Lelukuvastotko ongelma?
Perhekerhossa oli keskustelua näistä lelukuvastoista, joita postin mukana on tullut taas useampikin.
Olin outolintu siinä joukossa, koska tykkään niistä :).
Muut mammat päivittelivät kuinka on kauheaa, kun niitä taas tulee ja täytyy yöllä salaa hävittää ne ym.
Tuntui melkein, että tämä nyt on joku "juttu", että kaikkien vanhempien täytyy vihata lelukuvastoja, "nyt se Nico-Petteri taas plärää niitä ja haluaa kaiken".
Teki mieli kysyä, että onko sitten ihan PAKKO ostaa kaikki mitä Nico-Petterit osoittelevat kuvastoista?
Minusta on ainakin kiva tutkia niitä lasten kanssa, näkee mitkä oikeasti kiinnostavat ja itsestäkin mukava nähdä mitä ihanuuksia ja kamaluuksia on taas kehiteltykään :D.
Hauska myös kun joistain leluista tulee tunne "tuosta minä olisin tykännyt kauheasti" :).
Minusta ongelma on siinä, jos itse ei pysty selvittämään lapselle, että ihan kaikkea ei voi ja tarvitsekaan saada, mitä keksii haluta. Samaa ihmettelen näissä vanhemmissa, jotka eivät voi mennä esim. leluosastolle "kun sitten taas halutaan kaikki".
Kommentit (15)
Minustakin on ne mukava selata läpi. Lapset niitä kuitenkin lukevat ahkerasti. En vaan ymmärrä missä vaiheessa se haluaminen tulee. Ei meidän reilu 3v ole vielä kertaakaan sanonut haluavansa jonkun tietyn jutun siitä lelukuvastosta.
Leluhyllyn ohi mentäessä saattaa sanoa haluavansa auton, mutta uskoo kun sanon ettei osteta nyt ja se siitä. En sitten tiedä onko meidän 3v vielä sisäistänyt sitä, että niitä kuvastojen leluja on myynnissä kaupoissa ja niitäkin voi oikeasti saada.
Nuorempi jopa selailee sitä ennen nukahtamista, tulee varmaan hauskemmat unet niin. ;)
Olen ihan samaa mieltä, että ongelmia varmaan tulee jos ei tehdä selväksi ettei kaikkea voi saada. Kyllä meilläkin esikoinen näyttää että "haluan tämän ja tämän ja tämän" mutta ymmärtää että kaikkea haluamaansa ei voi saada, eihän sitä mahduta sitten kotiin enää ollenkaan. :)
ensin meni monta vuotta ettei he tajunneet että niitä ois voinu toivoakin, nyt jo tajuavat mutta ymmärtävät hyvin ettei kaikkea voi saada.
meillä on vielä monen vuoden takaiset legokuvastotkin kaikki tallessa ja niitä luetaan ahkerasti.
joskus sanoo haluavansa jotain, mutta unohtaa saman tien. Yksi on jäänyt nyt mieleen, haluaa yhdestä kuvastosta muovisen kaivinkoneen, joka maksaa alle kympin:-) Ei osteta muita lahjoja, mutta kaivinkoneen tai vastaavan pienen ajattelin ylläriksi ostaa:-)
aivan loistavia, lähettäkää meille vaan kaikki kuvastonne!
ja sisustuslehtiä - lapset selailee lelukatalogeja ja me kaikki halutaan toi, toi, toi ja sit vielä toikin. :D
Musta on vaan kätevää kun sit laskee ohimennen suunnilleen minkäsortin lelu useimmin ajautuu haluun-listalle ja sit joulupukki saattaa ehkä jopa tuoda sen...
Mä katson ne ja samoin katsoo meidän lapsi. Ja näyttäähän tuo myös leluja joita haluaa. Ainahan sitä haaveilla saa ;)
Silloin poika 4 v selaili ja ihasteli leluja. Nyt täytettyään viisi, on meno ihan erilaista. "Äiti, äiti, mä HALUAN ton!! Voitko kirjoittaa TON joulupukin listaan! Eikun ton!! Äiti, ton mä HALUAN! Saanko, saanko? Miksen mä saa tota? Äiti toi olis kaikista paras, saanko? "
Eikä varmasti ole opetettu tuohon, eikä ole tähänkään mennessä saanut kaikkea haluamaansa. Ja kyllä, on puhuttu monet kerrat että pitää miettiä mitä kaikkein eniten haluaisi, kaikkea ei voi saada. Siispä on piilotettu visusti kuvastot, ja katsellaan tv:stäkin vain ylen lastenohjelmia (ei mainoksia...). Varmaan helpottaa isompana, mutta tällä hetkellä näin.
Mä tykkään itse lukea niitä myös, ja kyllä isommat lapset tekee niitä selaillessa joulupukin toivomuslistat. Ja meillä saa toivoa vaikka kuuta taivaalta :). Leluhyllyjäkin ihaillaan kaupoissa yhdessä aina välillä, mutta meillä lapset tietää että mitään heräteostoja ei tehdä eikä siitä mitään numeroa tule.
ongelma on vaan sekava taitto niissä
Meillä ei ole enää leikki-ikäisiä lapsia, mutta selailen mielelläni lelukuvastoja. On kiva nähdä mitä uutta ja ihanaa/kamalaa on taas tarjolla.
Kun lapset olivat pienempiä oli liikuttavaa, kun he kopioivat lahjalistaan toiveita suoraan kuvastosta. Eivät tarkkaan tienneet edes mitä toivoivat pääasia oli, että lista oli pitkä. Kuvastoa selatessa toiveet muuttuivat melkein joka kerta.
Yritin seurata josko joku toive esiintyy usein, sen yleensä valitsin hakittavaksi. Kaikkea toivomaansa hei eivät edes kuvitelleet saavansa.
Kerran esikoinen ei tehnyt lahjatoivomuslistaa. Joulun jälkeen hän tuumasi, että turha tehdä listaa kun muutenkin saa lahjola.
Silloin poika 4 v selaili ja ihasteli leluja. Nyt täytettyään viisi, on meno ihan erilaista. "Äiti, äiti, mä HALUAN ton!! Voitko kirjoittaa TON joulupukin listaan! Eikun ton!! Äiti, ton mä HALUAN! Saanko, saanko? Miksen mä saa tota? Äiti toi olis kaikista paras, saanko? "
Meillä esikoinen kohta 7 v. ja toki kertoo mitä haluaa ja ihastelee ääneen leluja, mutten ole kokenut sitä häiritseväksi.
Ei ole ongelma. Lapsi tykkää "lukea" kuvastoja ja aina välillä katsellaan yhdessä. Minusta on ihan kiva nähdä millaiset tuulet puhaltavat lelumarkkinoilla.
Jos lelukuvastot ovat ongelma, voihan ne heittää lehtiroskikseen heti kun putovat postiluukusta / postilaatikkoon.
Lapset eivät antaneet heittää pois, kun ovat niin hauskoja. Meilläkin meni pitkään, ennen kuin tajusivat, että ne tavarat siinä ovat ostettavissa. Eikä senkään jälkeen ole ollut ongelma. Päinvastoin, hyvä tilaisuus keskustella kuluttamisesta, ostamisesta ja tarpeista.
ensin meni monta vuotta ettei he tajunneet että niitä ois voinu toivoakin, nyt jo tajuavat mutta ymmärtävät hyvin ettei kaikkea voi saada. meillä on vielä monen vuoden takaiset legokuvastotkin kaikki tallessa ja niitä luetaan ahkerasti.
parin vuoden takaiselta Lontoon-reissulta tuotua Harrod'sin lelukuvastoa :D.
Siellä on NIIIIIIN ihania juttuja :).