Olen mielettömän ahdistunut, koska ystävä jätti.
Olemme aikuisia ihmisiä, 30-vuotiaita. Ystävä on ennenkin uhkaillut jättämisellä jos en toimi niinkuin hänen mielestään ystävän pitää. Kuulostaa aika hankalalta suhteelta varmaankin.
Silti hän oli ihmisistä se, joka ymmärsi minua parhaiten ja jonka kanssa eniten olimme tekemisissä. Elämääni on jäänyt VALTAVA aukko. MOnet muut ystäväni kuuluvat edelleen hänen hoviinsa. On hän muitakin kyllä heivannut elämästään.
Tästä on 5 kuukautta nyt, mutta olotila vain pahenee.
Kommentit (7)
Minulla ei ikinä ole ollut ystävää, jonka olisin voinut "jättää" tai joka olisi voinut jättää minut, onneksi! Ei ystävyys ole mikään parisuhde tai työsuhde, josta voidaan erottaa.
En myöskään ymmärrä noita "hovi"-systeemejä, joissa porukka pyörii yhden ihmisen ympärillä. Ei sellainen ole mitään oikeaa ystävyyttä, kuulostaa ihan sairaalle...
Ota ystävyyden loppuminen tilaisuutena ja mahdollisuutena. Nyt voit kehittyä omaksi itseksesi ilman tuon "kuningattaren" ja hänen hovinsa luomaa sosiaalista painetta. Myöhemmin voit löytää ihan oikean ystävän, tasavertaisen.
aarrggh, en vaan voi tajuta, että joku vielä kolmekymppisenä on noin epäitsenäinen, että tanssii jonkun kuningattaren pillin mukaan. Tiedän kyllä omassakin elämässäni sinunlaisia ja sinun ystäväsi kaltaisia tyyppejä ja yritän pysyä mahd. kaukana heidän ahdistavista sosiaalisista ympyröistään.
Sun kommentti kuulosti oikeasti tosi terveeltä.
Olen itsekin sitä mieltä, että ex-ystävällä oli minuun liikaa valtaa. Ei minulla muita tällaisia ihmissuhteita ole. Tämä ihminen oli tosi koukuttava.
ap
voi vielä olla tollasia ihmekuvioita? Toki ymmärrän sen, että ystävyys ns. hiipuu, jos kokee, ettei ole jonkun kanssa mitään yhteistä eli ei esim. pidä enää yhteyttä johonkin tyyppiin, mutta en todellakaan tollasta dramaattista "jättämistä".
Se oli manipuloija. Kun aikaa kuluu, olet helpottunut, että pääsit siitä eroon. Minullakin on joskus ollut koukuttava, narsistinen "ystävä". Oikeat ystävät ovat olemassa pitkänkin tauon jälkeen ja ilahtuvat yhteydenotosta, vaikka edellisestä kerrasta olisi kauan.
Tässä kuulemme sun näkemyksen, mitähän ystäväsi sanoisi omalta puoleltaan?
Olen lakannut pitämästä yhteyttä yhteen ystävään vuosia sitten koska tapasimme vain kun hänelle sopi, menimme hänen ehdoillaan
n, puhuimme vain hänen asioistaan jne. Itsekeskeisyydessään hän oli liian kuluttavaa seuraa.
jne.
Sun tapa puhua ystävästäs, "hovista" ja tolleen antaa tossakin viestissäs ikävä kuva ystävästä tuo mulle mieleen että olet itse joku läheisriippuvainen joka haluaisit ystäväsi toimivan sun haluamalla tavalla.
oli samanlainen "ystävä" opiskeluaikoina. Hän arvosteli joitain valintojani, koin aina hänen olevan suositumpi ja parempi ihminen kuin itse olin. Olin hänen hovineitinään sosiaalisissa tilanteissa. Saatoimme mennä yhdessä paikalle, mutta hän eristi minut tilanteista monta kertaa kääntämällä selän minulle keskustellessaan esimerkiksi pienen porukan kanssa, eli siis sulkea minut koko joukon ulkopuolelle!
Havahduin tähän tilanteeseen todella, kun huomasin, että useita kertoja jonnekin saapuessani minulta kysyttiin, että missäs X on..?
Lopullisesti ystävyytemme sammui ison riidan jälkeen: hän syytti minua elämäni valinnoista todella ilkeästi. Tajusin, että hän todella koki olevansa minua ylempänä, ja että minun olisi hänen mielestään pitänyt perustella hänelle valintojani tai muuttaa niitä.
Päätin että en muutu, vaan jatkan kasvua omaksi itsekseni.
Vieläkin minulla on joskus ikävä tuota ihmistä, meillä oli todella hienoja hetkiä yhdessä, ja koin juuri tuota vahvaa samanlaisuutta hänen kanssaan. Ehkä tuo tuttuuden tunne kumpusi myös omasta tarvitservuudestani: silloin sain siitä ihmissuhteesta minäkin varmaan jotain, mikä minun oli käytävä elämässäni läpi. Olen myöhemmin miettinyt, että hän oli samanlainen kuin äitini, jolle olen aina kelvannut vain, jos elän elämääni siin kuin hän odottaa ja haluaa.
Olen myös ajatellut, että meidän suhteessamme oli jotain ikäänkuin ystävyydelle sairasta läheisyyttä, vähän kuin parisuhteessa, jossa yritetetään hallita ja muuttaa toista.
Tarinasi kuulostaa tutulta. Neuvoisin sinuakin päästämään irti epäterveestä ihmissuhteesta. Toivon sydämestäni, että löydät tasavertaisen ystävyyden.
Itse olen tämän kokemuksen jälkeen tullut aika varovaiseksi, enkä ole enää osannut päästää uusia ihmisiä kovin lähelle itseäni. Onneksi minulla on lapsuuden ystäviä, joihin on sydämien yhteys matkankin päästä. Näissä ystävyyksissä myös kunnioitamme toistemme erilaisia valintoja.
Kaikkea hyvää sinulle toivotan
ja haluttu ystävä. Ymmärtäväinen ja fiksu. Hänellä on myös vastaus kaikkiin kysymyksiin.
ap