Miten sitä jaksaa seuraavat 13 vuotta

Saan varmaan vatsahaavan ennen kuin pääsen eroon tuosta ääliöstä.

kun oma elämä on nonstop työleiri? Kotitöiden jakaminenkaan ei vaan onnistu. Se. Ei. Onnistu. Yritetty on ja ryhdistäytymistä kestää max kaksi viikkoa. Sitten pitää taas ruveta pyytämään JOKAISTA kotityötä. Pesisitkö lasten hampaat. Viitsisitkö nostaa ruokailuvälineesi pois pöydästä syönnin jälkeen. Voisitko lopettaa sukkien jättämisen lattialle siellä missä satut ne riisumaan. Voisitko ostaa kaupasta muutakin kuin maitoa ja makkaraa, koko perhe on nälkäinen.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHHHHHHHHHHHHH

täytyy niin kauan odottaa?

teen itse tai en tee. sitten eletään läävässä.

mutta missä välissä?! Kun töitten lisäksi vastuulla on lastenhoito, siivoaminen, tiskaus, pyykkäys, ruoanlaitto, kaupassakäynti, pihatyöt, ei kerta kaikkiaan jää aikaa muuhun! Tätäkin vitutuspuheenvuoroa kirjoitan työn äärestä taukoa pitäessäni. Ja sitten kun sitä omaa aikaa viimein olisi tunti pari joskus, ei jaksa muuta kuin lojua flegmaattisena.



Eikä siinä mitään jos tilanne olisi sama molemmilla vanhemmilla, mutta kuin toista odottaa töiden jälkeen kakkosvuoro ja toista ei sitten niin mitään velvollisuuksia, niin juuri se epäsuhta katkaisee kamelin selän.



Tiedän ettei tästä vuodatuksesta ole mitään hyötyä mutta on pakko päästä höyryä ja vaan sitkeästi yrittää löytää se seuraavat 13 vuotta kantava visio. Rahan säästäminen salaa, niin että sitten kun tiet eroaa, voi elää hauskaa elämää ja nyt vaan koettaa sinnitellä? Mitä muuta se voisi olla, jotain johon ei tarvitse uhrata aikaa, jota ei ole?

muut myrheet ovat pieniä jatkuvaan vitutukseen verrattuna.Tai päätä, että 6kk kuluttua asut ilman miestäsi, rauhallisesti ja onnellisena.tsemppiä