Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mahdollisesti tulevana anoppina kauhistuttaa täälläkin liikkuvat miniät
11.11.2009 |
Toivottavasti poikani sitten joskus valitsee itselleen sellaisen puolison, jolla on edes hieman kunnioitusta minua, anoppiaan ja miehensä äitiä kohtaan, ja hyväksyy sen, että äiti-poika-suhde ei katkea siihen naimisiinmenoon. Välillä kauhistuttaa millaisia miniöitä täälläkin palstailee. En väitä etteikö anopissakin olisi joissakin tapauksissa vikaa, enhän tiedä kaikkia taustoja, mutta joissakin tapauksissa paistaa niin selvästi läpi se, että vain ja ainoastaan naisen oma äiti on juuri se ainut ja oikea mummo lapsille yms. Anoppi on vain ylimääräinen kiviriippa, joka on pakko pitää lasten vuoksi elämässä mukana, mutta naisen äiti nyt vain kuuluu ilman mukinoita elämään. Ymmärrän, että naiselle oma äiti tulee aina olemaan tärkeämpi kuin anoppi (useimmissa tapauksissa), mutta eiköhän se anoppi ole myös tärkeä sille rakkaalle miehellesi, onhan hän miehesi äiti.
Ja joo, ei ole aina helppo minunkaan suhde vanhaan sairaaseen anoppiini, mutta sen verran on opetettu toisten ihmisten kunnioittamista etten voisi kuvitellakaan tekeväni/sanovani asioita, joita täällä saa lukea.
T. tytön ja pojan äiti, vaimo, miniä, ehkä tuleva anoppi
Kommentit (34)
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-kortin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just pari viikkoa sitten täällä oli peräkkäin aloituksia missä valitetaan kun:
anoppi ei soita koskaan miniälle / anoppi soittaa miniälle
anoppi ei puhu miniän kanssa / anoppi puhuu miniän kanssa sisustuksesta
anoppi ei ole kiinnostunut poikansa perheen elämästä / anoppi soittelee ja on kiinnostunut poikansa perheen elämästä
Täällä kohtalotoveri.
Minun anoppini sanoo olevansa "täydellinen kasvattaja". Ja kaikki mitä teen on väärin. Harmi, että lapsilta puutuu tervepäinen mummi. Oma äitini kuoli syöpään pari vuotta sitten. Siinä samalla katosi lämmin ja rakastava ihminen lasten elämästä. Jäi hyvin sairas siivoushullu, pihi ja kylmä anoppini. Josta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Hän on ollut jopa väkivaltainen lapsilleni!
todella rakas anoppi. Kun mietin, miten tärkeä hän on minulle ja meille (miehelle ja lapselle), meinaa tippa tulla linssiin. :)
Kyllä sen hänelle usein sanonkin, esim. kun auttelee lapsen kanssa jne. muutenkin, että "sinä olet niin ihana ihminen" tai että "olet tosi rakas meille kaikille". Mies ei kovin puhu tuollaisia "lässyjä" muille kuin minulle ja lapselle, minä taas tunnen että olen vähän niinkuin "puuttuva" tytär anopille, ja hän on kuin toinen äiti. Miehellä ei ole sisaruksia.
Viihdyn anoppilassa tosi hyvin, ja saatan mennä yökylään lapsen kanssa eikä mies tule yleensä mukaan. Sitten istutaan iltaa ja saunotaan, ehkä me ollaan vähän niinkun ystävät jopa.
Omaan äitiini minulla on myös tosi hyvät ja lämpimät välit, olosuhteiden pakosta en tosin näe häntä niin usein kuin anoppia.
niinkuin kavereitaan... Eli toimeen tullaan jos kemiat sopii yhteen. Ex-mieheni aiti oli tosi mukava. Nykyinen on taas todella tylsa ja meilla ei ole mitaan yhteista. En ole epakohtelias mutta lahinna kuolen tylsyyteen kun appivanhempia tavataan. Anoppi vaikuttaa sellaiselta etta haluaa tulevan lapsen elamassa olla paljon.... Onneksi asutaan niin kaukana ettei voi kovin usein vierailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä miehesi on äidistään? Onko hänelle ok esim. se, että äitinsä on väkivaltainen lapsianne kohtaan? Onko ok, että puuttuu lastenne kasvatukseen? Miksi olette väleissä?
Anoppini ei siedä sitä, että lapsemme osallistuvat kotitöihin, heitä komennetaan eikä anneta ruokaa/herkkuja kaiken aikaa, eikä anneta katsoa telkkaria edes joka päivä (lapset leikkii mieluummin)!
Anoppi itse sairastaa masennusta, ja kipottelee päivittäin. On itse tehnyt yksin kaikki kotityöt päivätyönsä lisäksi, koska eihän lapsilta voi mitään vaatia, hemmotella vaan. Onneni on se, että mieheni on kassani melkein samaa mieltä. Itse olisin katkaissut välit anoppiin kokonaan, mutta mies ei halua kokonaan katkaista äitiinsä välejään. Enkä sitä tietenkään vaadikaan! En ole niin paha miniä.
22
Vaikea uskoa, että kukaan miniä etukäteen päättää, ettei voi pitää anopistaan. Ehkä joillekin tosin voi vaikuttaa se, jos mies on ollut erittäin tyytymätön äitiinsä, vaikkapa äiti on ollut juoppo/pahoinpitelijä.
Ekan mieheni kanssa olin 9 vuotta, anoppi aivan mielettömän ihana ihminen, aina tuki minuaKIN, ei koskaan arvostellut eikä puhunut pahaa. Häntä oli helppo kunnioittaa. Pidetään vieläkin yhteyttä, joskus poiketaan baarissakin kaksin. Nykyinen anoppi on sitten se kauhuanoppi, joka arvostelee, piikittelee ja puuttuu elämääni. Teoillaan huonontaa parisuhdettamme, koska mieheni mielestä tuo on vaan akkojen välistä skismaa...
Eli ap:lle: nyt sulla on hyvää aikaa miettiä näitä asioita, ja päättää, että puutut poikasi perhe-elämään VAIN kysyttäessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.. En ole väleissä Anoppini kanssa, kun pari kertaa vuodessa. Ei soittele edes pojalleen.
Appivanhemmet vaativat, että 5 vuotiaan täytyy osata lukea ja 1 vuotiaan olla ilman vaippoja. Ja lapsen korvatulehdukset on varmasti minun syyni. Tätä "paskaa" alkoi sataa joka tapaamisella niskaan. Me emme enää jaksaneet. Kiitimme vaan onneamme kun asuvat 300km päässä. Mieheni ei hyväksy väkivaltaa, jota on saanut itse kokea kotonaan. Eikä lapsiimme kohdistunutta. Pahinta tässä on se, että Anoppi haukkuu minua ympäri sukua perättömillä jutuilla.
Eikös nämä piakkoin anopiksi tulevat nimenomaan painota, että miniän on oltava sopuisa?
Ei.. En ole väleissä Anoppini kanssa, kun pari kertaa vuodessa. Ei soittele edes pojalleen.
Appivanhemmet vaativat, että 5 vuotiaan täytyy osata lukea ja 1 vuotiaan olla ilman vaippoja. Ja lapsen korvatulehdukset on varmasti minun syyni. Tätä "paskaa" alkoi sataa joka tapaamisella niskaan. Me emme enää jaksaneet. Kiitimme vaan onneamme kun asuvat 300km päässä. Mieheni ei hyväksy väkivaltaa, jota on saanut itse kokea kotonaan. Eikä lapsiimme kohdistunutta. Pahinta tässä on se, että Anoppi haukkuu minua ympäri sukua perättömillä jutuilla.
Ei.. En ole väleissä Anoppini kanssa, kun pari kertaa vuodessa. Ei soittele edes pojalleen.
Appivanhemmet vaativat, että 5 vuotiaan täytyy osata lukea ja 1 vuotiaan olla ilman vaippoja. Ja lapsen korvatulehdukset on varmasti minun syyni. Tätä "paskaa" alkoi sataa joka tapaamisella niskaan. Me emme enää jaksaneet. Kiitimme vaan onneamme kun asuvat 300km päässä. Mieheni ei hyväksy väkivaltaa, jota on saanut itse kokea kotonaan. Eikä lapsiimme kohdistunutta. Pahinta tässä on se, että Anoppi haukkuu minua ympäri sukua perättömillä jutuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon myös mukavia miniöitä, sillä haluan ehdottomasti osallistua lastenlasteni elämään. Aion tarjota hoitoapua ja ostella pikkulahjoja ja muuta mukavaa, jos vaan annetaan... Itse olen aika sopuisa ihminen, joten minun puoleltani tuskin tulee ongelmia.
Pelkään myös jo etukäteen (pojat siis 6 v ja 6 kk!! : DD), että tulee avioero, enkä saa nähdä lapsenlapsiani ilkeän miniän takia... Näin on monelle mummolle käynyt. : (
Toivoahan saa, mutta niin monessa sukupolvessa ja tuttujenkin perheissä olen nähnyt, että anoppi - miniä/vävy suhde on niitä vaikeimpia suhteita, mitä löytyy.
Siksi yritän itse toteuttaa sitä, että pysytään edes kohteliaisuusväleissä. Voidaan siis keskustella normaalisti ja yritän nykyisin antaa kaikki arvostelut ja haukkumiset mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei kai kukaan oleta, että pitäisi olla kiltti ja sopuisa ja muutenkin ihana anopille, jos itse saa ikävää kohtelua?
Ei silti oma äitini ole sen parempi miestäni kohtaan. Joten miksi tämä on nyt niin yksisilmäisesti miniän vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helppo teidän jeesustella, joilla on "maailman ihanin anoppi". Kaikilla ei ole. Ja se oma ihana poika voi joskus joutua aikamoisen harakan kynsiin. Ylläpidä siinä sitten kestohymyä.
Ja kaikki vielä fiksuja eli ainakaan vielä ei tarvinnut sateenvarjoa :-)
Ymmärrän, että henkilökemiathan ne määrää näissä anoppisuhteissakin ja että täällä olevat ketjut on monesti vain se kärjistynyt tilanne, mutta joskus rivien välistä on luettavissa (ehkä sitten tahattomasti), jotta miniäkin voisi katsoa välillä peiliin. Eri asia on sitten nämä anopit, jotka puuttuu perheen elämään sisustamista ja lasten kasvattamista myöten. Itseäni en osaa tuollaiseksi ainakaan vielä kuvitella ja toivottavasti en koskaan sellaiseksi muutu. Tuntuu vaan, että naiset sietävät monesti omalta äidiltään vaikka mitä ja odottavat miehensäkin niin tekevän, mutta sitten anopiltaan eivät siedä puoliakaan siihen verrattuna.
Kyllä mullakin oma äiti on välillä käynyt hermoon, joskus olen sanonut asiasta, toisinaan olen antanut mennä ohi korvien. Anopille olen myös sanonut jos on astunut varpaille, mutta pyrkinyt pitämään välit kunnossa. Täytyy myöntää, että enemmän olen kuitenkin purrut hammasta ja antanut anopin kommenttien mennä ohi (omalle äidille tulee sanottua herkemmin), laantuneena nekään eivät ole sitten loppujen lopuksi niin paljon satuttaneet. Toisaalta ei se anoppi ihan hel*etistä olekaan tai sitten mut on kasvatettu liian kiltiksi tytöksi :-)
ap
Alue: Aihe vapaa
en haluaisi miniäksi mitään draamaqueeniä, joka makaa sohvalla vauvan tissi suussa ja huutaa sukulaisille, että tuokaa mulle leipää ja mehua ja siivotkaa ja hoitakaa ja hierokaa ja ymmärtäkää mua, olenhan vauvan äiti.
En miniää, joka tulee naama norsunvitulla meille siksi, että periaatteesta pitää inhota miehen äitiä. Miniää, joka purkaa pahan olonsa minuun siksi, ettei ole sovussa itsensä kanssa ja on vielä liian lapsellinen ymmärtääkseen sen.
En miniää, joka kitisee täällä:
-anoppi osti/ei ostanut vaunuja vauvalle
-anoppi tarjos7ei tarjonnut apua
-anoppilassa syödään jouluruoka väärän värisistä kulhoista ja anopilla aattona mauton asu päällä
-anoppi ei anna/tyrkyttää rahaa
kaikkia näitä olen lukenut ämmien kirjoittavan ja haukkuvan anopeissaan.