Meidän pitkä odotus
Ajattelin kertoa meidän odotuksesta.
Eli raskaustesti positiivinen 05/09 ja lasketuksi ajaksi tuli 21.1.2010. Alku raskaus oli tosi helppoa, ei mitääs raskaus oireita.
Heinäkuun alussa ( RV 12+5) aloin vuotaa verta todella paljon ja sairaalassa todettiin 2 lääkärin silmillä kohdun olevan tyhjä ja keskenmeno kirjattiin papereihin. Suruhan siitä tuli. 4 viikon päästä varattiin aika verikokeisiin ja jälkitarkastukseen. No verikokeissa huomattiin raskaushormoni arvot liki 13000, joten alettiin tutkia ultralla, että mitähän sinne kohtuun on jäänyt. Minähän tietenkin pelkäsin kaavintaa ym. asioita. Lääkäri tutki hetken oli hiljaa ja kuului -oho-. Ei kuulostanut hyvältä minun korviin, mutta olin hiljaa. Sen jälkeen lääkäri sanoi täällä on pää ja sydän.... Itsellä tuli kauhu kuva istukasta, jonka päässä roikkuu sikiön pää ja sydän.....
Lääkäri sanoi sitten, että täällä on elävä sikiö, joka vastaa RV 16+0... siis mitä?
Sitten vaan todettiin ettei raskaus olekkaan mennyt kesken viikoilla 12+5, vaan se on jatkunut..
Olinko ihmeissäni?? No hieman. Olin jälleen raskaana. Se onni kesti 3 päivää, kun tunsin että minulla lorahti jotain housuun ja taas sairaalaan, mutta lapsivesi testi oli negatiivinen ja lääkäri epäili sen olevan vain pissaa... jota suuresti epäilin...
No liruttelu jatkui koko viikon ja seuraavalla viikolla olikin aika äippäpolille, jossa sitten huomattiin , että lapsivettä todella vähän. Lääkäri kertoi ennusteen, joka oli huono sikiö ei selviä kohdussa kuin 1-3 viikkoon. Ja meidän piti päättää keskeytetäänkö raskaus. Valitsimme luonnollisen keskenmenon.
Nyt olen viikoilla 28+5 ja edelleen raskaana. Tosin olen ollut sairaala hoidossa 5 viikkoa, kun lapsivettä tuli verisessä muodossa. Tulehdusarvot ovat olleet alle 3 koko ajan, eikä minulla ole ollut mitään oireita synnytyksen käynnistymisestä.
Sikiö on kuitenkin kasvanut ns. vähäisessä vedessä ja kasvu vastaa viikkoja. Painoa kertynyt 1024g.
En tiedä mitä tulee tapahtumaan vielä ja mikä tarkoitus tällä kaikella on ollut.. Täytyy vain toivoa parasta, että vauva selviää hengissä.
Että tämmöinen odotus meillä on ollut.
Onko muilla ollut vastaavaa ja miten on käynyt?
Kommentit (11)
minkälainen tarina teillä! Ihan kyyneleet silmissä luin oikeasti tuota, onneksi ette suostuneet silloin siihen raskaudenkeskeytykseen!! Juu minullakaan ei mitään vastaavanlaista kokemusta, halusin oikeastaan vain toivottaa teille ihan hirveästi onnea loppumatkalle!
Kiitos tarinastasi! Olen viime aikoina kärvistellyt kamean raskauspahoinvoinnin kourissa ja rypenyt itsesäälissä, kun on niin vaikeaa. Tarinasi kieltämättä laittoi asiat hieman toisenlaisiin suhteisiin mielessäni, eli taidan lopettaa murehtimisen siitä, että huusholli on sotkuinen ja keskittyä vaalimaan tätä pientä aarretta sisälläni.
aika tarina! koita jaksaa vielä ja ota hyvin rennosti! itselläni on LA 16.1. ja tuntuu välillä tosi rankalta vaikka pientä meilläkin odotellaan, vauva on niin alhaalla ja huonossa asennossa että tässä seuraillaan mitä seuraavaksi... :)
KIITOKSET KAIKILLE KANNUSTUKSESTA.. : )
Tänään olikin lääkäri ja vauveli perätilassa, joten sektioon mennään. Takana on jo yksi sektio, ja siitä jäänyt onneksi ok fiilis.
Jos synnytys ei käynnisty niin sektio ois suunniteilla RV 36, eli 6 viikkoa sairaala hoitoa ehkä tiedossa vielä. Onneksi ei tartte kuitenkaan olla ihan vuodelevossa.
Mutta näillä mennään taas etiäpäin.
Huh, ei voi muuta sanoa. Voimia sinulle! :)
Meillä oli esikoisen kanssa myös hieman jännät paikat kun oli "synnytys käynnissä" 33 +6, mutta sitten mitään ei tapahtunutkaan eli ei ollut synnytys käynnistynyt kuitenkaan ja oli kanssa jo sairaalasssa sisällä, mutta syntyi vasta 40 +6.
Että kyllä nuo pienet ihmeet välillä osaa "vähän" säikäyttää :)
Mutta tuo tarinasi on kuitenkin kaikesta peloista ja surusta huolimatta ihanan kannustava! Kaikesta voi silti selvitä :)
Tsemppiä!!!
Ajattelin vain kertoa, että 9 viikkoa sairaalassa. Supistukset alkoivat kuin seinästä ja heti 4 minuutin välein alkaen klo 23.00. Siitä ambulanssilla sit toiseen sairaalaan(matkaa 250km)ja poika syntyi sektiolla 3.12.09 klo 04.36. RV 33+0, 1800g oli painoa, hengityskoneessa 4 tuntia, sen jälkeen hengitti itse. Helpottunut olo huomattavasti,kun poika voi yllättävän hyvin.
Täytyy uskoa ihmeisiin ja niihin suojelusenkeleihin...
Onnea pienen pojan johdosta!
Tarinasi on ollut uskomaton, mutta onneksi nyt kaikki on kai hyvin.
Voimia keskola-arkeen!
Aotearoa, jolla omat keskoset syntyneet rv31+6 ja 33+6
Onnea onnea hirmuisen paljon pienestä ihmeestänne!
Niiin liikuttava tarina että HUH!
En voi muuta kuin toivottaa todella todella todella paljon onnea pikkuisen pojan johdosta! Onneksi kaikki on nyt hyvin :)
Oi ihan tippa tuli linssiin kun tuli niin helpottunut ja onnellinen olo teidän puolesta.... ihanaa!
Ninukki ja Noppa 40+0
Ihana kuulla, että kaikki nyt hyvin :)
Paljon onnea :)
merili&möhkö 22 +6
ihailen suhtautumistasi tähän raskauden kulkuun. Sydämmestäni toivon kaiken päättyvän onnellisesti !