Lue keskustelun säännöt.
Onnelliset lapsemme....
14.11.2009 |
Kävin lauantaina klo 17 aikaan kaupassa. Kaupassa oli isä ja n. 5 vuotias tytär. Isä oli selvästi jo humaltumassa ja hän osti lisää kaljaa ja tytölle karkkia ja sipsejä. Toisessa perheessä olivat sekä äiti että isä jo viihteen puolella, taas kassalla lisää kaljaa ja pienille lapsille lisää karkkia. Voi vain kuvitella miten kostea ilta siitä etenee ja minkälainen on kyseisten perheiden lasten iltarutiinit (?) ja iltarauha... Tuli surullinen olo kaikkien niiden lasten puolesta, jotka tänäkin iltana saavat seurata vanhempien ryyppäämistä ja mahdollista riitelyä... En tarkoita nyt kohtuu käyttöä, vaan niitä perheitä joissa mopo karkaa käsistä viikonloppu toisensa jälkeen.
Tajusin, miten onnellisessa asemassa meidän lapsemme ovatkaan kun eivät ole koskaan joutuneet kokemaan vastaavaa....
Kommentit (6)
että ollaan varmaan nynny perhe koska meillä ei käytetä alkoholia eikä lapset näe alkoholinhuuruista elämää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kenenkään synttäreillä, vappujuhlissa, tupareissa, pikkujouluissa, illanistujaisissa jne. ei tarjoilla alkoholia, eli lapset eivät käyttöä näe.
Tulee mieleen muutama vuosi taaksepäin. Näihin aikoihin syksyä olin melko myöhäisellä (klo 21-22 aikoihin) iltakävelyllä koiran kanssa ja näin jäätyneessä lätäkössä leikkivän noin 4-5-vuotiaan pikkutytön. Collegepuserossa ja -housuissa, ilman hanskoja, ilman pipoa, likainen, tukka yhtenä takkuklimppinä... Ilta oli todella kylmä.
Tyttö oli kova juttelemaan ja sanoi, että äiti oli käskenyt hänen mennä ulos kun tulee vieraita. Lopulta tyttö tuli meille, annoin ruokaa ja tyttö silmät pyöreinä katseli meidän kotia. Omat lapset olivat jo nukkumassa eli heitä tyttö ei tavannut.
Kun kyselin, onko mitään paikkaa, mihin tyttö voisi mennä, hän kertoi, että ehkä voisi mennä mummonsa luokse. Lähdin tytön sinne saattamaan. Oven avasi tuhannen kännissä oleva noin 5-kymppinen nainen, joka alkoi rääkymään sekä minulle että tytölle suoraa huutoa. Taustalta tulvi sankka tupakansavu, ja metelistä päätellen melko bileet oli mummollakin käynnissä. Lopuksi nainen tempaisi tytön käsivarresta sisään ja paukautti oven kiinni. Mitään en ehtinyt tehdä, järkytyin niin pahasti.
Soitin saman tien poliisille (en siihen hätään älynnyt kysellä tiedustelusta päivystävää sosiaalinumeroa), odotin pihalla partiota ja opastin heidät asuntoon kertoen illan tapahtumat.
Tyttöä en ole sen koommin nähnyt, mitähän mahtaa sillekin pikku raasulle kuulua...
Meillä oli lapsena koulussa raittiuskilpakirjoitukset. Muistan, että 8-vuotiaana en tajunnut, mikä on raitis. Kotona kun ei koskaan käytetty alkoholia niin siitä raittiudestakaan ei tarvinnut erikseen puhua. En ymmärtänyt, mitä ihmettä se raittius on, kun sehän on ihan jotain tavallista. Se ei ehkä ollut tavallista kuitenkaan kaikissa perheissä.
tulipa tuosta surullinen mieli... Monella lapsella on lasinen lapsuus -
ei minulla ainakaan näin tapahtunut, vaikka näin sitä lapsena jatkuvasti. Eiköhän kokonaisuus ratkaise, millainen lasten elämä muuten on, ja riidelläänkö kotona tai kokevatko elämän turvalliseksi jne.