Väsyneet kotiäidit

kyllä sen järjellä ajatellen tavallaan tiedänkin että töihin meno tekisi elämästä vain eri tavalla raskasta. Me ollaan nyt vaan oltu jonkin aikaa täysin jumissa täällä kotona, päivissä ei tapahdu mitään muuta kuin lasten- ja kodinhoitoa niin tuntuisi jotenkin helpommalle pistää lapset hoitoon ja päästä itse "ihmisten ilmoille".



"Nuku riittävästi" on todennäköisesti se mun ongelmakohta, jonka takia päivät tuntuvat välillä niin hirveän raskaille. Nukkuminen kun ei ole millään tapaa mun päätettävissä tällä hetkellä ja olenkin päivästä toiseen väsynyt.



Lasten rytmit ovat myös muuttuneet niin että molemmat nukkuvat päiväunet eri aikaan eli kesken päivän äidillä ei ole pienintäkään lepohetkeä kahden pienen kanssa. Meidän on myös hankala lähteä mihinkään kun tuntuu että aina olisi jomman kumman päiväuniaika tai vähintään ruoka-aika.



En oikein osaa itsekään sanoa mitä tapahtumaa haluaisin elämääni. Siksi ehkä rupesinkin kyselemään näitä ideoita, jos jollain pienellä muutoksella saisi meidän kotipäivistä mielekkäämpiä.



ap

kyllä sen järjellä ajatellen tavallaan tiedänkin että töihin meno tekisi elämästä vain eri tavalla raskasta. Me ollaan nyt vaan oltu jonkin aikaa täysin jumissa täällä kotona, päivissä ei tapahdu mitään muuta kuin lasten- ja kodinhoitoa niin tuntuisi jotenkin helpommalle pistää lapset hoitoon ja päästä itse "ihmisten ilmoille". "Nuku riittävästi" on todennäköisesti se mun ongelmakohta, jonka takia päivät tuntuvat välillä niin hirveän raskaille. Nukkuminen kun ei ole millään tapaa mun päätettävissä tällä hetkellä ja olenkin päivästä toiseen väsynyt. Lasten rytmit ovat myös muuttuneet niin että molemmat nukkuvat päiväunet eri aikaan eli kesken päivän äidillä ei ole pienintäkään lepohetkeä kahden pienen kanssa. Meidän on myös hankala lähteä mihinkään kun tuntuu että aina olisi jomman kumman päiväuniaika tai vähintään ruoka-aika. En oikein osaa itsekään sanoa mitä tapahtumaa haluaisin elämääni. Siksi ehkä rupesinkin kyselemään näitä ideoita, jos jollain pienellä muutoksella saisi meidän kotipäivistä mielekkäämpiä. ap

tai vaikka välipaloilla saat aivan varmasti onnistumaan lähtemiset kotoa.

Ja auttaisko jos kaikki kolme menette nukkumaan samaan aikaan? Eka ulkoilua, ruokaa ja sitten unta. Kunnon rutiinit.



Itselläni on kolme pientä lasta ja kaikki nukutaan samaan aikaan.

Ja lapset voi viedä ulos! Ja muuallakin kuin kotona voi syödä. Tapaan ystäviä ulkona, otan lapset mukaan ja välipala syödään jossain kahvilassa.



Olen käynyt töissä kahden lapsen ollessa pieniä, eikä se todellakaan helpota arkea.

Helpompaa olla kotona ja muuttaa arkeaan.



Liikunta auttaa, sovitte että menet vaikka perjantaisin ja tiistaisin ja lähdet vaikka väsyttää. Sen jälkeen helpottaa!

näitä uniaikoja sitten:

pienempi nukkuu päiväunet 9-11 ja 13.30-15.30

isompi nukkuu päiväunet 11.30-13

Kello 11 siis syödään lounasta. Itse en oikeasti keksi miten voisin saada nuo nukkumaan edes yhden kahvikupillisen verran päällekkäin noita uniaan. :( Pienempi herää aamulla 5(-6) aikaan ja menee siksi noin aikaisin päiväunille.



ap

Ylös, ulos ja lenkille! : ) Eli pystyisitkö nukuttamaan toisen lapsen vaunuihin ja sitten menoksi, jos kerran nukkuvat eri aikaan. Lähde vaikka kahvilaan (ihan vaan lasten kanssa tai sovi treffit) tai katselemaan joululahjoja. Pidä hereillä oleva lapsi aisoissa lupaamalla, että käytte katsomassas jotain ihania jouluvaloja jossain kauppakeskuksessa, jos käyttäytyy hyvin.



Itse ulkoilen päivittäin tuplarattaiden ja koiran kanssa noin tunnin reippan lenkin. Just äsken itseasiassa käytiin ja nyt on olo jotenkin tosi pirteä ja positiivinen, vaikka 6 kk vaövotti viime yönä.



Pidä huolta, että saat nukkua v-loppuisin, mies hommiin vaan. Itse en koskaan nouse ylkös la tai su ennen klo 9.30. Sitten jaksan taas hoitaa kaikki heräämiset arkiöisin. Nukun myös vauvan kanssa päikkärit, kun 3 v on kerhossa kolmena aamupäivänä viikossa.



Laita vaikka dvd ihan tylysti päälle, jotta saat lepohetken. Vaikka joka ikinen päivä.

Mun lapset on 4v ja 7kk, ja oikeasti mulla on ollut viimeksi omaa aikaa silloin 7kk sitten - kun synnytyssalissa olin juuri saanut epiduraalin ja laitoin nappikuulokkeet korviin, ja kuuntelin tunnin ajan juuri sitä musiikkia mitä halusin.



Mäkin olen ihan solmussa ja jumissa tämän asian kanssa, eli mistä saisin lisää voimia, jaksamista arkeen. Tiedän, että omaa aikaa pitäisi olla, mutta senkin järjestäminen tuntuu ylivoimaisen rankalta. Tuntuu, että olen ihan täysin hukkunut tähän äitiyteen, etten mä olekaan enää mitään muuta kuin äiti. Toki mulla on mieskin, joka oikeasti osallistuu tosi paljon lasten hoitoon (kunhan mä vain olen myös läsnä) sekä kotitöihin, oikeastaan tekee kotitöitä paljon enemmän kuin minä. Mies hoitaa lasten aamut, eli jos lapset herää kuudelta ja mies menee töihin vasta yhdeksään, minä saan nukkua kuitenkin kasiin, enkä oikeastaan koekaan olevani varsinaisesti unenpuutteessa tai siinä mielessä väsynyt. Toki yöt on katkonaisia, kun molemmat lapset herättää, isompi pari kertaa ja pienempi kerran yössä, mutta harvemmin oikeasti tarvii viittä minuuttia pidempään itsekään olla hereillä. Enemmänkin olen henkisesti väsynyt, väsynyt ja uupunut olemaan äiti, aina vaan äiti eikä mitään muuta. Kaiken, mitä teen, teen siksi, että olen äiti - laitan ruuan siksi, että lapset täytyy ruokkia, siivoan, ettei lasten tarvitse tukehtua pölypalleroihin, käyn kaupassa (lasten kanssa), jotta on mistä laittaa lapsille ruokaa, käyn perhekerhossa ja puistossa, jotta esikoisella on leikkiseuraa, harjaan jopa hiukseni ja hampaanikin vain siksi, että olen äiti - jos äiti ei harjaa, ei harjaa esikoisenikaan. Ainoa ihminen, joka puhuttelee minua etunimelläni, on siskoni, kaikille muille olen vain "äiti". Mieheni ei oikeastaan edes puhu minulle suoraan, lähinnä lasten kautta tyyliin "kysytäänpäs äidiltä, mitä mieltä äiti on tästä".



Omista rakkaista harrastuksistani olen käytännössä luopunut kokonaan, koska vaikka voin ne toteuttaa pääosin kotonakin (ompelu, jooga, pilates), niihin tarvitaan aikaa, ja rauhaa. Sitä ei ole, koska mies ei uskalla poistua kotoa kuopuksen kanssa, koska mä imetän edelleen. Ainoa kodin ulkopuolinen harrastuksenikin, uinti, on jäänyt, samasta syystä - koska imetän, ja uimisen vuoksi joutuisin olemaan liian pitkään pois kotoa. Kaupassa en voi käydä yksin, kahvilla kavereiden kanssa en voi käydä, kirjastossa en voi käydä, lenkille en voi mennä, hiuksia en voi värjätä, kynsiä en voi lakata... mitään en voi tehdä, koska imetän, koska miehen mielestä mun täytyy olla jatkuvasti käytettävissä siltä varalta, että vauva tahtoo tissiä juuri sillä sekunnilla. Olen yrittänyt miehelle selittää ja näyttääkin, että katso, ei tämä 7kk enää kuole siihen, ettei pääse rinnalle heti kun inahtaa, eikä joka inahdus tarkoita sitä, että nyt se haluaa rinnalle, mutta ei, hän ei suostu olemaan vauvan kanssa, jos mä en ole jatkuvasti päivystysvalmiudessa. Tuttipulloa tämä vauva ei ole koskaan huolinut, nyt olen tosin alkanut harjoitella nokkamukista juottamista.



Mä olen oikeasti kateellinen miehelleni siitä, että hän pääsee töihin olemaan jotakin muuta kuin isä, ja siitä, ettei häneltä oleteta eikä odoteta niin paljon kuin minulta, koska hän on isä. Tuntuu siltä, että kun minä äitinä teen jonkun virheen tai epäonnistun jossakin (ruoka menee pilalle tai pyykit unohtuu koneeseen), sairastun tai tarvitsen apua, se on kauheaa ja hirveää, eihän äiti voi tehdä niin. Sama ei kuitenkaan päde mieheeni. Vasta perjantaina sain mieheltäni kauheat valitukset siitä, miten hirveästi menee rahaa lasten lapasiin kun minä unohtelen niitä jatkuvasti - unohdin esikoisen lapaset perhekerhoon, ja huomasin tämän vasta kotona, kun lapsella oli kuitenkin rukkaset. Suurin osa hukkaan joutuneista lapasista on kuitenkin mieheni "ansiota", mutta ei se mitään, hänhän ei voi kaikkea muistaa ja minähän ostan uudet seuraavalla kauppareissulla.

Onko lähelläsi kuntokeskusta, jossa on lapsiparkki?

Itse en katso kovin virkistäviksi harrastuksiksi hiekkalaatikon reunalla tai puistossa muiden äitien kanssa juttelua, koska puheenaiheet useimmiten koskevat juuri lapsia. Joku oma harrastus, missä ei puhuta lainkaan lapsista ja aivot saa "oikeaa" käyttöä virkistää hyvin :-)

Löytyykö lähistöltä kuntosalia jossa lapsiparkki? Siinä saisivat lapsetkin vähän muuta seuraa. Itse huomaan, että liikunnasta saa hurjasti lisävoimia. Energia vähintäänkin tuplaantuu. :-)

ap yrittää nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee etsimään lapsiparkillista kuntosalia josko löytyisi sellainen! :)



ap

kiittämässä uusista ideoista, taidan yrittää tuota lounaan siirämistä kello 12:een ja katsoa josko hiljalleen saataisiin hilattua molempien unia hieman lähemmäs toisiaan.



Kiitos paljon vastauksista! :)

Eiköhän tämä elämä tästä taas, nyt vaan on ollut jonkin aikaa erityisen rankkaa.



ap