Kysymyksiä perheen kokoon liittyen

Olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan vastauksia tähän. Meillä on yksi lapsi. Lapset ovat ihania, mutta olen tullut tulokseen, ettei minulla riitä voimavarat useamman hoitamiseen, koska yhdenkin kanssa tarvitsen toisinaan apua. Luulen, että osaan parhaiten hoitaa yhden lapsen, jotenkin oma organisointikyky ei ehkä riittäisi moneen lapseen ja kotitöihin ja kaikkeen mitä äitiyteen kuuluu, eihän se ole pelkkiä lapsia. Meillä ei ole suuria tuloja, joten yhden lapsen elämän voimme helposti kustantaa, mutta useamman kanssa menisi tosi tiukille, ei kivaa se. Asumme kolmiossa vuokralla, isommissa asunnoissa on isot vuokrat, tässäkin tosi iso verrattuna kaupungin kokoon. Tällä rahalla asuisi isommassakin kaupungissa. En kuitenkaan usko, että suuren perheen vanhempi olisi ahne ihminen, päinvastoin, hänen täytyy olla paljosta valmis luopumaan, koska lapset vie osansa niin ajassa kuin rahassa. Suuren perheen vanhemmilla riittää toivon mukaan aikaa ja rakkautta jaettavaksi useammallekin, hassua sinänsä, kun jokaisella on kuitenkin se sama 24 tuntia vuorokaudessa. Jollekin se on paljon, joltakin loppuu aika aina kesken ja elämä tuntuu jatkuvasti pelkältä keskeneräisyydeltä.

ja pyydän anteeksi, kun vastaukseni ei ollut ap:n kysymyksille vastaus, vaan kunhan pohdin omalta kannaltani tätä mielenkiintoista kysymystä

Ensinnäkin, mikä on iso perhe, mikä on liian paljon lapsia? Tiedän tapauksia, joissa yksikin on ollut liikaa (vanhemmilla menojalka vipattanut vähän liikaa eikä ole pystytty sitä rajoittamaan lapsen vuoksi), ja toisaalta tiedän tapauksia, joissa lapsiluku on toisella kymmenellä, eikä merkkiäkään siitä, etteikö voimat, rahkeet ja rahat riittäisi kaikille. Sitten tiedän myös yhden sellaisen tapauksen, jossa naisella on krooninen vauvakuume, ja mies paiskii töitä sekä tekee osakekauppoja ja mitä lie systeemejä rahamassojensa kasvattamiseksi - koska mies haluaa pitää naisensa tyytyväisenä ja onnellisena, ja nainen on onnellinen saadessaan uuden vauvan. Tosin, he huolehtivat kyllä myös isommat lapsensa, eivät vain vauvaa. Nyt heillä taitaa olla 7. lapsen yritys käynnissä.



Toisaalta myös nämä "yhteiskunnan tuet" tuntuu olevan joskus vähän venyvä käsite, joidenkin mielestä kun se tarkoittaa jo pelkkää lapsilisääkin. Minäkin, kahden lapsen äiti, sain kuulla eräältä lapsettomalta tuttavaltani, kuinka olen nyt "virallisesti yhteiskunnan elätti", kun saan lapsilisät kahdesta lapsesta. Väliäkös sillä, vaikka miten töissä käynkin, yhteiskuntahan mut ja perheeni elättää. Ja riittäähän niitäkin, joilla on 1-2 lasta, ja silti valittavat, miten yhteiskunnan tuet ovat niin liian pieniä. Minäkin, ottaa joskus päähän tämä sentinvenytys, kun kaikki rahat menevät aina joko suoraan asumiseen/ruokakauppaan tai jollain lailla lapsiin, eikä itselle jää senkään vertaa että voisi kahvilla joskus käydä. Toisaalta, oma kai on mokani, kun en kiinnostunut enkä halunnut lähteä opiskelemaan sellaista alaa, jolla tahkoaa kymppitonnin päivässä.



Ahneeksi en myöskään sanoisi suurperheen vanhempaa, nimenomaan päinvastoin. En voi edes kuvitella, miten täysipainoisesti pitäisi olla äiti, jos lapsia olisi kahden sijasta kaksitoista! Ja kun kahdellekin on lähes tulkoon mahdotonta järjestää hoitoa edes tunniksi, mitä se on kahdelletoista? Okei, isommat tietysti ehkä voi hoitaa lyhyitä aikoja pienempiään, että ehkä siinä mielessä helpompaa. Mutta ei siinä ahne voi olla, ellei nyt jostain syystä satu tykkäämään tosi himmeästi ilokaasusta ja epiduraalista, jälkivuodosta ja kiristävistä tikeistä, huutavista lapsista ja huonoista päivistä (isossa perheessä niitä on varmasti koko ajan jollain). Masokisti, se saattaisi olla ison perheen vanhempi.

Enemmän kuin YKSI lapsi on ympäristörikos.

ja lähti omille teilleen, jäin yksin hoitamaan lapset ja otan vastaan loan jota saan suuresta perheestäni. mies teki ympäristöteon ja alkoi elämään yksinäistä elämää. Kaippa kohta perustetaan reservaatti, johon meidät suurperheet laitetaan.

kun oli niinhuvittava kysymys :)



Ahne ihminen ei luultavasti hommaisi niin monta lasta elätettäväkseen etteivät omat tulot ja tilat riittäisi :)

Meillä on kuusi lasta, mutta yksikään noista kriteereistä ei täyty...

Ja etenkin siinä tilanteessa, että olettaa yhteiskunnan elättävän suuren perheensä.

suurperheelliset hankkivat lapsia, kun ei ole omaa ammattia, identiteetti ei ole kehittynyt, on aika köyhistä oloista itsekin (=sosiaalinen asema periytyy), haluaa perheestä sen elämän tarkoituksen...