Missä vaiheessa kerroit raskaudestasi töissä? Entä ystäville?

tokasta jäin kiinni heti plussatestiä seuraavana päivänä kun olin ihan vitivalkoinen ja työkaverit rupes huolestumaan mun voinnista. Oli pakko kertoa kun ne olis lähettäneet mut kotiin kesken vuoron. Kolmosen kanssa jäin kiini samaten ihan alussa kun en tavoistani poiketen juonut aamukahvia. Nelosesta kerroin joskus rv 8 kun raskaus oli varmistunut kohdunsisäiseksi (alkuun epäiltiin kohdunulkoista raskautta)

ja keskenmenoriski oli oleellisesti pienempi kuin aikaisemmilla viikoilla.



Sama raja töissä ja kavereilla.

Äidilleni kerroin heti kun olin testin tehnyt eli noin 8 viikolla, töissäkin kerroin aika ajoissa ja muutamille ystäville.. Nyt menossa rv 12, kaikki sukulaiset ja lähimmät ystävät taitavatkin tietää jo(kun ei tuota mahaakaan enään pahemmin pysty piilottelemaan).

olenko outo?

heti plussaamisen jälkeen parille ystävälle, koska oltiin menossa viettämään yhteisen ystävän synttäreitä, joissa oli ohjelmassa kaikenlaista, mitä en voinut/halunnut raskaana ollessa toteuttaa. Mun vanhemmille kerrottiin n. vklla 9, koska näemme heitä tosi usein ja maha alkoi olla jo melkoinen. Muille kerrottiin nt-ultran jälkeen. Työpaikalla kerroin esimiehelle n. rv 8, koska ja muille työkavereille samaten nt-ultran jälkeen.



Nyt toisessa raskaudessa (olen rv 13) ollaan kerrottu vasta mun vanhemmille, ja heillekin vaan sen takia, että tarvitsemme lastenvahtia esikoiselle. Nykyraskaudessa sikiöllä oli niskaturvotusta yli riskirajan, joten ei aiota kertoa kellekään muulle, ennen kuin jatkotutkimukset ym. selvillä. Meillä takana myös yksi kskenmeno, joten ollaan tultu aika varovaisiksi kertomisasioissa, ettei tarvitse sitten kaikille selitellä.



Musta jokainen saa tehdä oman ratkaisunsa millon kertoo. Vauvasta on ihana haaveilla ja raskaudesta nauttia isommassakin seurassa, mutta tiedän monia, jotka haluaa asiasta kertoa vasta kun se on "ihan varmaa", siis esim. vasta rakenneultran jälkeen.

nähnyt asia tuli puheeksi vasta joskus rakenneultran jälkeen. Onneksi on tämä tunika muoti menossa, niin ei edes näkynyt.

Oma äitini arvasi viikolla 11. En tosin myöntänyt asiaa vielä silloin.



Meillä tätä lasta tehtiin niin pitkään, etten nähnyt mitään syytä kertoa kenellekään yhtään mitään, ennen kuin mahaa ei voinut enää piilotella. Ja muutenkin vihaan sitä hössäämistä, joten mitä vähemmän aikaa sitä niin parempi.

Onneksi olin lomalla enkä ehtinyt kertoa pomolle (säteilyä työssä ja kerrottava heti), kun meno kesken viikolla 6.

kun työaika kului päätä pöntössä uittaen. Pomo pitikin sitten huolen tiedon tehokkaasta levittämisestä. Jäin työstä stressin ja jatkuvan oksentelun vuoksi äitiyslomalle jo viikolla 18 enkä koskaan palannut tuohon työpaikkaan.



Ystäville kerroin myös heti, sillä olin pahoinvuonnin vuoksi sairaalassa ja he olivat kovin huolissaan.

Ystäville heti pari päivää korkeintaan testin jälkeen.

Töissäkin jaksanut viikon odottaa. :)



Keskenmenoja en ole kokenut, 4 raskautta.



Aikasin kertomisessa ainoastaan hankalaa se että ihmiset sitten piiiiiiiitkääään seuraa sinun jaksamista ja monta kertaa päivässä saa selittää vointiaan. Se on joskus rasittavaa.. ;)

Oma työ on semmonen että sielä on tehtävä raskaana ollessa muutoksia, joten pomolle tarttee kertoa ajoissa (mutta hänhän ei toisille kerro että olet raskaana).

Ystäville ja sukulaisille kerroin vähän sitä ennen.

töissä olin aikonut kertoa myöhemmin, mutta koska lääkäri varoitteli aikaisella sairaslomalla, kerroin töissä aikaisin. sairaslomalle jäin rv 16 ja olin äitiyslomaan asti.

esim. vkolle 12. Miten sen teette? Tarvisin vinkkejä näin pikkujoulukauden alla. Parhaimmille kavereille ja siskolle kerroin jo. Mutta miten salata tieto "ei niin hyviltä" kavereilta?

Töihin olen virallisesti ilmoittanut vasta, kun olen antanut todistuksen raskaudenkestosta. Tokihan jo läheiset työkaverit näkevät sen ennen kuudetta kuuta ja olen myöntänyt asian, jos joku on kysynyt.

Ystäville olen kertonut, kun 12viikkoa on täyttynyt.

Sisaruksillemme, vanhemmillemme ja lapsillemme olemme kertoneet heti, kun varhaisultrassa ollaan käyty rv7+jotain.

Pikkujoulukautena, jos muut juhlijat nautiskelee alkoholia, on salailu tosi helppoa. Itse join alkoholittomia kopparbergin siidereitä, joiden tölkki näyttää ihan samalta kuin alkoholin kanssa. Kukaan ei huomannut. Baarissa tai kotibileissä voit myös kulkea koko illan sama lasi kädessä, tai käyt välillä kaatamassa sisällön pois ja sitten haet "santsia" ihan pokkana. Tai käyt yksin baaritiskillä ja tilaat drinksun alkoholittomana tai "rommikolan" pelkällä rommilla. Ja kaikista helpoimmalla pääset, kun kerrot yhdelle luottoihmiselle, joka auttaa sua (vaihtaa sun kanssa lasia juotuaan omansa jne.).



Siis näitä kikkoja niille, joiden piireissä "mä oon autolla" tai "lääkekuurilla" ei mee läpi :)

Mahan salailu onnistuu loistavasti osallistumalla ainakin naisvaltaisilla aloilla käytävään jokavuotiseen keskusteluun: "siis mä oon ihan hirvee läski>joo syksyllä lihoo aina hirveesti, kun ollaan vaan sisällä ja tekee mieli suklaata>tammikuussa alkaa todellakin tipaton ja mennään sinne uudelle kuntosalille>joo tälle mahalle on pakko alkaa tehä jotain, tai mä näytän ens kesänä ihan valaalta" ;)



Ja baarissa salailun voi toteuttaa esittämällä pahoinvoivaa parin "drinkin" jälkeen: "siis mitähän noissa drinkeissä oikein oli, hirvee olo>nyt on pakko lähtee vessaan oksentaan>mä en kyllä juo enää ikinä (ainakaan tänään) yhtään mitään muuta ku vettä"...

ja sitten suvulle ja ystäville sitä mukaan kun oltiin yhteyksissä.

olenko outo?