Lue keskustelun säännöt.
Itse pienenä päiväkodissa olleet eivät jaksa olla kotiäitinä
11.11.2009 |
Mietin oisko noin? Voisko olla kärjistäen niin, että ne ketkä ovat itse pienestä pitäen olleet päiväkodissa, eivät viihdy lastensa kanssa kotona, koska eivät tiedä, miten sitä arkea ja ohjelmattomuutta (virikkeettömyyttä) eletään?
Ainakin ne kotiäidit, jotka viihtyvät hyvin lasten kanssa, eivätkä pitkästy arkeen, ovat usein niitä, jotka ovat olleet kotihoidossa itsekin lapsena.
Kommentit (50)
Olen kotihoidettu, ja haluan tarjota lapsilleni saman. Tosin pitkän kotonaolon henkistä vaativuutta ei osannut kuvitella ennen esikoista.
Syitä jakaumaan on varmaan monia, mutta olen huomannut samaa ympäristössäni. Sen sijaan voimakas työmotivaatio ja päiväkoti eivät ole oikein vertailtavissa. Mitä tekemistä on palkitsevalla uralla tai halulla tehdä omaa työtä, ja sillä, että on isossa lapsilaumassa odottelemassa vuoroaan tuntikausia päivässä? Näitä kahta yhdistävät käsittääkseni lähinnä tietyntyyppinen ympäristö, kuten ihmispaljous, hälinä ja mahdollisuus laitosmaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin päiväkotiin kun olin 8kk ja olin siellä koulun alkuun saakka. Nyt olen itse ollut omien lasten kanssa kotona 8 vuotta, ja aijon ollakin siihen saakka kun nuorin aloittaa eskarin. Ja todellakin nautin tästä kiireettömyydestä!
Olen ollut 1 vuotiaasta asti päiväkodissa, nyt kotiäitinä;)Vaikka ei mulle mitään traumoja ole jäänyt hoidossa olemisesta, silti haluan hoitaa omat lapset kotona,ainakin siihen 3 vuotiaaksi.
Eli en allekirjoita...
Eikös se kotiäitiys ollutkaan maailman ihanin ja luonnollisin ja autuaaksi tekevin asia maailmankaikkeudessa, ja työssäkäyviä vain säälitään?
Ehkä itse päiväkodissa olleet ovat tajunneet, että ihan hyviä ihmisiä heistäkin tuli, vaikka eivät olleet ahdistuneen pirttihirmuäidin hoidossa ensimmäistä kuutta vuotta elämässään.
Useimmat työäiditkin varmaan allekirjoittavat, että kotonaolo on rassaavaa henkisesti - juuri siksihän he sieltä lähtevät töihin. Ei vaan jaksa. Toisin sanoen pitkään kotona oleminen kyllä vaatii hermoja ja kykyä siirtää omia tarpeitaan ja mielihalujaan eteenpäin. Tosin jotkut osaavat siitä myös nauttia, ja pitävät sitä niin arvokkaana ja kivana asiana kaikkien rasittavien puoltenkin ohessa, että ovat kotona pidempään.
"ahdistuneen pirttihirmuäidin hoidossa" Hakeudu sinä itse hoitoon, hirmu!
mutta en silti jaksanut olla 1v 9kk pidempään kotiäitinä ja sekin teki tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin pph.lle. Itse olen ollut kotiäitinä nyt 5v3kk eikä mikään kiire töihin :).
Minut on kiikutettu jo vauvana hoitoon, mutta itse olen ollut nyt kahdeksan vuotta kotiäitinä. Teen kyllä muitakin töitä, mutta lapset ovat kotihoidossa, kolme vanhinta eskariin saakka ja nuorimmainenkin ainakin 4-vuotiaaksi.
Ehkä itse päiväkodissa olleet ovat tajunneet, että ihan hyviä ihmisiä heistäkin tuli, vaikka eivät olleet ahdistuneen pirttihirmuäidin hoidossa ensimmäistä kuutta vuotta elämässään.
Tulituli ihan hyvä, mutta olen itse psykaa ja kasvatustiedettä lukeneena (olen psykan opettaja koulutukseltani) sekä asiaa tutkineiden suomalaishuippunimien fanina nähnyt aivan kirkkaasti totuuden: koti on paras paikka pienelle lapselle.
Vanhempani ovat molemmat opettajia, ja nykyään arvostavat perheemme ratkaisua, ja sanovat että olisivat toimineet toisin, jos olisivat tienneet sen mitä nyt tietävät.
Juu, ja meillä lapset eivät ole eristyksissä neljän seinän sisällä eikä äitikään ole kovin ahdistunut, pirttihirmun elkeitä kyllä välilä löytyy.. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini oli kotiäiti siihen asti kun täytin 10. Omia lapsia olen hoitanut vuoden per vauvaloma, yhteensä 3 x vuoden. Tosin olen hoitanut aina ne muutkin lapset kuin vauvan lomilla, meillä ei ole virikehoitoja harrastettu. Töihin kuitenkin olen palannut aina nopeasti, koska olen työorientoitunut ihminen eikä mun mielestä ole järkevää koulutetun ja tärkeää työtä tekevän ihmisen jäädä vuosikausiksi kotiin. Tämä mitenkään mollaamatta niitä, jotka haluavat kotona olla. Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että jos kotiin jäädään niin sitten kuuluu kanssa hoitaa kaikki lapset siellä himassa.
Jaksaisin olla kotona...ah, ei aikaisia herätyksiä, vihaisia pomoja, stressiä...haluaisin väritellä värityskirjoja, leikkiä legoilla, ulkoilla.
En ole kuitenkaan jäänyt kotiäidiksi, koska olen sen ikäinen, että opinnot pitäisi saada valmiiksi ja vähän työkokemusta myös. Lapseni viihtyy tarhassa erinomaisesti, eikä jaksaisi kyhjöttää vain minun seurassani 24 h, vaikka äiti olenkin.
Itse olin 2v alkaen pph:lla.
Päiväkodissa oli kivaa!