Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lahjoitin tänään rahaa sotaveteraanikeräykseen
06.11.2009 |
oma pappani on veteaani ja kunnioitan häntä suunnattomasti. Hän on elänyt pitkän elämän ja kokenut paljon. Sodan lisäksi. Kuuntelen aina pala kurkussa tarinoita rintamalta. Ehkä kornia sanoa että papan tarinointi on niin kotoisaa ja turvallista:) Kun tiedän ettei hän ikuisesti täällä kerro muistojaan jotka on ihmeen teräviä ja yksityiskohtaisia. Olen paljon ajatellut elämää silloin ,myös naisten jotka odottivat kotona. Saan kyyneleet silmiini aina kun luen muistoja sotavuosilta.
Kommentit (5)
paljonkin. Pappani on jo vanha (luonnollisestikin) eikä kukaan jatka hänen tarinoitaan. Aina kun käyn puhe kulkee luontevasti menneisiin. Toki puhumme muutakin tai sit istumme hiljaa tai kaivan vanhat valokuvat lipaston laatikosta esiin.. Miten vaan mutta oloni on kotoinen. En tiedä kuinka itse olisin niin tasapainoinen ja rauhallinen jos olisin kokenut vähänkään siitä mitä hän. Enkä puhu vain sodankäynnistä,muutenkaan elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain vaikka onnellisia aikoja onkin paljon.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on isot organisaatiot kerätä, mutta veteraanit ovat harveneva joukko, jotka voisivat jo kerätyillä rahoilla uida kullalla täytetyissä altaissa - mutta rahat on jossain muualla...
Mutta eiköhän noilla veteraaneilla ole jo kyllin. Mikäs hätä heillä on?
Paljon enemmän apuamme kaivataan kehittyvissä maissa. Antakaa rahanne sinne. Oikeasti apua tarvitseville.
Itsekin olen lahjoittanut veteraaneille, ukkini oli veteraani ja minulla on ystävänä veteraani. Asia liikuttaa minuakin joskus kyyneliin asti.
Silti olen sitä mieltä, ettei veteraaneille enää kannattaisi niin hirveästi kerätä rahaa. Nimittäin ainakin tämä tuntemani veteraani saa käydä ilmaiseksi joka päivä syömässä, hänellä käy ilmainen siivooja ja hän käy ilmaisilla kylpylälomilla. Ja on todellakin kaiken tämän ansainnut!!! Tarkoitan vain, että veteraanien tueksi on kyllä rahaa yllinkyllin ja heistä pidetään huolta.
Millään rahalla ei kuitenkaan saa niitä nuoruuden kokemuksia korvattua. Ehkä itse tukisin veteraaneja mieluummin kuuntelemalla heidän tarinoitaan, kuin antamalla rahaa. Rahaa suuntaisin sitä enemmän tarvitseville. Ehkä antaisin sitä rahaa yleensäkin vanhustenhuoltoon, eikä nimenomaan juuri veteraaneille. Vanhustenhuollossa niille rahoille olisi enemmän käyttöä.
Siis en tarkoita, etteikö veteraaneja tulisi arvostaa ja etteikö heistä pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Yritän vaan sanoa, että heille kyllä on jo kaikkea...toisin on monella muulla...
Alue: Aihe vapaa
Minunkin ukkini oli sotaveteraani.
Oletko koskaan nauhoittanut pappasi kertomia juttuja? Suosittelen - itseäni nimittäin vähän harmittaa, ettei tullut tallennettua ukin juttuja nauhalle... :(