Jos miehesi kertoisi sinulle tulleensa uskoon, mitä sanoisit hänelle?

Kuuluuhan tuo kirkkoon kuten mäkin, ja tavallaan kai uskookin. Ei ainakaan ole ateisti. Lapsetkin on kastettu ja ollaan joskus käyty kirkossa muulloinkin kuin häissä ja ristiäisissä ja rippijuhlissa.



Mutta jos tulisi kunnon tosihurahdus, ja muuttuisi sellaiseksi mitä muistan esim. rippileiriltä muutaman miehen, niin saisin kyllä shokin. Jos siis koko elämän sisällöksi tulisi usko, siitä paasattaisiin koko ajan, lookki muuttuisi uskis-tyyliksi, käännyttäisi kaikkia koko ajan, niin voi olla että hermo menisi.



Tosin epäilen, että sellainen vaatii jonkun jutun pohjalle eli esim. että on alkoholisti ja usko auttaa tms.



T: 12 v naimissa ollut, 3 lasta, 40 v

Jatkosta en tiedä. Useimmat uskossa olevat ihmiset joita tiedän ovat ilkeitä, naapureita vahtaavia ja kyräileviä ihmisiä. Pelkäisin että miehestänikin tulisi sellainen.

Esim. minä olen tavallinen, mukava ja ystävällinen ihminen - ja uskossa. Uskoani en tosin toitota, naapureistakaan kukaan ei tiedä asiaa.

koska mies on niin vannoutunut uskontojenvastustaja..

prosessista, miltä nyt tuntuu jne.

Se tarkottaisi, että mieheni arvot olisivat perustavalla tavalla muuttuneet, eikä hän olisi enää sama ihminen. En voisi älyllisellä tasolla kunnioittaa häntä.

Jatkosta en tiedä. Useimmat uskossa olevat ihmiset joita tiedän ovat ilkeitä, naapureita vahtaavia ja kyräileviä ihmisiä. Pelkäisin että miehestänikin tulisi sellainen.

Taidat vain tuntea väärät ihmiset. :)Esim. minä olen tavallinen, mukava ja ystävällinen ihminen - ja uskossa. Uskoani en tosin toitota, naapureistakaan kukaan ei tiedä asiaa.

Koska täytyy sanoa, että mullekin uskoon tulleesta tulee ensinnä mieleen jyrkkä ja epäempäättinen kristitty hihhuli, joka moralisoi, uhkailee helvetillä ja kuvainnollisesti hakkaa raamatulla päähän aina kun kykenee.

Mutta kun miettii tarkemmin, noita taitavat olla vain ne, joilla on tarve julistaa ja valistaa ja alleviivata omaa hurskauttaan ja niitä oikeita uskovaisia ovat sitten ne lesket ropoineen?

ihmettelisin, koska on sitä ollut jo vuosia. :)

kun minä olen luullut sinun olevan uskossa viimeiset 25 vuotta.



Mieheni tuntien tietäisin hänen pelleilevän, jos hän sanoisi jotain tuollaista. Ja jos kysyisin mitä hän tarkoittaa, hän alkaisi selittää pokkanaamalla jostain hihhulilahkosta tai islamista. :)



Niin, siis oikeasti mieheni on ollut (kristin)uskossa tuon 25 vuotta.

JA toivoisin kovasti, että tulisi järkiinsä.

Ihmettelisin ensimmäisen viikon,että mitä ihmetttä. Sitten jos hän lupaisi pitää sen vain omana tietonaan ja lupaisi samalla,ettei tuputa tai mainitse minulle asiasta mitään,niib olkoonsa. Jos alkaisi puhua minulle Jumalasta,näyttäisin ovea.

silloin olisi kyllä taivas tullut maan päälle :)

vähän hymyilyttää, kun yksi varaa miehelleen aikaa uskoontulon takia...

ja hän on kyllä muuttunut sen myötä. Viinankäyttö on vähentynyt lähes nollaan (saunaoluen tms. ottaa), mies viettää enemmän aikaa perheen kanssa, kohtelee minua arvostavammin kuin ennen jne.



Ei siis pahaa sanottavaa uskosta minulla, vaikka alussa olinkin hieman skeptinen "hurahtamista" kohtaan. Itse olen tapakristitty, en mitenkään järin uskonnollinen.

En suoraan sanottuna tietäisi, mitä sanoa. Tuo tarkoittaisi, että kääntäisi kelkkansa monessa mielessä ja yhteinen arvopohjamme joutuisi kyseenalaiseksi. Itse kun en edes kuulu kirkkoon ja meidät on vihittykin siviilimenoin.



Toisaalta ajattelen nyt sellaista stereotypista uskoon tulemista, jossa uskoon tullut muuttuu jollain tapaa ihmisenä, alkaa julistaa ja antaa uskolle elämässään hirveän suuren tilan. Jos uskoon tuleminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että mies toteaisi alkaneensa uskoa Jumalaan, mutta pitäisi asian enemmän henkilökohtaisella tasolla, asia olisi ihan ok. Olen itse agnostikko, enkä koe tuollaista lempeää uskoa mitenkään pelottavana asiana. Julistavan ja tukahduttavan muodon taas haluan pitää mahdollisimman kaukana itsestäni.

Mies on ateisti isolla A:lla ja se että jos hän yht'äkkiä tulisi uskoon merkkaisi jo maailmanlopun enteitä..

niin varmaan sitten saa myös uskosta luopumisen takia? Pitäisikin varata aika parille tuttavalle, joiden elämä on mennyt uskosta luopumisen takia persiilleen.

Miten tulee vaikuttamaan meidän elämään ja lapsiin?

Jos olisi pöhköt jatko ajatukset niin keskustelisimme - paljon.

ja hän on aina ollut kiltti, ystävällinen, siivopuheinen, huomaavainen, auttavainen, erinomainen puoliso ja isä. Hän ei voisi siitä paremmaksi muuttua uskoontulemalla.

ja hän on kyllä muuttunut sen myötä. Viinankäyttö on vähentynyt lähes nollaan (saunaoluen tms. ottaa), mies viettää enemmän aikaa perheen kanssa, kohtelee minua arvostavammin kuin ennen jne. Ei siis pahaa sanottavaa uskosta minulla, vaikka alussa olinkin hieman skeptinen "hurahtamista" kohtaan. Itse olen tapakristitty, en mitenkään järin uskonnollinen.

ja hän on aina ollut kiltti, ystävällinen, siivopuheinen, huomaavainen, auttavainen, erinomainen puoliso ja isä. Hän ei voisi siitä paremmaksi muuttua uskoontulemalla.

ja hän on kyllä muuttunut sen myötä. Viinankäyttö on vähentynyt lähes nollaan (saunaoluen tms. ottaa), mies viettää enemmän aikaa perheen kanssa, kohtelee minua arvostavammin kuin ennen jne. Ei siis pahaa sanottavaa uskosta minulla, vaikka alussa olinkin hieman skeptinen "hurahtamista" kohtaan. Itse olen tapakristitty, en mitenkään järin uskonnollinen.

niin varmaan sitten saa myös uskosta luopumisen takia? Pitäisikin varata aika parille tuttavalle, joiden elämä on mennyt uskosta luopumisen takia persiilleen.