Vastaa rehellisesti! Toivotko lapsellesi jotain tiettyä ammattia,
vai saako hän aikanaan päättää ihan vapaasti mikä hänestä tulee?
Ohjaatko kenties johonkin tiettyyn kouluun, ammattikoulu, lukio..
Kommentit (44)
ja aion kyllä lämpimästi suositella yliopisto-opintoja (tai tiedekorkeakouluja). Niin tarkkaan en haluaisi lähteä asiaa junailemaan että ihan alankin valitsisin, eikähän se tietenkään onnistuisikaan.
Jos lapset todellakaan eivät yhtään osoittautuisi lukijatyypeiksi niin sitten toivoisin että hankkisivat itselleen jonkin kunnollisen ammatin jossa hyödynnetään muuntyyppistä lahjakkuutta, mikä se nyt ikinä sitten olisikaan.
Olisin pettynyt jos ne vain ajelehtisivat sellaisiin hanttihommiin joihin ei tarvitse panostaa yhtään mitään. Mikäs siinä jos joku tuntee palavaa kutsumusta palveluammatteihin ja siksi haluaa olla kaupanmyyjä, mutta jos ajautuu vastentahtoiseksi kaupanmyyjäksi ihan siksi ettei viitsinyt opiskella niin sitten se on vähän masentavaa.
Lakimiestä, ekonomia, diplomi-insinööriä tms.
Sellaista laaja-alaista ammattitaitoa, jolla on mahdollisuus saada vakituinen työpaikka ja suht hyvä palkka.
Itse olen kovapalkkainen yrittäjä-humanisti ja tälle alalle en heitä päästä.
joten toki toivon, että joku lapsista pitäisi tilasta huolta vielä meidän jälkeenkin. Tosin aina jatkajia löytyy perheen ulkopuoleltakin, joten vaihtoehtoja on.
Koulutuksen hankkiminen taas on aivan oma lukunsa. Jo maatalouden alalla voi suuntautua monella tavalla, jos maatalousopinnot kiinnostavat. Tai on paljon tätä ammattia tukevia opintoja, joista on hyötyä tilalla, jos sitten vielä kuitenkin sinne päätyy.
No vaikea vielä tietää mitä lapset voisivat opiskella, kun ei ole heidän koulumenestyksestäkään vielä mitään kokemusta. Mutta toivoisin lasten saavan opiskella rauhassa niin paljon kuin haluavat, sillä opiskelu yleensä kuitenkin laajentaa mahdollisuuksia sijoittua työelämässä.
jo peruskoulun aikana selvillä että haluaa ehdottomasti esim kokiksi tms. Useimmilla on kuitenkin ammatinvalinta peruskoulun päättyessä vielä ihan hakusessa ja siksi toivon lapsenikin käyvän lukion ensin. Saa lisää miettimisaikaa.
Muuten saa itse päättää miksikä haluaa.
vai saako hän aikanaan päättää ihan vapaasti mikä hänestä tulee?
Ohjaatko kenties johonkin tiettyyn kouluun, ammattikoulu, lukio..
Yritän korostan koulunkäynnin ja opiskelun tärkeyttä jo pienestä pitäen. Meillä on todellakin väliä sillä, onko läksyt tehty vai ei.
Itse sain äidiltäni aikanaan maailman parhaan vinkin: älä hakeudu huonosti palkatulle sosiaaliselle alalle (hoitsut jne.). Olen tästä todella kiitollinen!
Samaa viestiä yritän antaa myös lapsillenikin aikanaan, että miettisivät ammattia valitessaan myös palkkausta. Turha kitistä sitten aikuisena jos tuli mentyä sairaanhoitajaksi ja palkat on syvältä. Toki jos ehdottomasti jollekin huonosti palkatulle alalle haluavat, niin siitä vaan, en pistä vastaan. Pääasia, että ovat puntaroineet asiaa myös siltä kantilta.
Tämä on taas sarjassamme asioita, joita ei voi yleistää.
Omassa tuttavapiirissäni olen huomannut että duunariperheen vanhemmille on tärkeämpää päteä lapsen koulutuksella ja ammatilla ja siksi painostavat lapsia menemään Yliopistoon.
Itse akateemisena taas ajattelen että ihan sama mitä lapsi tekee, pääasia että on onnellinen. Samaa ajatusmaailmaa on nähtävissä muissa akateemisissa ystävissäni.
Mikähän siinä muuten on että jos vanhemmat ovat ihan perus duunareita, heille on sama mitä työtä lapsi tekee, kunhan se on vain rehellistä työtä.
Useimmiten korkeasti koulutetut vanhemmat odottavat myös lapsiensa kouluttautuvan vähintään yhtä pitkälle kuin he itse ja ajautuvan yhtä korkeaan asemaan työpaikalla..
aikoi alunperin hakea amikseen. Mikään erityisempi ammatti ei kiinnosta, haluaisi tehdä jotain musiikkiin liittyvää. No, nyt hän onkin päättänyt hakea luokioon musiikkilinjalle ja hyvä niin. Onpahan aikaa miettiä mitä tulevaisuudessa oikeasti tekee.
aikoi alunperin hakea amikseen. Mikään erityisempi ammatti ei kiinnosta, haluaisi tehdä jotain musiikkiin liittyvää. No, nyt hän onkin päättänyt hakea luokioon musiikkilinjalle ja hyvä niin. Onpahan aikaa miettiä mitä tulevaisuudessa oikeasti tekee.
pojan ajatusmaailmasta, että ei tarvitse tienata paljoa, kunhan saa tehdä mitä haluaa. Kuitenkaan hän ei ole oikein ymmärtänyt nykypäivän ammattien palkkoja ja yleensä sitä, mitä mikäkin maksaa. Siksikin on hyvä, että saa luokiossa hieman aikaa kasvaa ja sisäistää asioita; ei tule yllätyksenä se, että pienellä palkalla ei ostellakaan tietokoneita ja kännyköitä, vaan liksa menee tavalliseen elämiseen...
Nyt on lapsella ollut jo haaveammatteja.
Hampurilaisen tekijä(käy kuulemma lukion eka)
Ja viimeisin lentokapteeni. Tästä ei saa kuulemma isillekkään kertoa ku on salaisuus :)
että lapseni ovat elämästä kiinnostuneita ja innokkaita oppimaan uutta.
Sillä konstein luulisi että päätyisivät kunnon ammattiin ja pärjäsivät elämässä eteenpäin.
Aion ohjastaa siinä vaiheessa kun tulee valinnanpaikkoja eteen, mikä minun mielipiteeni on heidän mahdollisuuksistaan. En todellakaan usko että joku 15 v tietää vielä mistään mitään jotta voi arvioida tulevaa elämäänsä. Esim. itelle konttorirotalle tullut yllätyksenä vuorotyön yleisyys ja mitä se käytännössä elämässä tarkoittaa. Noista ei 15 v tiedä vielä mitään.
Se mihin lasten luonne sitten parhaiten sopii, on osin täysi arvoitus. Hiukan voi arvailla, sen verran insinöörimäistä asennetta on yhdessä, toisessa asiakaspalvelijaa, kolmannesta ei osaa arvata vielä mitään.
Minun 16-v lapseni sanoo, että ihmisen pitää tehdä sitä mihin hänellä on intohimoa. Aika monella ei varmaankaan ole intohimoa oikein mihinkään. Lapseni on löytänyt tällaisen alan ja kannustan häntä parhaani mukaan valinnassaan.
Eli kunhan oppisi nyt ensiksi lukemaan :o)
Mutta tietysti toivoisin, että molemmat kävisivät lukion...toisaalta tämäkään ei ole enää niin tärkeää, kun ammattikorkeakouluihin voi hakea myös opistopohjalta.
Itse en ammattia valitessani kovinkaan paljon miettinyt palkka-asioita, mutta kyllä tulen auttamaan siinä asiassa lapsiani...eli kertomaan eri ammattien palkkatasoa noin suunnilleen.
Ja lisäksi toivon, että opiskelisivat kunnon ammatin (oli se sitten putkimies, lääkäri tai insinööri) eli ei ainakaan sellaista taidealan tutkintoa, jolla ei tee loppupelissä yhtään mitään, jos ei ole huippulahjakas + taito markkinoida itseään.
Suurin pettymys olisi, jos jäisivät työttömiksi yhteiskunnan eläteiksi ilman selkeää ajatusta tulevaisuudesta. Eli jos ei nuorena löydä työtä, niin pitää opiskella lisää.
aivan sama ja nuori saa itse päättää alansa, mutta lukion haluaisin hänen käyvän. Lukio tarjoaa yleissivistyksen, jonka toivoisin lapsillani olevan, sekä mahdollisuudet lähteä opiskelemaan mitä vain haluavat, sekä ne arvokkaat lisävuodet miettiä mitä todella haluavat opiskella.
Minulle on ollut tärkeä asia tähdentää tytöilleni sitä, että sukupuoli ei rajoita heidän mahdollisuuksiaan. Niin että jos nuorin haluaa astronautiksi niin se on ihan ok, vaikka töitä tavoitteeseen saakin varmasti tehdä paljon ja pitkäjänteisesti.
Teinit ovat itsekin ymmärtäneet, että jos haluaa hyville tuloille, on neljä koulutusreittiä ylitse muiden - TKK, kauppakorkea, oikeustieteellinen ja lääketieteellinen.
McDonaldsin myyjäksi kun menisi....
Toivon että he olisivat tyytyväisiä omiin valintoihin ja etteivät tekisi niin suuria virheitä että kaduttaa lopun ikää.:)
lukion kä'ynyttä jolla ei ole tietoakaa yleissivistyksestä. SAati sydämen sivistystä.
aivan sama ja nuori saa itse päättää alansa, mutta lukion haluaisin hänen käyvän. Lukio tarjoaa yleissivistyksen, jonka toivoisin lapsillani olevan, sekä mahdollisuudet lähteä opiskelemaan mitä vain haluavat, sekä ne arvokkaat lisävuodet miettiä mitä todella haluavat opiskella.
ja olisi päässyt lukemaan oikeustieteitä mutta valitsi välivuoden ja on nyt ulkomailla opiskelemassa, haaveilee kansainvälisen oikeuden opinnoista. Seuraava kuusitoistavuotias lukiolaistyttö haaveilee kampaajan ammatista. Tuen kummankin suunnitelmia tasapuolisesti, mutta toivon että käyvät lukion ensin jotta mahdollisuudet ovat suuremmat sen jälkeen.
heitä lukioon ja ohjaan heitä käymään koulun hyvin. Mutta itse ammatin valinta on heidän päätettävissään.
Jos omalta kannalta ajattelen, niin lääkäri olisi kiva, niin vanhana ja raihnasena olisi apu lähellä... mutta toinen lapseni pyörtyy veren näkemisestä ja toinen on niin teknisesti suuntautunut, ettei ole tosikaan.