Mä en jaksa enää. :( Mä en tiedä mitä mä teen elämälläni.

Kiitos vinkeistänne ja viesteistänne!



Huominen lähestyy ja mä en edelleenkään ole pystynyt päättämään mitä teen. Luovuttaminen eli sairausloman hakeminen pelottaa. Töihin meno pelottaa. Läheisten kysymykset siitä, että mitä on meneillään pelottaa. Toimeentulon järjestyminen sairauslomalla huolettaa. Olen ihan solmussa. :(



ap

sinä ja perheesi olette tärkeimmät, ei se työ! nyt nenä pystyyn ja uutta työtä kohti. ei tuollaisessa työympäristössä voi jatkaa.

Me valitaan niistä paras.

En halua mennä maanantaina töihin. Mutta hirvittää ajatuskin hakea päänupin takia sairaslomaa. Tilanne meni keskiviikkona töissä niin pitkälle, että itkin tunnin vessassa, enkä meinannut päästä sieltä ulos. Menin lääkärin ja loppuviikko sairauslomaa.



Mulla on itsetuhoisia ajatuksia. Olen vetäytynyt sosiaalisesti. Ahmin suruuni herkkuja. Shoppailen holtittomasti.



Mutta pelottaa antaa periksi. Selvästikään tuo työyhteisö ei ole mun terveydelle hyväksi, mutta luovuttaminen hirvittää ja nolottaa.



ap

jätä sitten työsi että paikka aukeaa meille jotka sitä todella haluaa ja tarvitsee!!

lisäaikaa miettimiseen...



Työhuoletko sua painaa?

syistä? Sillä siitä pääsisi ja alkaisi heti juosta työttömyystuki. Jos itse lähdet, saat 4 kuukauden karenssin. :( Mutta eihän tuosta mitään tule, pyydä lisää sairaslomaa ja ala hakea uusia töitä. Jos on taloudellisesti mahdollista, niin ota loparit.



Jos ei valoa työpaikalla näy, niin ihan turha jäädä itseään kiduttamaan. Yksi elämä, monta mahdollisuutta.

No jätä sitten työsi että paikka aukeaa meille jotka sitä todella haluaa ja tarvitsee!!

Haluatko mun työn? Perehdytystä ei anneta, eikä omia töitä. Istun päivät pitkät pyörittämässä paria paperilappusta ja "perehdyttäjäni" nalkuttaa heti jos vähänkin eri järjestyksessä pyöritän niitä kahta paperia, kuin hän pyörittäisi. Siis vaikka lopputulos ihan sama.

Mä olen niin luterilainen työmoraaliltani, että tuommoinen toimettomussa saa mut pimahtamaan. Mulla on pieni lapsi. Mä olen palannut töihin tekemään töitä, en surffaamaan päivät pitkät.

ap

Ottaisin tuonkin työn ihan innosta kiljuen, jos siitä palkkaa saa!!!!

TAivan ensiksi tunnustat itsellesi olevasi vain ihminen siinä missä muutkin ja haet lääkäriltäsi apua masennukseen. Lataat akkuja muutaman viikon, keskityt itseesi ja oman mielesi parantamiseen. Vaihdat mässäilyn liikuntaan, vaikka aluksi se tuntuisikin lähinnä itsekidutukselta.

Et ole tässä maassa ainoa, jonka systeemi ylikuumenee nykymaailman pyörityksessä. Ole armollinen itsellesi ja muille.

En halua mennä maanantaina töihin. Mutta hirvittää ajatuskin hakea päänupin takia sairaslomaa. Tilanne meni keskiviikkona töissä niin pitkälle, että itkin tunnin vessassa, enkä meinannut päästä sieltä ulos. Menin lääkärin ja loppuviikko sairauslomaa. Mulla on itsetuhoisia ajatuksia. Olen vetäytynyt sosiaalisesti. Ahmin suruuni herkkuja. Shoppailen holtittomasti. Mutta pelottaa antaa periksi. Selvästikään tuo työyhteisö ei ole mun terveydelle hyväksi, mutta luovuttaminen hirvittää ja nolottaa. ap

jätä sitten työsi että paikka aukeaa meille jotka sitä todella haluaa ja tarvitsee!!

Siinä, että tarvitsee sairaslomaa "päänuppinsa" takia, ei ole mitään pahaa. Sairaus se on siinä kuin mikä tahansa muukin. Onko sinulla hyvä hoitosuhde johonkuhun lääkäriin? Varaa aika hänelle, purat sydämesi ja saat toivottavasti vähän pidemmän aikaa koota itseäsi. Äläkä epäröi ottaa mielialalääkitystä, jos sellaista tarjotaan. Pidä huoli, että vaadit lääkkeen vaihtamista toiseen jos lääke ei tunnu sopivan (itselläni vasta viides oli hyvä!). Huomioi myös se, että lääkkeen teho näkyy vasta jonkin ajan jälkeen, ihan viikossa tai kahdessa ei kannata luovuttaa.

Onko töissä jotain tiettyä, joka painaa mieltäsi? Onko se sellainen asia, josta voisit olla yhteydessä työsuojeluun? Rohkeasti nostamaan kissa pöydälle, jos näin on. Sinulla on oikeutesi!

Mitkä asiat ovat elämässäsi hyvin? Onko sinulla perhe? Harrastuksia? Hyviä ystäviä? Hakeudu niiden asioiden pariin, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Voi tuntua vaikealta saada itseään liikkeelle mutta vaiva maksaa itsensä takaisin!

Jaksamista sinulle, toivottavasti elämäsi solmut aukeavat!

Saisitko potkut tuotannollisista ja taloudellisista syistä? Sillä siitä pääsisi ja alkaisi heti juosta työttömyystuki. Jos itse lähdet, saat 4 kuukauden karenssin. :( Mutta eihän tuosta mitään tule, pyydä lisää sairaslomaa ja ala hakea uusia töitä. Jos on taloudellisesti mahdollista, niin ota loparit.

Jos ei valoa työpaikalla näy, niin ihan turha jäädä itseään kiduttamaan. Yksi elämä, monta mahdollisuutta.

Toisaalta toivon että saisin potkut. Mutta miksi mua hävettää näin pirusti. Miksi tämä näin meni. Mä menin uuteen työpaikkaan innoissani, aika kauan jaksoin uskoa että tilanne muuttuu parempaan, mutta nyt mun kuppi on täynnä ja vuotaa jo ylikin. :/

ap

Kuulosti jotenkin kummalliselta, millä alalla olet ja mitä papereita siis pyörität?

TAivan ensiksi tunnustat itsellesi olevasi vain ihminen siinä missä muutkin ja haet lääkäriltäsi apua masennukseen. Lataat akkuja muutaman viikon, keskityt itseesi ja oman mielesi parantamiseen. Vaihdat mässäilyn liikuntaan, vaikka aluksi se tuntuisikin lähinnä itsekidutukselta.

Et ole tässä maassa ainoa, jonka systeemi ylikuumenee nykymaailman pyörityksessä. Ole armollinen itsellesi ja muille.

Kiitos vinkeistäsisi. Miten työelämä onkin nykyisin näin karseeta. :(

ap

Siinä, että tarvitsee sairaslomaa "päänuppinsa" takia, ei ole mitään pahaa. Sairaus se on siinä kuin mikä tahansa muukin. Onko sinulla hyvä hoitosuhde johonkuhun lääkäriin? Varaa aika hänelle, purat sydämesi ja saat toivottavasti vähän pidemmän aikaa koota itseäsi. Äläkä epäröi ottaa mielialalääkitystä, jos sellaista tarjotaan. Pidä huoli, että vaadit lääkkeen vaihtamista toiseen jos lääke ei tunnu sopivan (itselläni vasta viides oli hyvä!). Huomioi myös se, että lääkkeen teho näkyy vasta jonkin ajan jälkeen, ihan viikossa tai kahdessa ei kannata luovuttaa.

Onko töissä jotain tiettyä, joka painaa mieltäsi? Onko se sellainen asia, josta voisit olla yhteydessä työsuojeluun? Rohkeasti nostamaan kissa pöydälle, jos näin on. Sinulla on oikeutesi!

Mitkä asiat ovat elämässäsi hyvin? Onko sinulla perhe? Harrastuksia? Hyviä ystäviä? Hakeudu niiden asioiden pariin, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Voi tuntua vaikealta saada itseään liikkeelle mutta vaiva maksaa itsensä takaisin!

Jaksamista sinulle, toivottavasti elämäsi solmut aukeavat!

Kiitos sinullekin vinkeistä ^^ Mun suurin ongelma tällä hetkellä on että hävettää niin pirusti myöntää tämä tilanne läheisilleni. Siksi tilitän sitä täällä teille.

ap

Siis mitä sinun työsi oikeastaan on?? Kuulosti jotenkin kummalliselta, millä alalla olet ja mitä papereita siis pyörität?

Talouspuolen hommia julkisella sektorilla.

ap

Mun suurin ongelma tällä hetkellä on että hävettää niin pirusti myöntää tämä tilanne läheisilleni. Siksi tilitän sitä täällä teille.

ap

Päinvastoin: kertomasi perusteella saat olla ylpeä itsestäsi ja työpaikallasi voivat hävetä!!

Älä kuluta itseäsi ihan loppuun!

Tiedän tunteen. Ottaa päähän ja pirusti, kun aina tulee kaikesta haukut, ihan sama miten päin niitä papereita pyörittelet ja siitä huolimatta, että todellisuudessa niillä ei ole mitään merkitystä.



Mä olen ollut nyt 2 v tässä duunissa. Lohdutuksena voin sanoa, että alun ahdistus on muuttunut kyynisyydeksi ja olen jossain määrin oppinut siihen, mitä mies on mulle alusta saakka painottanut: anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Uusia perehdytettäviä on tullut ja haukut menevät nykyään enimmäkseen muihin osoitteisiin, vaikka pienessä toimistossamme joudun kyllä kuuntelemaan niitä seinän takaa.



Työmotivaatio ja ylipäänsä usko työelämään on alhainen, suunnitelmissa yrittäjyys. Lähtölaskenta on alkanut, ensi syksynä olen varmasti jossakin muualla.

Etkä varmasti ole ainoa joka hakee näinä aikoina päävian takia saikkua. Samassa veneessä.

Jaksa uskoa, että solmut aukeavat. Rukoile jos uskot jumalaan. Jos et usko, luota silti maailmankaikkeuteen. Asioilla on taipumus järjestyä. Lue hyviä kirjoja, niitä löydät kirjastosta, kun menet avoimin mielin. Echart tollea, The secret ym... Wayne Dyer...



Itse olen selvinnyt karikoista ja alakulosta sun muusta vastoinkäymisestä ja tekisi mieleni huutaa maailmalle, kun tajusin kuinka yksinkertaista on saavuttaa mielenrauha ja se mitä hakee elämältään.



Tajusin mitä mun kannattaa tehdä työkseni, hain opiskelemaan. sain uusia hyviä ystäviä ja rahatilannekin on parantunut. Parasta kuitenkin on se, etten enää ole ahdistunut.



Olen lukenut aika paljon kirjoja viime aikoina ja meditoinutkin. Siitä olen saanut varmuuden, että maailmankaikkeus tahtoo hyvää ja on mahdollista saavuttaa onnellisuus. Maailmankaikkeudessa lait ovat samat kaikille. Esim vetovoiman laki. Se mitä ajattelet, se lisääntyy. Mihin keskität voimavarasi, se lisääntyy.