Mun mies osoittaa mieltään mulle, kun mä hermostuin sille eilen..
sen takia, kun myöhästyin lapsen koululääkäristä kun mies ei tullut ajoissa sisälle olemaan vauvan kanssa.
Oli siis pihalla hommissa, ja h-hetkellä hävisi näkyvistä eikä kuullut kun huutelin. Ei ollut sit kattonu kelloo ja/tai unohti jo että mun piti lähteä. Vaikka tuntia aikaisemmin vielä tarkisti, millon se aika on.
En ehtinyt lääkäriin, 2.luokkalainen kävi itsekseen, ja paljon jäi kysymättä ja varmistamatta...
tulin kotiin ja mies kysyi, että mitäs lääkäri sanoi. Vastasin, että enpä tiedä kun en ehtinyt. (äänensävy tietenkin tilanteeseen sopiva...) Niin ukko otti ja veti herneitä nokkaansa ja ei ole vieläkään pahoitellut omaa käytöstään eikä puhunut kyllä mitään muutakaan.
Miks mun pitää aina olla se joka sit nää tilanteet purkaa? Ukko odottaa että mä vaan sit jatkan normaalia elämää sit jossain vaiheessa....
Miksei miehillä ole sellaista lohkoa aivoissa, mikä hoitaa nämä OmaMoka-hommat nätisti?