tavat. Esim. olohuoneen verhojen osto on kyllä raskas kokemus. Kun ensin neuvotellaan malli, sitten väri, sitten kangas ja sen laatu jne.
Onneksi meillä on vähän noita asioita. Ja paljon sellaisia, joissa toisella on selvästi päävastuu. Mutta joihin toinen kyllä sitten voi ja saa ottaa kantaa. JA jotka se toinen yleensä osaa. Ainoa, mikä oikeastaan on isoin kompastus on se, että minun hoidolla kukat eivät pysy hengissä. Eikä mieheni osaa kunnolla ommella ;)
listaan mitä pitää kaupasta tuoda.
Jos vaan huikkaan ovelta, että käy kaupassa ja keksi ite syötävät se tuo lihapiirakat, lenkkiä, ranskiksia, kurkun ja pari maitoa. Mun pitää kirjottaa sille lista että "omenia 5 kpl, maitoa 4 litraa, jauheliha (katso pitkä päiväys), perunoita muussiin" yms.
listaan mitä pitää kaupasta tuoda.
Jos vaan huikkaan ovelta, että käy kaupassa ja keksi ite syötävät se tuo lihapiirakat, lenkkiä, ranskiksia, kurkun ja pari maitoa. Mun pitää kirjottaa sille lista että "omenia 5 kpl, maitoa 4 litraa, jauheliha (katso pitkä päiväys), perunoita muussiin" yms.
Tuntuu kauhean rankalta jos joutuu aikuista ohjeistamaan kädestä pitäen.
Tai siis yleensä (meillä ainakin) tietyt asiat on vaan jaoteltu niin että jompikumpi vanhemmista päävastuullisesti hoitaa ne ja jos toinen pyytää siihen liittyen jotain tekemään niin ohjeiden pitää olla tarkkoja esim maitoa 2,5l, Valion sinistä voita 200g jne.... Meillä ainakin minun vastuulla on juurikin kaupassakäynti ja ruoanlaitto, miehellä puolestaan taloon ja autojen huoltoon sekä erilaisiin kodin teknisiin laitteisiin liittyvät asennukset ja huolto. Voin vapaasti esim valittaa digiboxin toimimattomuudesta tai haluta tietokoneeseen uuden toiminnan, hän hoitaa sen:) Mies puolestaan voi vapaasti toivoa lemppariruokaansa. Käy joskus kaupassa kotimatkalla mutta vain listan kanssa. Minä saatan varata autoihin huollot ja tilata putkimiehen -miehen pyynnöstä, mutta en sitten kyllä kuvaile tarkemmin ongelmia ellen saa kylmiä faktoja mieheltäni. Meillä tämä ainakin on toiminut.
Munkaan mies ei osaa käydä kaupassa ilman listaa. Mies ei ylipäätään tajua, että kaupassa pitää käydä joka viikko, pyykit pitää pestä joka viikko, lapset pitää hakea hoidosta joka päivä, jne. Hän ei myöskään tunne kelloa. Ei osaa sanoa, mihin aikaan tulee töistä kotiin. Jos pyydän tulemaan johonkin tiettyyn aikaan, esim. klo 19, hän ehkä tulee 19.15, tai 19.30, tai soittaa silloin, ettei ole vielä tullut. Hän ei myöskään ymmärrä, miksi hänen pitäisi tulla illalla aikaisin (ennen kahdeksaa) kotiin, jos ei ollut hänen vuoronsa hakea lapset. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ja ei, ei ole alkoholisti, dementikko, tai mitään sellaista. Onpahan vain pilalle hemmoteltu ainoa poika, jonka isä on käyttäytynyt samalla tavalla viimeiset 40 vuotta. Siinä rinnalla ei vaimon 10 vuoden kasvatustyö ole paljoa saanut aikaan.
listaan mitä pitää kaupasta tuoda.
Jos vaan huikkaan ovelta, että käy kaupassa ja keksi ite syötävät se tuo lihapiirakat, lenkkiä, ranskiksia, kurkun ja pari maitoa. Mun pitää kirjottaa sille lista että "omenia 5 kpl, maitoa 4 litraa, jauheliha (katso pitkä päiväys), perunoita muussiin" yms.
Silloin kun lapseni oli vielä joka toisen viikon isänsä luona, en laittanut ollenkaan ruokaa tai käynyt kaupassa. No, mies sitten haki kaupasta mitä parhaaksi näki - Maidon, maksalaatikkoa, makkaraa ja perunasalaattia. Ei sitten sille raukalle tullut mieleen ostaa kertaakaan kasviksia, jogurttia, tms. Eikä herralle tullut mieleenkään laittaa ruokaa.
Jos pyydän laittamaan ruokaa ja täsmennän, että jotain muuta kuin makaronia ja paistettua jauhelihaa, kiitos. Miehellä oikein kolise herneet nekkuun.
Olimme myös asuneet jo monta kuukautta yhdessä mieheni kanssa ja varmasti oli tietoinen lapsen ruokarytmistä kun samalla tein hänellekin aamupuurot ja ruoat ja koko perheen voimin syötiin. No, mies ja tyttö jäi kotiin kun lähdin aamulla liikenteeseen, tulin kotiin neljän aikaan. He olivat syöneet aamupalan klo. 11 ja päiväruoan klo. 15. Ei päikkäreitä, ei ulkoilua, ei välipalaa ei mitään. (normaalisti syödään ap klo 8-9, ruoka klo. 12-13. välipalaa kolmen pintaan...) Että otti päähän!!
Että se sitten on niin helv... uusavuton!!
jos lähetän hänet kauppaan ilman listaa niin hän tuo vain muutaman perustarvikkeen tyyliin maitoa, leipää, juustoa, jotain lihaa ehkä. Eikä mitään muuta! Voisihan hän vähän yrittää ajatella että mitä valmistaisimme siitä lihasta jne. Tarvitsisimmeko vähän vihanneksia, lapsillle hedelmiä välipalaksi?
Tarkka lista on ainut mikä auttaa. Harmi vaan että mä olen huono laatimaan niitä. MIeluummin menen itse kauppaan. Osaan tosi hyvin kaupassa miettiä mitä teen tuon ja tuon kanssa jne.
Mies on myös tosi avuton keittiössä. Ei vain pidä ruoanlaitosta yhtään.
Sen sijaan siivoaa meillä usein. Pyyhkii pöydän, tyhjentää astianpesukoneen ja täyttää sen. Korjaa pois lasten leluja ja kaikkea muuta esillä makaavaa. Imuroi usein. Iltapuuhat hoitaa kyllä ihan ok, muistaa kaikki vaiheet, jopa lasten pissattamiset.
Teknisissä jutuissa ja korjailuissa on haka. Autot fiksailee itse.
Ruoanlaitto ja ruoan hankkiminen kotiin on hänen ehdottomasti huonoin puolensa! Onneksi minä sentään pidän ruoanlaitosta:).
Ja vieläkin käydään ''valtataistelua'' kotihommista. en ole viikkoon pessyt pyykkiä ja eipä mies ole edes huomannut.. En jaksa enää mussuttaa. Taidan tänään pestä ne neljä koneellista pois ja siivota kunnolla kun mies ei sitä näytä oma-aloitteisesti tajuavan tehdä.
Ja kyllä, minulla on tänään vapaapäivä. Arvatkaas vaan mitä suurinosa naisista tekee vapaapäivänä!? Jep, niin siivoan ja kuuraan minäkin ja toi saakutin apina ei viitsi edes viedä likaisia sukkia pyykkikoriin saakka koska hänellä on VAPAApäivä ja silloin kuuluu rentoutua!!!!
AAAAAARRRRRGGGGHHHH!!!!!
Itse en suostuisi elämään tuollaisessa alistavassa suhteessa. Onneksi oma mieheni tekee kaiken tarkkaan 60%. 40% jää minulle koska imetän.
Meillä asuu samanlainen mies, mutta hänellä onkin Aspergerin syndrooma. Ei vaan tajua kaikkia asioita kuten normaali, mutta on muissa asioissa ihan huippu. Loistava aviomies ja isä, kun en vaadi sellaista, mihin hän ei pysty.
En ikinä lähettäisi miestäni yksin kauppaan. Eikä suhteemme ole millään muotoa alistava :D
Sama kuin isällään. Ei parane parhaallakaan kasvatuksella.
Samaan tulokseen minäkin olen tullut. Siksipä olenkin nyt päättänyt vain sopeutua tähän, ja yrittää kasvattaa niissä rajoissa, kun se on mahdollista. Miehessäni on kuitenkin myös hyviä puolia, ja hän on lapsille todella tärkeä. En siis aio erota hänestä, jos arkielämä pysyy edes jokseenkin siedettävänä (=jaksan hoitaa ja koordinoida yksin kaikki käytännön arkiasiat). Tämä siis vastauksena sille, joka kysyi, miksi en eroa tällaisesta miehestä.
vika on osittain varmaan meissä naisissa kun touhuamme keittiössä, eikä mies laita ruokaa. tosin meillä miehen työajat on sellaiset että iltaruoka syötäisiin todella myöhään, jos jäisin odottelemaan miestä ruuanlaittoon.
Mutta meillä, jos sanon miehelle että kay kaupassa, hän tuo jogurttia, jääteleöä ja eineksiä esim hampurilaisia... aika tarkan listan saa laittaa mukaan, että onnistuu. siksi käynkin itse kaupassa, mutta toisaalta sehän vaan ruokkii tätä oravanpyörää.
olen täysin tietoisesti kieltäytynyt ottamasta yksin vetovastuuta. Mielestäni perheessämme on kaksi aikuista, joten vastuunkin pitää mennä tasan, enkä koe olevani hänen äitinsä. Mutta silti tällaista uskomatonta puusilmäisyyttä tapahtuu koko ajan. Esim. jos mies muka laittaa lapset sänkykuntoon illalla, hänestä homma on tehty kun hampaat on pesty. Lähettää sitten luokseni nukutettaviksi ja joudun käännyttämään takaisin, kun iltapissalla ei ole käyty ja naamassa on ruokalista ja yöpukuja ei ole vaihdettu.
Tai jos mies antaa lapsille iltapalan tai aamupalan, hän unohtaa antaa juotavaa. Aina, käytännössä joka kerta. Kun se aamupala on se puuro tai leipää ja hedelmä tms... juoma ei ilmeisesti ole aamupalaa. Ja sitten tarkistan asian ja annan lapsille jälkipostissa juotavaa.
Ja JOS joskus mies onnistuu alusta loppuun ja tarkistan, hän loukkaantuu. Kun ei luoteta ja kohdellaan kuin tyhmää. Olen aika kypsä.
ap
Hän aina unohtelee asioita.
Johtuu varmasti töistä ja siitä ettei hoida kotia tai lapsia. Luultavasti olisin yhtä hajamielinen jos kävisin töissä.
T:koti-iskä.
Virheitä sattuu jokaiselle. Jos alat huomioimaan asioita joita mies tekee oikein, hän luultavasti voi paremmin ja sitä kautta satsaa enemmän perheeseen.
Kokeile ap muuttaa ajatteluasi. Onko se nyt niin vakavaa, ettei ostanut tarpeeksi ruokaa? Joku saattaisi naurahtaa, kun ei ole ruokaa kaapissa ja ottaa huumorin kannalta... Mee vaikka ulos syömään sen kunniaksi.