ketään muuta kuka EI lue lapselle?

silloin kun laiskottaa niin laitetaan musiikkisatu pyörimään ja niin se loppuu itsekseen ;)

Kannattaisi lukea lapsille. Koulussa huomaan ihan selvästi, kenelle on luettu paljon ja kenelle ei.

On pieni vaiva ja vaikuttaa niin moneen asiaan myönteisesti. Todellakin koululaisissa sitten nähdään, kenen kotona on luettu lapselle ja muutenkin kannustettu lukemaan.

Lukeminen on kivaa, sekä itsekseen lukeminen että toisille ääneen lukeminen. Satuja lukiessa saa näytellä ja eläytyä, ja satujakin sekä lastenkirjoja voi valita itseä kiinnostavia ja myös aikuiseen makuun sopivia, ei ole pakko lukea tympeitä kirjoja (niitäkin on ikävän paljon lastenkirjoissa)

On pieni vaiva ja vaikuttaa niin moneen asiaan myönteisesti. Todellakin koululaisissa sitten nähdään, kenen kotona on luettu lapselle ja muutenkin kannustettu lukemaan.

jo opin ennen koulua lukemaan.Myös miehelle on luettu.Me luemme lapsille ehkä n.kerran kuukaudessa

Meillä ollaan tosi laiskoja lukemaan lapsille iltasatuja..minä en tykkää lukea ääneen ja mies ei viitsi..Onko muita?

Jo otsikosta näkee, ettei teillä lueta. Vai kirjoititko huonoa kieltä tehostaaksesi provoa?

Meillä ollaan tosi laiskoja lukemaan lapsille iltasatuja..minä en tykkää lukea ääneen ja mies ei viitsi..Onko muita?

kuopukselle ei lainkaan.

joka ilta olisi luettu satuja ja vanhemmat lukevat ja ilmapiiri on kannustava. Mutta kun ei, niin ei.

miksi me ei lueta satuja, on että minä änkytän. tosi pahasti erityisesti silloin kun pitää lukea ääneen. normaalissa puheessa osaan vältellä vaikeita sanoja, mutta lukiessa se ei kovin helposti onnistu.

miehellä taas niin paha lukihäiriö, että lukemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään.

onneksi on satu cd:itä useampiakin.

Iltasadun lukuhetki ei ole pelkkää lukemista vaan vierekkäin kyhjöttämistä, halittelemista, yhdessäoloa. Me ollaan luettu joka ilta (jos olen kotona, enkä töissä) vuosikausia. Ja sen todellakin huomaa lapsesta.



Ei sen sadun tarvitse olla pitkä, lyhytkin kelpaa tai vaikka kuvakirja (!) jos laiskottaa.

mutta nyt kun on päästy bambiin ja ronja ryövärintyttäreen, olenkin ihan yhtä huono lopettamaan kuin oman kirjan kanssa...

Itse luin esikoiselle jonkin verran ja hän oppikin lukemaan heti täytettyään viisi. Muille lapsille luen silloin tällöin, ehkä kerran viikossa, välillä saattaa olla pitempikin tauko. Toisaalta välillä on jaksoja, jolloin luetaan joka ilta.



Olen yrittänyt tsempata, huonolla menestyksellä....

Iltasadun lukuhetki ei ole pelkkää lukemista vaan vierekkäin kyhjöttämistä, halittelemista, yhdessäoloa. Me ollaan luettu joka ilta (jos olen kotona, enkä töissä) vuosikausia. Ja sen todellakin huomaa lapsesta.

Ei sen sadun tarvitse olla pitkä, lyhytkin kelpaa tai vaikka kuvakirja (!) jos laiskottaa.

Koulussa kirjoitetaan fiktiivisiä tarinoita paljon. Vielä 8. luokalla taitaa tulla novellin kirjoittaminen ja tietenkin sitä ennen monen monituista satua ja kertomusta alaluokilla. Tarinaperinne tulee tutuksi, esim. lasten Kalevala on hyvä, ja tietenkin innostutus ja taito kirjoitettuun kieleen ylipäätään, kun kuunnellaan ensin ja luetaan sitten itse. Lukekaa vaan rohkeasti.

Kirjainten oppiminen. Meillä toinen kotikieli kreikka, molemmat kirjaimet tuli opittua niitä katselemalla päivittäin. Lukemaan oppi vähän alle 5 v. molemmat kielet viikon sisällä.



Sanavarasto kasvaa, onhan se nyt ihan selvää.

tuntemuksille, tunteille ja ajatuksille. Lapsen päässä pyörii kaikenlaista, ja on ihanaa nähdä, kuinka lapsi saa sanat sen kertomiseen.



Te, joilla on änkytystä ja lukihäiriötä: kuvittelisin, että CD-satukirjat korvaavat teillä tavallista lukemista oikein hyvin! Mukava, että viitsitte järjestää sellaisia hetkiä lapsillenne, vaikka olenkin ymmärtänyt, että aika moni "lukemisongelmainen" on saanut kouluaikana sellaiset traumat, ettei halua edes vilkaista kirjoihin päin. Nykykoulussa taitaa onneksi meno olla toinen, ja lukihäiriöitäkin tunnetaan ihan toiseen malliin.

tuntuu ihan pahalta ja lapsella onkin kielellinen kehitys viivästynyt..=( mutta kun ei vaan haluta lukea.

Lukeminen on kivaa, sekä itsekseen lukeminen että toisille ääneen lukeminen. Satuja lukiessa saa näytellä ja eläytyä, ja satujakin sekä lastenkirjoja voi valita itseä kiinnostavia ja myös aikuiseen makuun sopivia, ei ole pakko lukea

Oikein tyypillinen AV-palstan kommentti: kun aloittaja sanoo ettei tykkää lukea ääneen, tullaan kertomaan että ääneen lukeminen on kivaa.Vaan kun kaikista se ehkä ei ole?

Itse pidän lapsille lukemista tosi tärkeänä asiana. Itselleni kirjojen maailma on aina ollut elämää rikastuttava ja itseä kasvattava asia. Olen aina lukenut paljon ja uskon että se on vaikuttanut myös siihen, että itsen ilmaiseminen ja kielen värikäs ja monipuolinen käyttäminen on minulle helppoa. Ja helppoa on jaksaa lukea lapsille kun itsellekin ne lastenkirjat usein on kiehtovia ja mukavia luettavia - etenkin jos mukana on herkullista kuvitusta. Mutta kaikki ei tietenkään koe samalla tavalla. Mutta vaikka itselle lukeminen olisi vastenmielistä, yrittäisin kyllä lasten takia heille jaksaa ja viitsiä lukea kuitenkin.

mutta en jaksa lukea ääneen ja miehellä lukihäiriö. Koulussa kyllä opettajat ovat luulleet, että lapsille on luettu paljon, koska kaikki ovat osanneet lukea ennen koulun alkua. Meillä oli sitten vaan hyvä säkä.