Joskus mietin, että kannattaako antaa ilmaiseksi tai hyväntekeväisyyteen...!
ihan sokkona mitään! Siis ihmisille, joista en tiedä, että miten avuntarpeessa ovat.
Mietin itseäni sinkkuna opiskelijana. Mietin itseäni perheellisenä opiskelijana. Aina suunnittelin talouteni niin, että pärjasin ilman velkaa.
Jonain vuonna paikkasin puhkikuluneita farkkujanikin (90-luvulla), mutta eivätpähän olleet jalassani esim varastetut tai velaksi ostetut, vaan ihan rehellisesti kesätöillä joskus ansaitut ja viimeiseen asti ekologisesti käytössä kulutetut farkut.
Jos joku muu tuhlaa rahapäivänsä jälkeen, löysästi ja hallitsemattomasti aina viikon aikana kaiken, niin täytyisikö avun loppu kuuksi tulla tuosta vain? Ei ainakaan harva se kuukausi, mielestäni.
Itselleni oli löytö, jos kirpparilta edullisesti sain ostettua jotain sopivaa. Monesti ostin melkein oikean kokoista tai väristä, kun oli pakko saada jotain. Mutta aivanko ilmaiseksi antaisin, nyt kun on itsellä aika yltäkylläinen elämä?
Kommentit (2)
me varmaan eletään niin erilaisissa todellisuuksissa, että missasin sun pointin täysin! Ellei se ollut se, että koska sä oot pärjännyt penniä venyttämällä, niin muidenkin pitäis pärjätä? Kannattaa matkustella vähän, kummasti se maailma siinä avartuu. Samalla näkee, miten hyväosainen sitä itse onkaan, vaikka on köyhä, jos vertaa esim. joihinkin Afrikan maihin.
Elin vuosia köyhyysrajan alapuolella, sitten perin rikkaan sukulaisen. Vaikka maksoin perintöveron muodossa useita kymmeniä tuhansia euroja yhteiskunnalla, aina vaan tapasin tyyppejä joiden mielestä minun olisi pitänyt antaa koko potti HEILLE.