Odotus ja kamppailulajit + muu urheilu

tallainen sohvavalas kuin mina ;) Vahan pystyn vertailemaan silla lailla, etta ennen ekaa raskautta olin tosi hyvassa kunnossa ja harrastin urheilua, mutta nyt olen lahinna miehen sanoin "taysin harjaantunut sohvavalas, joka harrastaa lahinna valaiden laulua vatsansa vieressa" (ihan hyvalla han sen sanoo).



Mulla molemmilla kerroilla raskaus on alkanut hidastaa jo aika aikaisessa vaiheessa. Yokotykset ovat alkaneet istukan paremman toiminnan myota n. rv 8. Itsellani paha olo on kestanyt n. 4 viikon ajan. Toisen kolmanneksen alku on ollut raskaudelle hienoa aikaa, mutta lisaantynyt verimaara ja sita mukaa alentunut hemppa on tehnyt liikkumisesta vaivalloisempaa. Kun puuskututtaa eika tahdo kroppa kaynnistya, ei ole mukavaa yrittaa mitaan kovin tehokasta.



Nyt kun olen alkamassa raskausviikkoa 29, vasymys on poistunut ja hemoglobiini korjaantunut. Vatsa tosin alkaa painaa ja olla tiella...



Eli mulla ainakin koko ajan on ollut - ihan alkua lukuunottamatta - "jotain", mika on tehnyt olosta vahan kehnompaa. Toki oln liikkunut, vaikka valas olenkin ;) eika se missaan vaiheessa ole huonoa tehnyt. Kaynnistyminen vain on ollut tosi hidasta, valilla hyvinkin tahmeaa. Edellisessa raskaudessa pelkasin kovasti kunnon heikkenevan, mutta taytyy kylla sanoa, etta 4kk synnytyksesta olin ihan entisessa vedossa. Tosin olin kylla ihan harrastusmielessa ja ilokseni liikkuva, ehka kilpailijan kriteerit olisivatkin paljon tiukemmat.



En tieda oliko apua, mutta oma kokemukseni on ollut se, etta ennemmin kuin raskaus nakyykaan, se alkaa vasyttaa ja hidastaa, seka "haitata". Eika sita ole helppo ohittaa.

OK - kiitti näkemyksistä! Varmaan ihan paikkansapitävää.



Mullakin on jo toinen raskaus meneillään. Ekasta onkin jo kohta 6 vuotta. Silloin kuntoilin lähinnä aerobickiä ja salilla kävin. Kun sain tiedon raskaudesta - lopetin liikunnan tyystin ;) ..pidin sitä jonkinlaisena tauon paikkana. Peruskunto ja lihakset kun kuitenkin olivat ihan hyvät jo valmiiksi. Lopetin työteonkin jo neljännellä kuulla, ja lepäilin vain ja elin stressitöntä aikaa :) Otin aurinkoa ja sitä rataa.



Kuntoilun aloitin sitten uudestaan 6 kk lapsen syntymästä. Lähinnä jumppaa, kuntonyrkkeilyä, ja myöhemmin siirryin tuohon thainyrkkeilyyn.



Nyt tekee mieli pitää lihaskuntoa yllä mahdollisimman pitkään tässä raskauden aikana. Ikääkin kun jo on 35 - tuntuu tarve isommalta. Lajikohtainen harjoittelu kiinnostaisi, koska se on tietysti vienyt sydämmen.



Tietty jos jollakulla on hyviä laji-ideoita raskaana oleville - otan mielelläni vastaan. Jotain muuta kuitenkin, kuin kävelyä, uintia tms. "liian leppoisaa" ;)

Mun rakas harrastus on kiipeily. Sitä haittas alkuraskaudesta puoliväliin jäätynyt olkapää, mutta kiipesin silti sen mitä kykenin - en siis paljoa.



Viimeisen kerran olin seinällä joskus parisen kuukautta sitten, nyt rv 37+5 ja kyllä se hyvälle tuntui. Hieman enemmän pelotti jos lipeää ja lyö masun, mutta menin sen verran helppoa reittiä, että ei ollut todellista vaaraa. Olisin kiivennyt tuon jälkeenkin, mutta masu tuli tielle :) Nyt se on laskeutunut, mutta enää ei oo mitään asiaa seinälle. Aloitan sitten taas uudestaan kun saan vatsalihakset kuntoon synnytyksen jälkeen.



Kuntonyrkkeilystä en tiedä, että ottaako se vatsalihaksiin, mutta esim. body pump, kuntosali, tanssitunnit ja jooga on paikkoja missä oon nähny raskaana olevia, myös isojen masujen kanssa :) Jossain vaiheessa raskautta syke ei saa ylittää tiettyä rajaa - en tiedä koska ja mikä se raja on...

sillä tavalla on enemmän paineita kunnon ylläpitämiseen kuin nuorempana. Tässä raskaudessa ratsastin viikolle 17 asti, se ei tuottanut ongelmia. Sitten lopetin - monestakin syystä - mutta ehkä pari viikkoa olisin vielä voinut jatkaakin.



Nyt kyllä tuntuu, että vaikka kuinka mieli tekisi, kroppa ei veny. Valaillessa ei huono olo tunnu, mutta kun välillä käveleminenkin supistaa ja supistaa. En halua tosiaan valittaa, kun tunnen itseni ihan hyväksi - noin periaatteessa - mutta yhä enemmän tulee raskaita raskaana olon hetkiä. Kaikille ei tule ja eihän sitä menoa hidastaa tarvitse, jos tuntuu, että jaksaa ja pystyy.

Nyt alkuraskaudesta olen pystynyt jatkamaan liikuntaharrastuksiani, eli lähinnä jumppaa, ihna normaalisti. Ainoa rajoittava tekijä on ollut väsymys. Toivon luonnollisesti, ettäjaksan mahdollisimman kauan jatkaa liikuntaa ja pyrkiä aktiivisuuteen.



Nyt olen kuitenkin joutunut pohtimaan yhden harrastukseni rajoittamista raskauden ajalta. Olen nimittäin harrastanut laskettelua joka talvi. Tämän kauden laskettelumatkasuunnitelmat on tehty ennen tietoa raskaudesta (vaikka yritys tietysti oli päällä). Ensimmäistä kertaa matka suuntautuu keski- Eurooppaan ja Alpeille.



Matka sinänsä ei jää raskauden takia toteuttamatta, mutta kyllä uskon, että hieman jää harmittamaan, jos rinteisiin ei pääse. Hissilippu ostettiin kaiken lisäksi matkan yhteydessä, eli käyttämättömänä menee rahaa hukkaan.. Tosin tämä ei ratkaise, laskenko vai en...



Sitten minua harmittaa myös sen henkilön puolesta, joka kuvittelee yhä pääsevänsä laskemaan minun kanssani. Onneksi tulee sen verran iso porukka, että joku löytyy aina seuraksi.



Mutta onko kellään tietoa/ kokemusta laskettelusta raskauden aikana. Matkaan lähdettäessä viikkoja on muistaakseni 20. Tietenkin tiedän, että laskettelu on ei suositeltavien listalla, enkä aio riskeerata lasta sen takia. Mutta siis, voiko noilla viikoilla laskea rauhallisesti helppojakaan rinteitä? Entä mitkä ovat suurimmat riskit, kaatuminen ja äkkinäiset liikkeet vai?



Otan asian esille tietysti neuvolassa vielä varmistaakseni oman näkemykseni, mutta jos jollakin olisi jo nyt antaa minulle vastauksia..

Mä olen terkkari ammatiltani, mutta myös kamppailulajien ex-harrastaja. Muutama näkökanta meikäläiseltä siis asiasta..

Olen tällä hetkellä rv 25++ ja neljättä viikkoa lähes vuodelevossa- siihen asti harrastin aerobikkiä ja lenkkeilyä 3-4 x viikossa. Totaalinen stoppi tuli yksi kaunis torstaipäivä, kuin salaman isku taivaalta: en kyennyt yht'äkkiä enää kunnolla edes kävelemään.



Olin todella hyvässä fyysisessä kunnossa ennen raskautta ja tein siis viikolle 20 asti lähes samoilla painoilla jne. kuin ennenkin ihan normaalisti. Sykkeet mulla pysyi kuitenkin mittarin mukaan aina alle 130:n, kovat hyppytunnit ja combot unohdin jo alkuraskaudessa, kävin siis lähinnä lihaskuntotunneilla.



Mun lajia, savatea, en uskaltanut harrastaa lainkaan raskauksissa. Ainakin meidän reeneissä sykkeet on lähes sen 1,5 tuntia niin ylhäällä, etten olisi väsymykseltä ja pahalta ololta siihen kyennytkään. Alirajunnassa piili myös pelko 'vahingossa' saamasta iskusta tai potkusta vatsan alueelle, vaikkei se tutun parin kanssa käytännössä olis ollut mahdollistakaan.

En näe kuitenkaan sulla, ap, mitään estettä jatkaa harjottelua vielä voilla viikoilla, jos vaan jaksat ja voit hyvin. Itse tosiaan tiedät, milloin on aika höllätä tahtia/lopettaa.



Raskauden aikana tapahtuu tosiaan muutoksia kehossa, joita pitää urheillessa ottaa huomioon: verimäärä kasvaa eli elimistö tarvitsee enemmän happea ja nestettä suorituksen aikana kuin normaalisti. Kehon painopiste muuttuu, joten kaatumisriski kasvaa. Nivelsiteet myös löystyy eli esim. nilkkojen muljahtelu tms voi koitua 'kohtaloksi' helpommin. Leposyke nousee, mutta ei kaikilla eikä mitenkään huomattavasti. Energiantarve kasvaa keskiraskauden jälkeen noin 200-300kcal/pvä.Tämäkin huomioitava urheillessa.

Pitkäkestoinen syke ei saisi ylittää 150 (olikohan max 3min) kerralla, koska myös siis sikiön syke nousee ja kun se on muutenkin jo korkea, voi se nousta liian ylös. Myös verenpaine saattaa äidillä (ja siten myös sikiöllä) kohota liian korkeaksi kovilla sykkeillä. Muista myös, että suorat vatsalihakset menevät sivuille kohdun tieltä eikä niitä kannata enää tehdä keskiraskauden jäljeen. Moni ei kykene siihen enää 4. raskauskuun jälkeen. Se on yksilöllistä.

Kohtuun kohdisyuvaa painetta kannattaa myös välttää ( salilla esim. jalkakyykky jne) On olemssa kohdun repeämisen vaara vaikkakin pieni sellainen. Ja ne hypyt ja loikat kannattaa jätttää pois rv 20 tienoilla, kun kohtu kasvaa kovaa vauhtia- > pissankarkailuvaivat pysyvät ainakin poisa vähän pidempään, kun kohtu ei hölskyttele rakkoa ja välttyy niiltä turhilta kaatumisilta:)



Keskenmenoriskiä ei todistettavasti kasvata liikunta/urheilu alkuraskaudessa, ellei se todella aiheuta jotakin elimellistä vauriota esim. raju potku kohtuun. Keskenmenon syy jää useimmiten arvoitukseksi, mutta johtuu 99%.sti sikiön kehitysvauriosta- keskenmeno syntyisi siis jokatapauksessa liikkumisesta huolimatta. Älä sitä siis huoli!



En halua pelotella, mutta tälläinen mun kokemus...olisi ihana käydä vielä jumpilla tms, mutta eipä voi mitään.



Jo et thainyrkkeilyä enää harrasta, koita noita jumppia/ salia/ vesijuoksua...



Laskettelua en harrastaisi enää rv 20, ainakin itselläni kohtu oli tuolloin jo melko kookas ( sf-mitta 18cm), vaikkei laskettelua haittaisikaan- kaatumisriski, putoamisriski törmäämisriski on kuitenkin olemassa aina- vaikka itse olisi huippulaskija ja rinteet helppoja, voi joku muu tulla esim. takaa suoraan päälle ja kaadut itten sen seurauksena. Olen itse myös intohimoinen lautailija (ex-laskettelija), mutta raskauksieni aikana olen jättänyt tuonkin lajin muille. Alkuraskaudessa olisin voinut lautailla, jos olisi ollut lunta. Lasken alkuraskauteen siis noin rv:t 5-15.



AP.lle siis...sinuna jättäisin kontaktit pois ja keskittyisin lihaskuntoon ja kevyeen aerobiseen liikuntaan. Sulle voi käydä samoin kuin mulle, että vaikka toive hyvästä kunnosta raskauden aikana olikin kova, jokin meni pieleen (kenties LIIAN kova treeni?) ja nyt olen saikulla suppareiden takia.

Nautiskele ja kuuntele omaa kroppaa, se kertoo kyllä sulle enemmän kuin osaat kuvitellakaan!



Ja vaikka kaikenlaista tuonne kirjoittelinkin, ei raskaus ole kuitenkaan sairaus eli liikuntaa ei missään nimessä kannata jättää pois! Hyväkuntoisten naisten synnytys kestää todistetusti vähemmän aikaa ja on helpompi- myös palautuminen raskaudesta on nopeampaa.



ihmetys rv 25+5 ( + tyttö 06 ja pika 04)

Moro!



Kiitos kaikille (tähän saakka) hyvistä näkökulmista ja varsinkin tästä viimeisestä perinpohjaisesta selvityksestä! :)



Kävinkin itseasiassa viikonloppuna sitten pariin otteeseen paukuttelemassa välineisiin, lyöntejä ja potkuja. Joista ensimmäisellä kerralla tuli aika huono olo - närästystä. Suolisto varmaan jumissa, ja vatsa sitten ei tykännyt treenistä, joka oli oikeasti aika löysää sitten kuitenkin.



Jälkimmäisellä kerralla meni jo paljon paremmin, mutta jäätiin miehen kanssa miettimään - onko ns. vartalopotkut sittenkin niitä, pallopeleihin verrattavia, "välteltäviä iskuja". Tosin esim. jalkapallohan tulee usein lujaa kohti potkaistaessa, ja säkki ei (ainkaan kovin kovaa). Mutta tärähdys on kuitenkin olemassa.



Päädyin nyt sitten seuraavaksi kokeilemaan tällä viikolla jotain tanssi(latino)pohjaista jumppaa (hölskyntää?) ja kuntonyrkkeilyä, yhdessä liikuntakeskuksessa. Toivotaan, että onnistuisi. Näissä paikoissa tuskin ainakaan tarvitsee kenellekään selitellä, jos ei jaksa/pysty/halua tehdä tms. :)



Täytyy kyllä myöntää, että kova kuntoilu ei ihan samalla tavalla kiinnostakaan, kun välillä pikkuisen huimaa, koko ajan pissattaa ja vatsaa turvottaa. Lisäksi tosiaan väsymys on aikamoinen :) Mutta yritetään nyt jotain kuitenkin vielä. Liikunnan jälkeinen saunatuokio ainakin vetää puoleensa ;D



rv:t oli nyt 7+2 ja ennestään poika -04

Mulle sanottiin kuntoklubista johon mä kuulun, että sykeraja raskaana olevilla on yleensä 150 eli sen yli ei saisi mennä. Tämä on tietty yksilöllistä kun tossa ei oo huomioitu pohjakuntoa.. Mutta noi samat säännöt mäkin sain, eli mikä tuntuu hyvältä, kipua ei saa tuntua, hiki saa nousta pintaan, MUTTA: Kuntoa ei saa kohottaa vaan ainoastaan "ylläpitää". Mitä se sitten tarkoittaakin... Ns. treenaaminen ei ole suotavaa vaan "kevyt" liikunta, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Itse synnytystä vartenhan ei ole suotavaa eikä tarvitse "treenata" liikunnalla. Kyllä siitä selviää vaikkei liikkuisi moneen viikkoon ennen synnytystä, nimim.kokemusta on. :)



Itse päädyin raskausaikana harrastamaan liikuntaa seuraavasti: viikot7-15 en tehnyt mitään pahoinvoinnin ja sairaslomien vuoksi, mutta sen jälkeen kävin kuntosalilla ja kävin bodybalancessa viikolle 31 asti. Kuntosalilla ainoastaan kävelin kävelymatolla ja poljin kuntopyörää koska mikään muu ei tuntunut hyvältä. Eikä lopulta enää pyöräilykään liitoskipujen vuoksi. Bodybalancekin muuttui tosi hankalaksi siinä 29-31 viikoilla kun maha alkoi olla jo niin iso ja liitoskivut vaivasivat. Sitä ennen olin bodybalancessa jo joutunut monia liikkeitä helpottamaan tai muuttamaan ohjaajan kehotuksesta raskaana oleville sopiviin. Siispä siihen viikolle 31 loppui mun kuntoilu.



Kun jäin rv_llä 32 kesälomalle ja siihen perään äitiyslomalle, en tehnyt enää kuin pieniä kävelylenkkejä ulkona silloin tällöin. Muuten keskityin lepäilemään. En olisi jaksanut liikkua silloin yhtään enempää. No meillä vauva syntyikin sitten jo rv 38+0 täysiaikaisena (54 cm ja 4190 g)



Pointti tässä mun kirjoituksessa oikeastaan oli, että kannattaa kuunnella herkästi omaa kehoa ja tuntemuksia, ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. En itse ehkä uskaltaisi harrastaa tuota mainitsemaasi "treenaamista", vaan vaihtaisin raskausajaksi kuntoilun johonkin turvallisempaan. Äkkinäiset liikkeet eivät varmasti tunnu hyvältä. Näin ainakin omalla kohdallani oli.

Jees, kuulostaa järkevältä.



Tässä on lisäksi se yksi puoli, että kun on tottunut treenaamaan suhteellisen lujaa - ottaa aika lailla henkiselle puolelle sen lopettaminen.



Siis pinna meinaa palaa herkemmin, kun ei pääse revittämään treenissä :) ..tosin kävin tänään taas tekees välineitä (lyönnit ja putkut tyynyihin), ja ihan hyvältä tuntui. Ehkä tosiaan tuollaista vois jatkaa, jos kerta tuntuu ihan hyvältä.



Ainakin henkinen olo parempi (kerrassaan mainio!) kuin koko viikkoon, kun sain hien kunnolla päälle - ja pääsin purkamaan vähän agressiota säkkiinkin ;D



Nyt siis olis rv 7+7 ja se -04 poika

Minulla on lajina tosin thai-nyrkkeilyn kunto-versio, mutta luulisin, että treenit eivät niin paljoa eroa. Alkuraskaudessa treenasin ihan normaalisti, tosin mahaan kohdistuvat iskut ja potkutyynyjen pito polvipotkuihin jätin heti pois. Vakiparille piti kertoa raskaudesta siis aika alkuvaiheessa, ja ohjaajalle kans. En kokenut, että pistehanska/säkkitreenistä ja potkuista (itse potkijana) olisi ollut mitään haittaa. Säkin hakkaaminen on mitä parhainta aggression purkua ja niska-hartiatreeniä. Mistään sykerajoista en ollut tuolloin edes tietoinen. Naisten kympinkin juoksin rv 12.



Sitten tuli kesä, ja nyrkkeilytunnit meni kesätauolle. Syksyllä kun treenit jatkuivat, kävin pari kertaa näkyvän vauvamahan kanssa treenaamassa, ja hyvin jaksoin mukana. Viikkoja taisi silloin olla joku 23. Olisin hyvin jaksanut vielä muutaman viikon, mutta tuli aikatauluongelmia ja treenitauko (ei raskauteen liityvät syyt) ja sitten koinkin jo, että on aika siirtyä muihin lajeihin. Olen nyt syksyn aikana käynyt muutaman kerran spinningissä ja bodypumpissa, ja viime aikoina on vesijumppa ollut parhaimman tuntuista. Nyt on ollut taukoa flunssan vuoksi, mutta tarkoitus olisi ainakin kerran vielä käydä vesijumpassa ennen h-hetkeä. Kunhan tässä nyt tervehdyn. Liikunta ei tosin ole pitkään aikaan ollut mitenkään kovatehoista, mutta kunhan teen edes jotain, enkä vaan makaa sohvalla. Supistelu hidastaa myös tahtia.



Kun sain tietää raskaudesta keväällä, kävin ratsastustunneilla joka toinen viikko. Yhdellä tunnilla kävin n. rv 6, ja rintojen turpoamisen takia oli harjoitusravi todella epämukavaa. Päätin sitte diilata kauden loput tunnit pois. Aikaisemmassa ratsastusryhmässäni oli tosin nainen, joka oli mukana vielä isonkin mahan kanssa. Hänelle tosin annettiin tasaisen ravin heppoja, ja loppuvaiheessa harjoituksia myös muokattiin.



rv 35+1

Älkäähän ystävät ottako turhia riskejä, on niitä rauhallisiakin odottaville "sopivia" lajeja. Vaikka loukkaantumisriski olisikin pieni, sitä ei antaisi hevin itselleen anteeksi jos jotakin sattuisi -omasta tai kanssaurheilijoiden syystä tai ihan vahingossa. Kyllä itse jätin vauhdikkaammat jutut (vaikka vain sählyn ja ratsastuksen) tauolle suosiolla, onhan loppuelämä sitten taas aikaa ko. asioihin kun vauva on turvallisesti maailmassa.

http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10165…

Espoon kaupungin ohjeet liikunnasta odotusaikana. Mielestäni ihan hyvät ohjeet..



Ite kävin edellisen odotuksen aikana ratsastamassa muistaakseni rv 18 asti. Nyt ollaan niin alussa vielä, että paha sanoa, miten pitkään tuntuu hyvältä. Mutta omaa kroppaa kuunnellen mennään. En tosin kaikille suosittele tapaturma-alttiita lajeja, mutta koin ratsastamisen riittävän turvalliseksi itselle. Hullusti kävi esikoisen kanssa ihan vaan koiran kanssa kävelylenkillä.. (loppuraskaudesta peilikirkkaalla kävelypolulla liukastuin jäähän ja kaaduin suoraan vatsan päälle, säikähdyksellä onneksi selvittiin) Eli mikään ei oikeastaan ole 100%sen turvallista ;)



Raskaana olo ei ole vamma ja elämää voi hyvin jatkaa lähes normaalisti, mielestäni sama koskee liikuntaa/urheiluakin. Maalaisjärki mukana ja oman kehon kuuntelu niin niillä pärjää pitkälle.

Hei,



Itse juuri huutelin tuolla Liikunta-osiossa kamppailulajien harrastelijoilta kokemuksia. Itse en ole uskaltanut (rv 7 loppumassa) mennä jujutsutreeneihin, koska en halua vielä "paljastua" ja olisi vaikea keksiä tekosyitä miksi kontaktia pitäisi vältellä.



Nimenomaan tää alkuraskaus tuntuu ongelmalliselta, koska varmaan myöhemmin on sitten jo masukin tiellä, eikä jaksaminenkaan ihan samalla tasolla. Nyt kun ei kuitenkaan tunu vielä "yhtään miltään", niin on jotenkin hankala arvioida sopivan rasituksen määrää.



Se perinteinen ohje "sen mukaan mikä tuntuu hyvältä" on minun mielestäni suoraan sanottuna aika perseestä, koska millon nyt kunnon treeni varsinaisesti HYVÄLTÄ tuntuisi, paitsi vasta jälkeenpäin... :)

Edellisessä raskaudessa lääkäri sanoi jokaisessa tarkastuksessa, että saat harrastaa ihan mitä tahansa liikuntaa, paitsi ratsastusta. Ja minähän uskoin.



Jälkeenpäin olen sitten lukenut sykerajoista ja siitä että selällään tehdyt liikkeet pitäisi lopettaa rv 16 tai jotain (neuvolasta sain sellaisen lapun). Perusjumppaa harrastin esikoisesta melkein loppuun asti, tein tietämättäni vastalihasliikkeet yms.



Nyt on vasta alkuraskaus ja sähly pitäisi sitten kai jättää, nyt kun sain kunnon ohjeet. Vaikka mä kovasti haluankin tän lapsen elävänä kotiin, niin silti harmittaa että joutuu jättämään harrastuksia, joista pitää.



Neuvolan ohjeessa luki:

Vältä liikuntamuotoja, jotka sisältävät iskuja, putoamisvaaran tai nopeita suunnanvaihdoksia,esim kontaktilajit (monet pallopelit, jääkiekko, sähly), laskettelu ja ratsastus... (laitesukellus, vatsamakuu, rv 16 jälkeen selällään tapahtuvat harjoitteet)



Enkelinäiti rv 8+0

Moro!



Ihan totta kyllä, ei kannata ottaa riskejä.



Mielestäni en ole riskejä ottanutkaan, koska olen kontaktit jättänyt. No on ollut jotain alapotku- ja nyrkkeilysparreja - mutta pari on aina tiennyt raskaudestani.



Nyt kuitenkin alkaa jo pääkin tottua kevyempään treeniin sekä vähennettyihin treenimääriin - joten ihan yhtä kovaa poltetta liikkumiseen ei enään ole. Ihan kertaheitolla tollasta on kovin vaikea lopettaa.



Nyt pitäisi sitten miettiä joku noista "järkevistä" kevyistä lajeista. Mikähän liikunta voisi olla kivaa..:) kuntonyrkkeily kiinnostaa edelleen.



nyt:

RV 9+3 ja se poika -04

Mä olen hieman kilpailuttanut noita kuntokeskuksia. Nyt on SATSiin ja ELIXIAaan viikon ilmaiset testijäsenyydet käytössä, molemmissa pari jumppaa käyty, ja lupailtu että personal trainerit ja kuntosalihostit osaavat auttaa raskauden ajan liikunnan suunnittelussa.



Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä, että oon kuitenkin kallistumassa Motivuksen puoleen, lähinnä hinnan takia. Vaikka Motivus ei sitä samalla tavalla www-sivuillaan mainosta, niin niidenkin kautta saa ostaa personal trainer -palveluita.



Mut ajattelin tosiaan niin, että ammatti-ihminen saa laatia mulle pari-kolme liikuntaohjelmaa raskauden eri vaiheisiin ja sit synnytyksen jälkeen pitää ottaa tietty jossain vaiheessa itteensä niskasta kiinni ja liikuttava takas kuntoon :)